Leikkauspolitiikka myrkkyä peruspalveluille

IMG_7817.jpg

Muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten mielestä ihminen on henkinen olento. Kun reilut 2000 vuotta sitten vaikuttanut roomalainen poliitikko ja taiteilija Cicero kirjoitti "hengen viljelystä" tarkoitti hän kulttuuria.

Kulttuuri on toimintaa, tekemistä ja ajattelua. Minä määrittelisin kulttuuriin mukaan helposti vielä yhteisöllisyyden, yhdessä tekemisen, tiedostamisen ja ajattelun – kokemisen ja elämisen.  

Helsingin kaupungin kulttuuristrategiassa 2012–2017 kulttuuri vahvistaa edellytyksiä hyvään ja arvokkaaseen elämään.

Väestöennusteiden mukaan Helsingin asukasluku kasvaa melkein prosentin (0,7) vuodessa. Helsinki kasvaa maahanmuutosta ja uusien asuinalueiden rakentamisesta. Helsinki on muuta Suomea nuoremman porukan kaupunki. 80 prosenttia Helsinkiläisistä asuu yksin tai vain kahden hengen perheessä.

Kulttuuri myös peruspalvelua

Kulttuuria ei voi ostaa. Se on tehtävä. Helsingissä kulttuuri lasketaan osaksi peruspalveluita, kansalaisyhteiskuntaa, kestävää kehitystä. Kulttuurin tunnustetaan edistävän terveyttä ja lisäävän moniäänisyyttä. Helsingissä kulttuurin sanotaan jopa lisäävän taloudellista kasvua.

Helsinkiläisten vähemmistöjen, nuorten, sinkkujen ja kaupunkiin vastamuuttaneiden omalähtöisen kulttuuriin on löydettävä uutta otetta ja kulttuurin määrärahat alle kolme prosenttia kaupungin kokonaisbudjetista on saatava nousuun nykyisen kurjistamisen ja leikkaamisen sijaan jos kulttuuristrategiaan on katsomista.

Pajusen budjettiesitys ristiriidassa kulttuuristrategian kanssa

Kaupunginjohtaja Pajunen esittää kaupungin kulttuuristrategian vastaisesti kulttuurin saavutettavuuden kaventamista. Kaupunginjohtajan vuoden 2014 budjettiesitys supistaa  kirjastojen aukioloja, heikentää lapsiperheiden, vanhusten, sairaiden ja vammaisten palveluja ja karsii lähipalvelujen tiloja.

Helsingissä kulttuuripalveluja tuotetaan yhdessä valtion ja yksityisen sektorin kanssa. Kataisen hallitus leikkaa tänään kovalla otteella kuntien rahoitusta. Kunnat joutuvat kulttuurisektorilla nyt pakkotilanteeseen, jossa koko ajan vähenevillä julkisen sektorin määrärahoilla tulisi hoitaa kasvavaa vastuukenttää; kirjastoja, taiteenperusopetusta, kulttuurilaitoksia ja taidepalveluita. Taidelaitosten avustamisessa valtiolla on päävastuu samoin kuin taide- ja sivistyspalveluiden valtakunnallisesta saatavuudesta.

Jyväskylässä 1000 kuntatyöntekijää on yt-neuvotteluissa. Kuokkalan, Kypärämäen ja Halssilan kirjastoja uhkaa lopettaminen.

Kun nyt yhdistää Helsingin Pajusen ja Kataisen leikkauspolitiikan on tuloksena useita miinusmerkkejä ja politiikkaa, joka johtaa palvelujen heikentämiseen ja niiden saatavuuden alasajoon. Tällainen porvaripeli joka leikkaa peruspalveluista ja kulttuurista on vihellettävä poikki! 

Helsingin talousarvioesityksestä puuttui kokonaan tuloutukset kaupungin liikelaitosten tämän vuoden voitoista. Tämä on tarkoituksenmukaista. Eihän muuten voitaisi toistaa samaa väitettä rahapulasta. SKP:n ja Helsinki-listojen valtuustoryhmä on esittänyt, että puolet näistä 200 miljoonan  euron voittovaroista  ohjataan peruspalveluihin. 

