Heikki Ketoharju

Politiikan pintatason ja ihmisten elämän välillä on melkoinen ero. Julkisuuden valokeila siirtyy muualle, mutta työttömän asema on edelleen yhtä onneton. Ensimmäinen aktiivisuustarkastus odottaa jo viikon päässä, ja hallitus kaavailee uusia säädöksiä työttömien aseman hankaloittamiseksi.

Niin kauan kuin koko poliittinen vasemmisto on kyvytön muotoilemaan oman poliittisen vaihtoehdon ja rakentamaan kunnollisen poliittisen liikkeen Suomen liittoutumattomuuden puolesta, ei voida olettaa, että liittoutumattomuuden kannalle asettuvat porvarilliset edustajat sen enempää Keskustasta kuin Kokoomuksestakaan ovat muuta kuin jäänne historiasta.

Muutama viikko takaperin Juhana Vartiainen väitti, että työllisyyttä ei voi kohentaa enemmällä kuin 40 000 hengellä.

Marxilaiselta kannalta katsottuna rakenteelliselle työttömyydelle voisi olla toinenkin nimitys: työläisten vara-armeija. Kun työttömiä on paljon, on helpompi painaa palkat alas ja heikentää työehtoja. Siksi on hyödyllistä väittää, että on olemassa ”rakenteellisen työttömyyden” kaltainen ilmiö.