Puolustuspolitiikassa rauhanliikkeen kokoinen aukko

Vastustan uusien hävittäjien ostamista ja lisärahan syytämistä armeijalle. Tänään rahaa tarvitaan ruokaan, työllistäviin toimiin ja rauhanrakentamiseen. Ei ole viisasta kiihdyttää asevarustelukierrettä lähialueella. On toimittava toisin. On fiksua nähdä naapuri naapurina eikä vihollisena. Historiasta voi ymmärtää, että kun hankitaan lisää aseita tullaan aseita käyttämään enemmän kuin ennen. Maailman kriisit tarvitsevat maita, jotka aseiden sijaan rakentavat rauhaa ihmisten taidoilla. 

­Porvari tekee turvallisuuspolitiikkaa porvarin välineillä; asekaupalla ja imperialismin voimin. Sipilän hallituksen puolustuspoliittisessa selonteossa ja käytännön toimissa on rauhanliikkeen mentävä aukko. On sietämätöntä, että poliittinen eliitti yhdestä nyrkistä leikkaa rauhanjärjestöjen toimintaresursseja ja vääntää rahahanoja ­­auki asehankinnoille. 

Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön

Eduskunta käsittelee kevätkaudella 2019 ensi vuosikymmenelle kaavailtua hävittäjähankintaa. Koneiden elinkaarikustannukset nousevat YLE:n arvion mukaan jopa 30 miljardiin euroon. Suunnitelluilla miljardihankinnoilla Suomi ­siirtyisi Euroopan asemarkkinoilla kärkikastiin ja NATO-sopivaksi. 

Rauhanjärjestöt ovat käynnistäneet adressit.com-sivulla vetoomuksen “Hävittäjähankinta uuteen harkintaan – miljardit hyötykäyttöön”. Se kannattaa allekirjoittaa. Porvarit ja Suomen natottajat ajavat hävittäjäpäätöstä kiireellisenä ja itsestään selvänä, vaikka se ei ole kumpaakaan. Nykyisellään Suomella on uskottava puolustus. Kalliit Hornetit lentävät vielä, ja Ruotsilta voisi vuokrata hävittäjäkoneita.  

Armeijan toiminta ja ylläpito kiihdyttää ilmastonmuutosta. Yhden vuoden Suomen sotilasilmailu aiheuttaa 144 000 tonnia kasvihuonepäästöjä. Nykyiset 63 Hornetia vastaa 12 500 suomalaisen tavallisen ihmisen vuoden kasvihuonepäästöjä. Ilmastosopimuksen kriittiseen vuoteen 2030 on enää 12 vuotta. Rauhanliikkeen vetoomuksessa esitetään silloin asian uudelleen arviota, kun nähdään mitä ilmastokriisin kello on lyönyt ja mihin Suomella on varaa. 

Ehkä eduskuntavaalien takia myös perinteiset rauhan vasemmistovoimat ovat alkaneet spekuloimaan asehankintapäätöstä uskottavalla puolustuksella ja hallitusvaikuttamisella. Nyt kuunneltava rauhanliikettä ja rakennettava rauhanvaikuttamisen siltaa, jotta parlamentaarinen vasemmisto ja vihreät fiksut visionäärit ottaisivat järjen käteen ja irtaantuisivat hyökkäyshävittäjien hankkimisesta. Uusia hävittäjiä hankkimalla olisimme vahvasti mukana kiihdyttämässä asevarustelukierrettä lähialueellamme sen sijaan, että esittäisimme keinoja sen välttämiseksi.