SKP:n puheenjohtaja, käsitetaiteilija ja Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen JP (Juha-Pekka) Väisänen kritisoi taloustutkimuksen tutkija Pasi Holmin visiota kulttuurin tukijärjestelmän kehittämisestä palkitsemaan kaupallista onnistumista. Väisäsen mielestä olisi ymmärrettävä, ettei kulttuuria voi rahalla ostaa ja että taiteen sekä kulttuurin julkista rahoitusta tulee nykyisestä merkittävästi lisätä koska onnistuneet taideteokset ja identiteettikokemukset tapahtuvat kulttuurissa jossa niille ja erilaisille ihmisille on tilaa.
Helsinki tarvitsee radikaalia kulttuuri- ja kirjastopolitiikkaa
Lukeminen, kirjallisuudesta nauttiminen ja hyvä kansalaisuus ei pysy maailman kärkiluokassa tai kehity kurjistamalla tai jäädyttämällä rahoitusta. Kulttuuri ei kukoista kurjistamalla ja määrärahoja jäädyttämällä. Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunta päätti tänään 10.5. alistua kaupunginjohtaja Jussi Pajusen kirjaston ja kulttuurin kurjistamisen raamiin. Esitin määrärahojen lisäystä. Suuret puolueet halusivat toista. Jätin eriävän mielipiteen kulttuuri ja kirjaston rahoituspäätökseen vuodelle 2017.
Lautakunnan kirjalliset huolestumislausunnot eivät tässä tilanteessa riitä. Huolestumisen sijaan Helsingissä tarvitaan ihan toisenlaista politiikkaa - radikaalimpaa kulttuuri ja kirjastopolitiikkaa. Lautakunnnan olisi kokoomuksen johtaman budjettikonsensuksen ja asennevammaisen kulttuuripolitiikan sijaan esitettävä ja budjetoitava lisärahaa kulttuuriin ja kirjastolle. On hyvä muistaa että viime vuoden kaupungin tilinpäätös oli 4o miljoonaa ylijäämäinen. Rahaa siis on. Sitä ei vain haluta käyttää.
Esittämäni kirjasto- ja kulttuuri miljoonat, jota vasemmiston sitoutumaton lautakunnan jäsen Frank Muttilainen, molempia kannatti, olisi ollut tärkeä avaus helsinkiläisen kulttuuri- ja kirjastopolitiikan suunnan muuttamiseksi kohti parempia lähikirjasto- ja kaupunkikulttuuripalveluja.
Esittämälläni kulttuurimiljoonalla olisi kehitetty kulttuuritaloja, lisätty taiteilija-apurahoja ja kaupunkikulttuuriavustuksia. Kirjastomiljoonalla olisi turvattu lähikirjastopalveluja.
Lähikirjastojen puolesta
Kaupunginosakirjaston toimintaa lähipalveluina yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa on kehitettävä muun muassa kirjastotilojen käytössä. Tämä tarkoittaa tarvetta kirjaston merkittävälle lisäresursoinnille ja kirjastoverkon laajentamista lähemmäksi ihmisten asumista ja alueille, jossa kaupungin kasvamisesta seuraa luonnollinen tarve laajentaa lähikirjastojen verkostoa tulevina vuosina, esimerkiksi Kalasatamaan, Kuninkaantammeen ja Mellunmäkeen, sekä laajentaa Jätkäsaaren ja Myllypuron palveluja Lisäksi on jatkettava hallintokuntia lävistävää yhteistyötä kuten kulttuuri-, sosiaali- ja terveystoimen kanssa.
Kaupungin kirjastot ovat vapaa-ajan palveluja, joita tarvitaan kasvavassa kaupungissa entistä enemmän ja joustavammin vastaamaan kaupunkilaisten elämän rytmiin. Kaupunginkirjaston määrärahojen tasoa on nostettava tai muuten Keskustakirjaston valmistuessa uhkaa lähikirjastoja palvelujen heikentyminen. Kaupunginkirjasto tarvitsee vuokrakuluihin tilamäärän kasvua vastaavan lisäyksen niin, että yhtään lähikirjastoa ei lopeteta. Kaupunginkirjastoon on palkattava lisää henkilökuntaa ja aineistohankinnat tarvitsevat myös lisää rahaa.
