Karl Marx ja Friedrich Engels käyttivät luokkataistelun termiä
ensimmäisen kerran Kommunistisessa manifestissa. Eräässä toisessa ja monin
tavoin toisenlaisessa, joka päivä ilmestyvässä manifestissa - Helsingin sanomissa,
innostuttiin tammikuun kuukausiliitteessä leikkimään yhteiskuntien luokka-ajatuksella.
Hesari istutti Jörn Donnerin, ja muita julkkiksia testiin joka
paljasti heidän yhteiskuntaluokat. Lehden lukijat saattoivat itsekin vastata
luokkakoneen kysymyksiin ja saada selville mihin luokkaa kuuluivat. Sosiologian
professori Jani Erola ja Hesarin jakoi ihmiset ja koko yhteiskunnan ammatin,
lähipiirin ammattien ja tulotason mukaan asiantuntijoihin, leipätyöläisiin,
eliittiin, duunareihin, kipuajiin ja vähäosaisiin.
Lehden mukaan luokkakyselystä paljastui, että puhuminen yhteiskuntaluokista
oli meistä suomalaisista kiusallista. Meille kommunisteille kysymys luokista ja
pyrkimys luokattomaan yhteiskuntaa ei ole kiusallista. Se on herkullista ja se
saa meidät puhumaan politiikkaa – paikallisesti ja internationaalisti.
***
Täytin kaikesta kiusasta ja ehkä juuri kiusallani Hesarin kuuluisan
luokkakoneen. Nopean vastaamisen jälkeen kone tiesi luokkani. Sen mielestä olisin
kipuaja.
Näitä tämmöisiä kipuajia olivat Akateemisen tai AMK-tasoisen
koulutuksen omaavat ihmiset, joilla oli keskituloinen, turvallinen työpaikka. Kipuajat
olivat tyypillisesti kohonneet koulutuksen ansiosta parempaan asemaan kuin omat
vanhempansa. Jälkimmäinen piti paikkansa. Isäni oli junamies ja äiti hoiti
lapsia kotona. Tästä siis tämä epämiellyttävä Kipuaja -nimi. Kipuajien ystävät löytyivät
usein naapurustosta ja harrastuksista. Kipuajien ammatteina oli esimerkiksi
sihteerin, kirjastonhoitajan, lastentarhanopettajan ja poliisin ammatit. Puolueen puheenjohtajia oli niin outo ammatti,
että sitä ei luokkakone tuntenut. Kipuajille
tärkeitä asioita olivat turvallinen elämä ja perhe. Lenkkeilyä, matkailua ja joogaa harrastettiin.
Kipuajat seurasivat mediasta ajankohtaisia asioita ja viihdettä.
Oma kulttuurinen
luokkani Hesarin mukaan oli eliitti. Olisiko sillä jotain syytä, että olen saanut
äärimmäisen harvinaisen koulutuksen käsitetaiteilijaksi. Eliitin sanottiin
matkustavan paljon, seuraavan maailman asioita ja harrastavan monipuolisesti
kulttuuria. Eliitin jäsenet tunsivat paljon muita eliittiin kuuluvia. Varsinkin
miehet harrastivat paljon. Lajeina mainittiin golf, hiihto, metsästys ja
sisustus. En kyllä harrasta edellä mainituista mitään. Käyn kyllä elokuvissa ja
kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsenenä saan runsaasti kutsuja erilaisiin
tapahtumiin. Eliitti seurasi kotimaisia
ja ulkomaisia paperi- ja verkkolehtiä. Kyllä
työnkuvaani kuuluu seurata maailmaa ja kokoustaa matkojen takana. On seurattava
ei vain impivaaraa vaan koko maailman vaaraa ja sen kokonaista palloistunutta
kuvaa. Epämiellyttävä sana tuo eliitti kuitenkin on. Porvarien maailman kuvassa
tietäminen, kulttuuri ja sivistys kuuluvat vain harvoille – eliitille. Siinä se
epämiellyttävyys.
***
Kommunistinen nuorisoliiton mielestä Hesari, hallitsevalle
luokalle ominaisesti yritti luokkakoneella ja kuuden luokan määrittelyllä
sumentaa luokka-ajattelua ja saada yhteiskuntaluokat näyttämään identiteetti-
tai kulttuuriryhmiltä.
