Simo Suominen rauhoittelee vaalituloksen herättämää keskustelua, ja esittää mielipiteensä siitä, mitä vasemmiston pitäisi seuraavaksi tehdä.

SKP:n puheenjohtaja JP Väisänen näkee vaalituloksen pitempiaikaisen työn väliarviona, jonka johtopäätöksenä tulee päivittää kutsua, jolla saadaan laajemmat joukot ajattelemaan ulos kapitalismin asettamista rajoista.

Turhista virkamiehistä puhuttiin jo Pentti Haanpään novelleissa 30-luvulla. Mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, ja kuka saa potkut kun virkamiehiä karsitaan?

SKP:n puheenjohtaja JP Väisänen kirjoittaa että puhe elvytyksestä ilman irtaantumista EU-kurisopimuksesta on pelkkää kosmetiikkaa. Väisänen kysyy milloin vasemmistoliitto lopettaa porvaripolitiikan myötäilyn ja osallistuu työväenliikkeen yhtenäisyyden joukkovoimistamiseen?

Seppo Ruotsalainen tuo tarkastelussaan esiin suomalaisen eläkejärjestelmän puutteita, sen köyhiä syrjivän, pientä rikkaiden joukkoa suosivan ja eläkeläisten enemmistöön nuivasti suhtautuvan luonteen.Kirjoituksen olennainen viesti sisältyy otsikkoon: Eläkeläisten nöyryyttäminen on lopetettava!

Jukka Yliviuhkola vaatii kirjoituksessaan sotelle uutta suuntaa

Mervi Grönfors kirjoittaa, että SKP nostaa vaaliohjelmassaan politiikan keskiöön ihmiset ja että siksi SKP ajaa nykyisen riittämättömän toimeentuloturva- ja tukiviidakon korvaamista 1200 euron yhdeltä luukulta taattavalla perusturvalla kaikille suomalaisille tai pysyvästi Suomessa oleskeleville, jotka muuten eivät kykene toimeentuloaan hankkimaan.

Eira Kejonen kirjoittaa turkulaisesta jo käytännöksi muodostuneesta julkisten tilojen yksityistämisestä. Tässä tapauksessa läpihomeinen jo lakkautettu vanhainkoti kelpaa päiväkodiksi.

Mervi Grönfors kirjoittaa sosiaali- ja terveyspalveluista ja kysyy onko sote valmis?

Kun julkista keskustelua seuraa, kuulee monenlaisia poliittisia ratkaisuehdotuksia: rakenteellisia uudistuksia, säästöjä, sopeutustoimia, järkeistämistä ja tuottavuuden parantamista. Tosiasiassa nuo kaikki sanat ovat vain kiertoilmauksia leikkaamiselle.

Seppo Ruotsalainen kirjoittaa marxilaisesta perspektiivistä työajan lyhentämisestä ja kuten Marx sen sanoisi ”Työpäivän rajoittaminen on ennakkoehto, jota ilman eivät tule onnistumaan mitkään työläisten aseman parantamisen tai heidän vapauttamisensa yritykset.”

Pasi Tervo kirjoittaa, että sodat maksavat ja USA sotii, vaikka on tähtitieteellisissä veloissa. Samaan aikaan USA:n omat köyhät kärsivät velkaisina ja asunnottomina ruokajonoissa.

SKP:n puheenjohtaja JP Väisänen kirjoittaa, että saamelaisten itsemääräämisoikeus on ristiriidassa suurpääoman tavoitteiden kanssa. Bisnes kokee, että Pohjoisen Koillisväylä ja Saamen maan mineraalirikkaudet on saatava hyödynnettyä. Siksi aina kun ILO 169 jää pöydälle suurpääoma voittaa.

Mervi Grönfors kirjoittaa, että nyt tarvitaan naisasialiikettä uudistamaan sosiaaliturvaa ja turvaamaan kansalaisten perusoikeuksia ja että on aika ryhtyä uuteen lapsilisätaisteluun ja kamppailuun vastikkeettoman sosiaaliturvan puolesta.

Arjo Suonperä kirjoittaa, että Suomi on muuttunut säätiöidyksi näennäisdemokratiaksi. Suonperän mukaan demokratian edellytyksenä oleva ehdokkaitten ja vaihtoehtojen esiintuonti äänestäjille on niin yksityistetty ja kaupallistettu, että vain isolla rahalla saa ehdokkaita valitsijoitten näkyville.

Arto Viitaniemi kirjoittaa, että varallisuuden räikeää keskittymistä, joka on seurausta vääristyneestä tulonjaosta, on rajoitettava paitsi tulonsiirroilla myös veropoliittisin toimenpitein.

Juha Kovanen kirjoittaa, että YK:n vammaissopimuksen ratifiointi hyväksyttiin eduskunnassa, mutta edellytyksenä on itsemääräämisoikeuslain hyväksyminen, koska nykyinen lainsäädäntö ei täytä ihmisoikeuskriteereitä.

Seija Leppäjoki kirjoittaa, että talouden nousuun ei ole kuin yksi tie, ja se on se, että tarvitaan työtä.

Heli Pohjanhovi kirjoittaa työelämästä ja vaatii 6-tuntista työpäivää.

Eira Kejonen kirjoittaa, että tavoitteena on yhteiskunta, jossa voimme olla tasa-arvoisia erilaisina ja moninaisina persoonina.