Suomen vaarallisin puolue

Kokoomuksen vaarallisuus ei perustu siihen, että puolue peittelisi tavoitteitaan. Se perustuu siihen, että Kokoomus osaa esittää rikkaiden, omistavan luokan ja suurpääoman edut koko kansan etuna. Työntekijöiltä ja pienituloisilta leikkaaminen on ”vastuullista taloudenpitoa”, suurituloisten veronalennukset ovat ”kasvun edellytyksiä” ja julkisten palvelujen heikentäminen ”välttämätön uudistus”. 

Kokoomus on omistavan luokan puolue. Todellisuudessa työntekijälle palkka on toimeentuloa, omistajalle kustannus. Työntekijälle ammattiliitto tarjoaa turvaa, työnantajan valtaa se rajaa. Tavalliselle ihmiselle terveydenhuolto, sosiaaliturva ja kohtuuhintainen asuminen sekä elinkustannukset ovat hyvinvoinnin edellytyksiä. Suuryrityksille ne ovat kustannuksia tai markkinoita, jotka voisi avata voitontavoittelulle. 

Tämä on luokkapolitiikkaa. Työntekijöiden puolelle kuuluvat ne, joiden elämä riippuu omasta työstä, palkasta ja yhteisistä palveluista. Rikkaimpien porvareiden valta perustuu suurten yritysten ja omaisuuden hallintaan sekä toisten työn tuottamiin voittoihin. Luokkataistelu ei ole vaikea teoria. Se on kamppailua siitä, meneekö ihmisten työllään luoma vauraus palkkoihin ja palveluihin vai omistajien osinkoihin ja omaisuuksiin. 

Köyhyys ei ole kokoomuspolitiikan sivuvaikutus. Se on porvarin ase työväenluokkaa vastaan. 

Perussuomalaiset ovat Kokoomuksen halukas rikoskumppani. Se tuottaa kohuja, etsii syntipukkeja ja suuntaa tyytymättömyyttä maahanmuuttajiin, työttömiin ja muihin heikossa asemassa oleviin. Perussuomalaiset on kulissi, jonka takana Kokoomus siirtää valtaa ja varallisuutta työntekijöiltä omistavalle luokalle. 

Kokoomus ei vain leikkaa työntekijöiden toimeentulosta. Se heikentää heidän mahdollisuuksiaan puolustautua. Lakko-oikeuden rajoittaminen, paikallisen sopimisen laajentaminen, irtisanomissuojan heikentäminen ja sosiaaliturvan leikkaukset palvelevat samaa tavoitetta: työnantajien vallan kasvattamista. Köyhyys ei ole kokoomuspolitiikan sivuvaikutus. Se on porvarin ase työväenluokkaa vastaan. 

Myöskään julkisten palvelujen rapautuminen ei ole epäonnistuminen. Se on tavoite, johon kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet, vaikka eduskuntaoppositio toisin väittää. Ensin palvelujen resurssit leikataan niin niukoiksi, ettei järjestelmä enää toimi. Toimimattomuutta käytetään perusteena yksityistämiselle ja verovaroja siirretään yritysten voitoiksi. 

Kokoomuksen talousosaaminen on myytti. Hallitus perustelee leikkauksiaan velalla, mutta velka kasvaa, kun suurituloisille ja yrityksille jaetaan veronalennuksia ja sotilasmenoja kasvatetaan. Velka on Kokoomukselle ase. Se vaatii uhrauksia, kun leikataan sosiaaliturvasta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta, mutta asehankintoihin, yritystukiin ja rikkaiden veroetuihin piikki on aina auki. 

Kokoomuksen politiikalle on vaihtoehto. Rahat voidaan ottaa sieltä, minne tulot ja omaisuus on kasattu. Työntekijöiden oikeuksia voidaan vahvistaa ja julkiset palvelut rakentaa ihmisten tarpeita varten.

Velkajarrut, menokehykset ja EU:n finanssipoliittiset säännöt esitetään neutraaleina välttämättömyyksinä, vaikka ne ovat poliittisen hallinnan välineitä. Hallitus saa vaihtua, kunhan leikkauspolitiikka jatkuu. Kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet NATOn tuomiin sotilaskustannuksiin. Vasemmistoliittoa lukuunottamatta ne ovat sitoutuneet myös velkajarruun, mutta hekin ovat sitoutuneet EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin. 

Kokoomuksen politiikalle on vaihtoehto. Rahat voidaan ottaa sieltä, minne tulot ja omaisuus on kasattu. Työntekijöiden oikeuksia voidaan vahvistaa ja julkiset palvelut rakentaa ihmisten tarpeita varten. Muutos ei kuitenkaan synny pyytämällä porvaristolta kohtuullisuutta tai loputtomilla kompromisseilla. Se syntyy, kun työväenluokka tunnistaa oman etunsa, järjestäytyy ja käyttää yhteistä voimaansa. 

Kokoomuksen naamiot on riisuttu. Jäljellä on enää leikkauspolitiikan karut kasvot. Nyt työväenluokan on yhdessä pysäytettävä tämä teurastus. 

SKP:n keskuskomitea
Helsinki 30.8.2026