Home >> Blogit >> Jp V Nen >> Prolempaa kulttuuripolitiikkaa - Sampo Terho ja EU riittämättömiä määrittämään eurooppalaista kulttuuripolitiikkaa

Prolempaa kulttuuripolitiikkaa - Sampo Terho ja EU riittämättömiä määrittämään eurooppalaista kulttuuripolitiikkaa

17.10.2017 - 19:30
(updated: 17.10.2017 - 19:44)
Käsitetaiteilija ja SKP:n puheenjohtaja JP (Juha-Pekka) Väisänen on Euroopan vasemmiston kulttuuriverkoston jäsen.

Kulttuuriministeri SampoTerho istuu EU kulttuuripolitiikkaan kuin ministeri Audin takapenkille. Ministeri Terholla on nyt tuhannen taalan paikka  mainstriimata kulttuuria patrioottiseksi - kansallismieliseksi, länsimaiseksi niin kuin hänen ministerin kollegat EU:ssa tekevät.  Yksi asia on olla populisti, konservatiivi ja ministeri. Toinen asia on miten suomalainen taide ja kulttuurikenttä suostuu ministerin pillin mukaan tanssimaan. Haastan porukat hallituksen vastaiseen vastarintaan. On prolemman kulttuuripolitiikan aika. On toisenlaisen kulttuuripolitiikan aika. On sellaisen kulttuuripolitiikan aika, joka perustuu kulttuurien väliseen kunnioittavaan ja solidaariseen komboon. Itke impivaara nyt sut roustataan internationaalilla! 

Luova Eurooppa 


Euroopan Unionin komissiolla on "Luovan Euroopan" raamiohjelma, jonka sisällä toteutetaan nelivuotista työsuunnitelmaa. Lisäksi EU:n kulttuuripoliittista työtä vahvistava ohjelma EU strategiaksi kansainvälisistä kulttuurisista suhteista. EU-johtoiset kulttuuripoliittiset rakenteet eivät kuitenkaan yksin pysty määrittelemään mitä eurooppalainen tai mitä Euroopan kulttuuripolitiikka tarkoittaa, vaikka niiden ohjelmissa pyritäänkin vahvaan hegemoniseen yliotteeseen ja kulttuuripolitiikan mainstriimaamiseen, yhtenäistämiseen.  

 
Nyt tarvitaan EU:ta laajempaa kulttuuripoliittista perspektiiviä, sellaista jota mm Euroopan vasemmiston 40 vasemmistolaista ja kommunistista puoluetta omilla kulttuuripoliittisilla ohjelmilla tekevät. On Euroopan vasemmiston kulttuuriverkoston tehtävä luoda mekanismi, jolla eri jäsenpuolueiden osaaminen ja aloitteet voidaan ottaa yhteiseen käyttöön. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan erilaiset kulttuuriset toimijat ja järjestöt ovat keskeisessä roolissa määrittelemään ja tuottamaan eurooppalaista kulttuuripolitiikkaa ja sanomaan, miten eurooppalainen määritellään. 


Yhtenä konkreettisena esimerkkinä EU-kulttuuripolitiikasta on "Luovan Euroopan" raamiohjelman hanke, joka vetää kulttuuripoliittisia päälinjoja politiikan tekijöille ja kulttuuri-instituutioille siitä miten julkisen sektorin pitäisi kannustaa ja tukea kulttuurisia toimijoita yhteistyöhön muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa mm sosiaali- ja terveydenhoidossa. 
 

Meillä Suomessa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen esitteli 2016 saman suuntaista  hanketta, jossa kulttuuri nähtiin keskeisenä toimijana sosiaali- ja terveyssektorilla ja sellaiselle toiminnalle esitettiin kahden miljoonan toiminta avustus. 

Onnistuakseen hankkeet tarvitsevat nykyistä merkittävämmin lisäresursseja. Taiteilijat ovat vuosi jo olleet valmiina yhteistyöhön erilaisten yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Hyvä, että saman suuntaisia aloitteita tulee EU:sta ja hienoa, että ministeriön huventuvasta budjetista huolimatta hankkeelle on saatu pari miljoonaa. Tuntuu vain siltä, ettei yhteiskunta ja poliittinen eliitti ole koskaan oikein ymmärtänyt, että taiteilijan työ on erikoisosaamista ja että työstä on myös maksettava oikeaa palkkaa. Miljoona Suomen kokoisessa valtiossa ja kulttuurin budjetissa on hävettävän pieni summa. 