Viisaat ja luokkatietoiset kommunistinuoret korostavat mainiossa
julkialausmassaan,
http://komnl.fi/2014/01/kommunistinen-nuorisoliitto-haluaa-suomeen-luokk...
että tärkein yhteiskunnallisia luokkia määrittelevä asia on
tuotantovälineiden omistus. Yhtäällä on omistava luokka, toisaalla
työväenluokka, joka omistaa vain itsensä — työvoimansa, ja sitäkin se joutuu
päivittäin myymään vieraalle taholle.
Pidän siitä, että meidän nuoret raivostuivat porvarilehden
koneesta ja sanoivat suoraan, että kysymyksessä oli yritys viedä
luokkakeskustelua pois taloudesta ja politiikasta.
SKP on juuri ottanut uuden painoksen Marxin pääomasta. Marxilainen
luokkajakokaan ei ole vanhentunut. On kiistaton ja kaduilla havaittava fakta,
että tavan kansa – sinä ja minä, kansan enemmistö, 99%, ei missään mielessä omista SITÄ omaisuutta, jotta
se voisi omistamisen kautta olla yhteiskunnallinen vaikuttaja. Toisaalta harvat
henkilöt, miljonäärit ja rikkaat, se 1 %, joille omaisuus on kasautunut,
päättävät yhä useammasta yhteiskuntamme toiminnosta ja ovat poliittisen vallan
kahvassa. Köyhien ja vähäosaisten
rooliksi meillä Euroopassa ja globaalisti on jäänyt velkaantuminen. Velasta on tullut yhteiskunnan valvonnan ja
kontrollin muoto.
On hyvä, että Euroopan vasemmiston kongressi joulukuussa Madridissa 2013 päätti järjestää
velkaseminaarin osana EU-vaalien ohjelmaa. Laajapohjaisessa seminaarissa 10.huhtikuuta
Brysselissä tullaan keräämään jäsenpuolueista, joukkoliikkeistä ja yhteistyötahoilta
tietoa ja käytännön taitoa kaikesta mikä liittyy poliittiseen keskusteluun
velasta.
Euroopan vasemmiston johtopäätös nostaa velka EU-vaalien yhdeksi
keskeisimmäksi sisällöksi ja koota velkapoliittista tietoutta kaikista EL:n
jäsenpuolueista on erittäin tarpeellista.
Suomessa hallitus on sitoutunut kääntämään Suomen velkasuhteen
laskuun ja tällä on suorat tuhoavat yhteydet julkiseen sektoriin,
peruspalveluihin ja hyvinvointivaltion rakenteiden romuttamiselle. Hallitusohjelmassa
puolueet sopivat automaattisesti valtiontalouteen tehtävistä leikkauksista ja
veronkorotuksista jos valtion velkasuhde ei näytä kääntyvän laskuun ja valtiontalouden
alijäämän bkt-osuus näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
EL:n velkaseminaari voi
tuottaa merkittävää poliittisen työn taistelumateriaalia Suomen kaltaiseen
tilanteeseen. Meillä EU-vaalit käydään nyt tilanteessa, jossa hallituspuolueet joutuvat
laskelmoimaan kevään budjettiraamikeskusteluihin esitetyn kolmen miljardin
leikkaus-suunnitelman vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen. Hallitukselle ei
olisi hyväksi jos vasemmistoliitto torjuisi vaalit silmällä pitäen
lisäleikkaukset ja lähtisi hallituksessa nyt sen mahdollisilla loppumetreillä. Hallitukselle
olisi ongelmallista myös se jos vihreät lähtisivät hallituksesta ydinvoiman
rakentamiseen liittyvän sopimuskiistan vuoksi. EU-vaalit saattavat johtaa hallitusohjelmassa
päätetyn valtion talouden vakauttamisesta sovitun ohjelman aikataulun venyttämiseen
yli vaalien.
***
Marxin mukaan kapitalistisessa yhteiskunnassa porvariston eli
omistavan luokan ja proletariaatin eli työtätekevän luokan välille syntyy
luokkataistelu, jonka proletariaatti voittaa ja syntyy luokaton yhteiskunta.