Asukaslähtöisen osallistuvan kulttuurin puolesta
Caisa, Kanneltalo, Malmitalo, Stoa ja Vuotalo kulttuuritalojen toimintaa on kehitettävä yhteistyössä paikallisten asukkaiden, taiteilijoiden, kulttuuri- ja taidejärjestöjen ja laitosten kanssa Helsinki- mallin hengessä.
Lisäksi on jatkettava hallintokuntia lävistävää yhteistyötä kuten sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Kaupungin kulttuuritalot ovat vapaa-ajan palveluja joita tarvitaan kasvavassa kaupungissa entistä enemmän. Uusille alueille on aloitettava suunnitelmat omien kulttuuritalojen rakentamisesta mm. Jätkäsaareen, Kalasatamaan ja Sipooseen.
Vapaa-ajanpalvelut on syytä järjestää niin, että kaupunkilaiset vapaa-ajallaan voivat entistä paremmin saavuttaa kaupungin kulttuuripalvelut. Yhteistyötä esim. talojen aukiolojen laajentamisesta kesällä ja kautta vuoden viikonloppuisin ja ilta-aikoina on kehitettävä. Kaupunginosia ja alueita jotka ovat kulttuurin lähipalvelujen saavuttamattomissa tai elävät seinättömien kulttuuripalvelun tilassa on kaupungin avustuskriteereissä huomioitava hankesuunnitelmat jotka kohdistuvat alueille ja kaupunginosiin joista kulttuuritalot puuttuvat.
Asukkaat ja taiteilijat päättämään kaupunkikulttuuriavustuksista
Kaupunkikulttuuriavustusten summa suhteessa kulttuuristrategiassa kaupunkikulttuuriin liittyvään kehittämiseen on jäänyt muiden avustusten jalkoihin. Haetut summat ovat budjettia noudatellen myös pieniä ja päätökset tehty lautakunnan ulkopuolella.
Määrärahan korotuksen lisäksi esitän uudelleen järjestettäväksi myös avustusten jakaminen osallistuvan demokratian pilottiprojektilla. Esitän että kulttuurijohtaja perustaa työryhmän suunnitelmaan kulttuurin osallistuvan budjetoinnin hanketta.
Kulttuuripilotissa kaupunkikulttuuriavustuksia jakamaan luotaisin uusi matalan kynnyksen päättävä elin asukkaista, taiteilijoista, kulttuuri- ja taidejärjestöjen ja laitosten edustajista koostuva jaosto joka kulttuurikeskuksen avustuksella käsittelisi ja päättäisi kaupunkikulttuuriavustukset.
100 taiteilijalle apuraha
Vuosittain taiteilija-apurahoja myönnetään Helsingissä, taiteilijoiden pääkaupungissa noin 60 kpl. Taiteilija-apurahojen summaksi on vakiintunut 3500 €. Vähäiselläkin summalla köyhyysrajan tuntumassa eläville taiteilijoille mahdollisuus täysipainoiseen lyhyeenkin työjaksoon on merkittävää.
Taiteilijoiden sosiaaliturvaa mm apurahojen ja eläkkeiden kertymisen yhteyttä voidaan kehittää merkittävästi tuntuvalla kaupungin taiteilija-apurahan summan korottamisella ja useiden miljoonien lisäpanostuksella koko vapaa-ajan sektorin, kulttuuri- ja kirjastolautakunnan budjettiin.
Lyhyellä aikavälillä on lisättävä taiteilija-apurahojen määrää niin että vuosittain 100 taiteilijaa saa Helsingissä taiteilija-apurahan.