Moni on uskonut usein toistetun todeksi. Helsingissä vauraasta on tehty köyhä. Ei ole ollenkaan huono asia tietää, että Helsinki ei ole ottanut velkaa palveluihin vaan investointeihin ja että kaupungilla on merkittävästi sijoituksia pankkitileillä ja enemmän saatavia kuin velkaa.

Kataisen hallitus syventää kriisiä

Hallitus ei ole kuntakriisissä esittänyt muuta vaihtoehtoa kuin pakkoliitokset ja leikkauslistat.

Suomestakin on saatu köyhä ja kipeä toistamalla tarpeeksi usein Kataisen kabinetin ”totuuksia”. Valtion rahoitusvarat ovat Kataisesta huolimatta kuitenkin yhteensä 62,3 miljardia euroa koostuen (31.12.2012) käteisvaroista ja talletuksista7,4 mrd euroa, Osakkeista ja osuuksista 33,4 mrd euroa, muista arvopapereista 1,2 mrd euroa, lainasaamisista 17,0 mrd euroa, muista saamisista kuten kauppaluotoista. Lisäksi valtiolla on reaalivarallisuutta: maata, metsiä, rakennuksia, teitä yms.

Julkisen talouden alijäämä ja velka eivät ole edelleenkään kohtuuttoman suuria. Siksi meillä on vaihtoehtoja leikkauspolitiikalle ja varaa kehittää julkista sektoria, järjestää kunnolliset peruspalvelut eikä eläkeikää tarvitse nostaa eikä eläkkeitä leikata. Julkinen kulutus ja julkiset investoinnit ylläpitävät kysyntää kansantaloudessa mitä on luonnollisesti myös ylläpidettävä lama-aikoina. Julkisen talouden on viisasta työllistää enemmän silloin, kun työttömyys muutoin kasvaisi. Kulttuuria ja työvälineitä yli vaikeiden aikojen tarvitaan leikkaamisen sijaan juuri silloin kun on lama ja vaikeaa. Jos pitää sopeuttaa, nostetaan mieluummin veroja kuin leikataan palveluita.

Kuntien rahoituskriisissä pääomatulot voidaan laittaa kunnallisverolle: Vuoden 2011 verotuksen mukaan kuntien lisätulo voisi olla merkittävä 2 miljardin euron summa. Valtionosuuksien leikkaukset on peruutettava ja valtionosuuksia erityisesti köyhimmille kunnille lisättävä. Kuntien osuutta yhteisöverosta on korotettava. Kunnat voivat alkaa kehittää tuloa tuottavaa omaa toimintaa kuten energialaitokset, rakentaminen ym. ja kaavoitusta. Kuntien ja kuntayhtymien tuotettava palvelut omana työnä eikä ostettava kalliita yksityisiä palveluita

Radikaali lautakunta

Helsingissä kulttuuri- ja kirjastolautakunta esitti yksimielisesti nykyisen kulttuuripalvelujen karsimisen sijaan kirjaston henkilömenoihin käsiteltävänä olevaan budjettiin 200 000 e, aineistoihin 100 0000 e ja kulttuurin vapaan kentän avustuksiin 300 000 e. Pajunen ei ottanut asiantuntijalautakunnan esitystä huomioon omassa esityksessään ja heitti kuntalaisia omalla leikkauslistalla päin naamaa.

Kirjastoille Pajunen esittää nyt lähes kaksi miljoonaa - 1 778 000 vähemmän kuin kirjastojen menot olivat vuonna 2012. Kulttuuritoimelle Pajunen esittää 300 000 vähemmän kuin lautakunta. Tällä rahalla olisi kasvatettu avustuksia.   

