Tasa-arvoinen, erilainen ja moninainen

eira_tapaa_eira_turussa_1.JPG

Me suomalaiset uskomme elävämme alueellisesti ja sosiaalisesti tasa-arvoisessa maassa.

Lapsillemme on taattu subjektiivinen päivähoito-oikeus ja ilmainen peruskoulu. Meillä on julkinen terveydenhoito neuvoloineen, terveysasemineen ja alueellisine sairaaloineen. Vaikka tasa-arvo mielletään yleensä sukupuolten välisenä yhdenvertaisuutena, suomalainen tasa-arvokäsitys perustuu siihen, ettei sukupuolta nosteta lainkaan esiin. Suomi on sijoittunut vuosi toisensa jälkeen kansainvälisissä sukupuolten välistä tasa-arvoa mittaavissa tilastoissa maailman kärkeen. Sukupuolesta riippumaton tasa-arvoinen kohtelu on kirjattu mm. perustuslakiin ja lasten oikeuksien sopimukseen. Silti ammattialat Suomessa ovat sukupuolittain vahvasti jakautuneet. Suomen korkea sijoittuminen kansainvälisissä tilastoissa saa meidät pitämään tasa-arvoa jo saavutettuna etuna, jonka eteen ei tarvitse tehdä töitä. Näennäinen neutraali kohtelu ja sukupuolen tai sen vaikutusten huomiotta jättäminen aiheuttaa epätasa-arvon piiloutumisen eikä sitä  näinollen osata korjata.

Toteutuuko tasa-arvo ja yhdenvertaisuus Suomen maassa?

YK:n ihmisoikeuskomitea on moittinut Suomea  tasa-arvoon liittyvistä asioista raportissaan kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien polkemisesta.Hiljattain julkistettu loppulauselma nostaa esille miesten ja naisten välisen epätasa-arvon työelämässä. Ongelmista YK painottaa sukupuolten välistä palkkaeroa ja kritisoi raskauden perusteella tehtyjä irtisanomisia.

Komitean mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on huolestuttavalla tasolla. Suomelle suositellaan väkivallan uhreille tarjottavien palveluiden ja turvakotien lisäämistä. Muita ongelmakohtia olivat ihmiskaupan uhrien tunnistaminen,ulkomaalaisten säilöönottojärjestelyt sekä vankiloiden ylikuormitus ja saniteettitilojen puutteellisuus.

Positiivisia komitean mukaan ovat Suomessa tehdyt lakimuutokset kotoutumisen edistämiseksi sekä rikoslain ja ulkomaalaislain ja kansainvälistä suojelua koskevat lakimuutokset.

Suomi saa myös kehuja kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman laatimisesta.

Ideaali ei kuitenkaan muutu käytännöksi, jos ei ole riittävästi tietoa, tietoisuutta ja työkaluja sen saavuttamiseen.

Tasa-arvoon on kasvettava ja kasvatettava jo lapsuudesta alkaen.

Sukupuoleen liitetyt oletukset saattavat rajoittaa lapsen itseilmaisua sekä kokemusta kaikkien samanarvoisuudesta. Epätasa-arvoinen kohtelu on vain harvoin tietoisen ja tarkoituksellisen toiminnan tulosta, vaan se on piiloista ja välillistä. Sen esiin tuomiseen tarvitaan työyhteisön herättelyä, yhteistä keskustelua ja toimintaa tukevia työkaluja.

Kielteinen huomio kasautuu herkästi aina samoille lapsille, jolloin siitä voi tulla osa yksilön minäkuvaa. Siksi tasa-arvotyössä kiinnitetään huomiota niihin arjen tilanteisiin, joissa lapsi (tai aikuinen) tulee kohdatuksi kielteisen viestinnän kautta, ja tarjoamaan sille vaihtoehtoja. Lisäksi nostetaan esille myönteisiä ja tasa-arvoa tukevia käytäntöjä sekä kannustetaan jatkuvaan myönteisen palautteen antamiseen.