Työsuunnitelma kulttuuripolitiikalle 

Euroopan vasemmiston kulttuuriverkosto kokoontui tiistaina 17.10 Brysselissä linjaamaan kulttuuripoliittista työtä Euroopan vasemmistossa. Kokouksessa päätettiin yhtäältä vahvistaa teoreettista ja kulttuuripoliittista keskustelua, päätöksentekoa seuraavaa ja linjaavaa toimintaa mutta myös järjestää kansainvälisiä poliittisia tilaisuuksia ja debattia eri ajankohtaisista aiheista niin, että niissä on aina mukana myös kulttuuripoliittinen näkökulma.  

Euroopan Unionin kulttuuripoliittisessa työsuunnitelmassa korostetaan sen perustuvan EU:n perusarvoihin; tavaroiden, palveluiden, henkilöiden ja pääomien vapaalle liikkuvuudelle.  Prolesta perspektiivistä tämä on lähtökohtaisesti ongelma, koska Euroopan Unioni näyttäytyy näin suurpääoman kapitalistisena ihmistä, taiteilijaa, kulttuurisektoria, kansalaisyhteiskunnan ajatusta ja luontoa riistävänä rakenteena, joka raameissa, suunnitelmissa ja sopimuksissa on vain  puettu  perusvapauksien ja muiden ylevien käsitteiden valepukuun.  

EU:n kulttuuripoliittinen työsuunnitelman kulmakivi on Lissabonin sopimus ja sen artikkeli 167. Lisäksi työsuunnitelmassa korostetaan yhteneväisyyttä eurooppalaiseen kasvun ja työllisyyden strategiseen ohjelmaan. Työsuunnitelman vaatimus kulttuurin mainstriimauksesta - yhdenmukaistamisesta yhdessä kautta linjan korostetussa eurooppalaisen kulttuuriperimän korostamisessa, tekee EU:n kulttuurisen työn suunnitelmasta tylsän, yleisen ja konservatiivisen.  Euroopan Unionin kulttuuripoliittinen työsuunnitelma ja sen raamit on rakennettu kapitalistisen ja kohti liittovaltiota kasvavan markkinakulttuurin propagandaksi. 

Ahtaat raamit

On eurooppalaisen radikaalin vasemmiston tehtävä räjäyttää kulttuurin ahtaat ja taiteilijoita sortavat raamit. Nyt tarvitaan radikaalia ennakkoluulotonta laajaa eurooppalaista taiteilijoiden ja kulttuuritoimijoiden keskustelua muutoksesta ja yhteistyötä prolemman kulttuuripolitiikan aikaansaamiseksi. 

Euroopan vasemmisto on tehnyt aloitteen laajasta edistyksellisten tahojen yhteistyöstä ja uudesta vuosittaisesta tapahtumasta.  Mukaan on kutsuttu ennakkoluulottomasti erilaisia eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä, joukkoliikkeitä ja poliittisia toimijoita. Ranskassa marraskuussa 10.-11. Marseillen kaupungissa kokoontuvat aloitteen ensimmäiset tahot keskustelemaan ja katsomaan, miten luoda Eurooppaan EU:ta laajempimerkityksellinen poliittisen keskustelun ja toiminnan tila. On selvää, että tämä on myös kutsu kaikille kulttuuripoliittisille toimijoille haastaa nykyisen poliittisen eliitin ja EU:n suppea käsitys eurooppalaisesta kulttuuripolitiikasta ja siitä mitä on eurooppalainen.  

Selvää on myös, että ei tarvitse Ranskaan asti matkustaa muutosta tekemään. Sen voi aloittaa omilla kotinurkilla. Itse aloitan keskustelun radikaalista kulttuuripolitiikasta ja muuutoksen tarpeesta heti YK:n aseidenriisuntaviikon ensimmäisessä tapahtumassa Helsingin Ylä-Malmin torilla seiskasta seiskaan (23.10 klo 7-19). Rauhan kulttuurin rakentaminen on radikaaleinta mitä tänään entistä militarisoituneessa ja väkivaltaistuneessa maailmassa voi tehdä. Toreilla tavataan ja voittoon asti aina! 

 
 

 
 

 
 

 

Kirjoittajan artikkelit