Huoli kirjastoista

Erityisen huolestunut olen kirjastoverkoston tulevaisuudesta. Nykyisellään kirjastohenkilökunnan palkkoja on Pajusen esityksessä 899 000 vähemmän kuin vuoden 2012 toteutuneessa budjetissa. Erityisen huolestuttavaksi tämän tekee tilanne, jossa joukkoinnostuksella suunnittelemme yhteistä keskustakirjastoa. Ilman osaavaa ja riittävää henkilökuntaa ei keskustakirjastokaan ole mahdollista.

Keskustakirjasto vaatii omat rahansa joiden suhteen on niissäkin harmittavaa epäselvyyttä. On selvää, että esimerkiksi kirjasto ”Kymppi”, joka olisi ihan kiven heiton päässä keskustakirjastosta siirtyy henkilökuntineen keskustakirjastoon. Lisäksi siirtoja henkilökunnan osalta keskustakirjastoon on suunniteltu Pasilan kirjastosta.

Pasilan kirjaston funktion muuttamista on myös suunniteltu. Pasilan suhteen tilannetta on viisasta tarkastaa. Olisi järjetöntä supistaa kirjastopalveluja yhdellä kaikkein voimakkaimmin kasvavalla asuinalueella. Pasilan alueen asukasmäärä kaksinkertaistuu. Pasilan alueelle rakennetaan noin vuoteen 2040 mennessä yhteensä noin 1,1, miljoonaa kerrosneliömetriä toimitilaa ja lähes puoli miljoonaa kerrosneliömetriä asuntoja.

On selvää, ettei nykyisiin kirjastoihin kohdistuvaan vaatimukseen voida vastata leikkaamalla osaavasta henkilökunnasta. Pajusen budjettiesitys vaarantaa lyhytnäköisyydellään koko keskustakirjastohankkeen johon em. henkilökuntasiirrosten lisäksi tarvittaisiin vähintään vielä kymmenen uutta henkilötyövuotta tuleviin budjetteihin. Ilman uutta ihan toisenlaista henkilöstöpolitiikkaa ei keskustakirjastoa voida toteuttaa niin ettei se ala ensin vähentää muiden kirjastojen aukioloja ja syödä pois nykyisiä kirjastopalveluja.

Helsinkiin uusia kulttuurikeskuksia

Helsingissä rakennettiin aiemmin uusille alueille kulttuurikeskuksia. Alueelliset kulttuurikeskukset tasapainottavat kaupunginosien palvelutarjontaa suhteessa kaupungin keskustaan. Nykyisten kaltaisia yksinomaan kaupungin vastuulla olevia alueellisia kulttuuritaloja ole vähään aikaan enää suunniteltu vaikka kaupunki kasvaa rajusti mm Jätkäsaareen, Kalasatamaan, Hernesaareen, Kruunuvoreen ja Pasilaan. Latokartanon ja Vuosaaren rakentaminen jatkuu. Alppikylässä ja Myllypurossa väkiluvut kasvavat. Sipoonkorvessakin ollaan helsinkiläisiä.

Kulttuuripalvelut ovat peruspalveluja kuten terveyspalvelut ja koulut. Kun avataan keskustelua kulttuurin kehityksestä nykyinen poliittinen eliitti alkaa puhua kolmannesta- ja yksityis-sektorista ja se jättäisi mielellään reilusti tilaa yksityiselle yrittämiselle. Yksityistäminen on ensimmäinen askel kunnallisten palvelujen alasajolle.  Kulttuurin saavutettavuudesta koko ihmisen elinkaaren aikana tulee oikeistopolitiikassa vain kaunis tavoite ohjelmaan. Helsinkiin rakennetaan jo uusia kaupunginosia, joissa koulut, terveyskeskukset, kirjastot ja kulttuuripalvelut on jätetty kokonaan suunnittelematta.  Kulttuuripalveluissa tätä kehitystä pyritään vahvistamaan avustuksilla. Tässä mielessä johdonmukaisesti kulttuuri- ja kirjastolautakunta esitti korotusta avustuksiin mutta tähänkin Pajunen näytti nollaa.