Tasa-arvotyö kannustaa tekemään pieniä muutoksia rutiineihin ja arkisiin toimintoihin. Arjen ohikiitävät hetket, tokaisut tai eleet saattavat aikuisen näkökulmasta tuntua vähäpätöisiltä ja siksi merkityksettömiltä. Lapsen näkökulmasta asia voi olla toisin. Suuret kulttuuriset rakenteet koostuvat pienistä palasista. Ajatusmalli, jossa huomion kiinnittäminen pieniin asioihin kuitataan vähäpätöisenä, voi omalta osaltaan tukea isompia kulttuurissa vallalla olevia epätasa-arvoisuuksia.

Jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa on siis mahdollisuus, mutta myös velvollisuus, edistää tasa-arvoa.

Sukupuolen määrittely vain kahteen luokkaan ei biologian näkökulmasta ole yksiselitteinen asia. Neurologisissa tutkimuksissa on todettu, että pikkulasten aivojen rakenteessa ja toiminnassa olevat erot ovat suhteellisen pienet, mutta kasvatus ja ympäristön kohtelu muokkaavat niitä pysyviksi rakenteiksi.Sukupuoli on aina myös kulttuurista ja sosiaalista, ihmisten teoissa ja toiminnassa muovautuvaa.  Sukupuolen ilmaisuun vaikuttavat vahvasti yhteiskunnan normit, moraali, ihmiskäsitys sekä vanhemmilta ja muilta läheisiltä välittyvät tavat ja perinteet. Ketään ei voi pysyvästi kasvattaa sukupuolirooliin, johon hän ei katso kuuluvansa. Sukupuolten jako kahteen, ominaisuuksiltaan vastakkaiseen luokkaan on pitkälti yhteiskunnallinen ilmiö ja vain osittain biologinen fakta. Usein ajatellaan, että biologinen sukupuoli määrittää myös kiinnostuksen kohteita, kykyjä ja muita ominaisuuksia. Mutta jos näin on, miksi meidän tarvitsee käyttää niin paljon aikaa sen opettamiseen, miten miehistä tulee miehiä ja naisista naisia? Sukupuolta voi ajatella kahden vastakkaisen ääripään sijaan feminiinisyyden ja maskuliinisuuden jatkumona, jonka varrelle eri yksilöt sijoittuvat. Ajatus jatkumosta tuo sukupuolen ilmaisuun vapautta ja väljyyttä, koska jokainen voi sijoittaa itse itsensä janalle ja myös vaihtaa sijaintiaan elämänkaarensa aikana. Tietoisuus omista ennakko-oletuksista on tärkeää niin sukupuoleen, etnisyyteen kuin kulttuuritaustaan liittyen.

Suvaitsevaisuuden painottaminen erilaisuutta tai erilaisia ihmisiä kohtaan on tuttu tapa ottaa kantaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskeskusteluun. Suvaitsevaisuus pitää sisällään kuitenkin hierarkisen valta-aseman. Toisen ihmisen suvaitseminen on käsitteellisesti lähellä sietämistä. Sensijaan avarakatseisuuden käsite ulottaa toisen ihmisen hyväksymisen periaatteen laajemmalle: tämän olemassaolon tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Myös erilaisuus käsitteenä on hierarkinen. Erilaiseksi määritelty ihminen on sijoitettu normaaliuden ulkopuolelle. Normaalius liitetään enemmistön ominaisuudeksi ja tätä kautta se määrittyy usein itsestään selvästi myönteisesti, erilaisuus tätä vasten kielteisemmin.Moninaisuuden käsite kutsuu kaikki mukaan, jolloin yksilöiden väliset erot määrittyvät positiivisesti ja hierarkisoiva valtasuhde normaalin ja erilaisen välillä murtuu. Moninaisuus on silloin myönteistä erilaisuutta kaikissa meissä.

Tavoitteena on yhteiskunta, jossa voimme olla  tasa-arvoisia erilaisina ja moninaisina persoonina.