SKP:n puheenjohtaja, käsitetaiteilija ja Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen JP (Juha-Pekka) Väisänen kritisoi taloustutkimuksen tutkija Pasi Holmin visiota kulttuurin tukijärjestelmän kehittämisestä palkitsemaan kaupallista onnistumista. Väisäsen mielestä olisi ymmärrettävä, ettei kulttuuria voi rahalla ostaa ja että taiteen sekä kulttuurin julkista rahoitusta tulee nykyisestä merkittävästi lisätä koska onnistuneet taideteokset ja identiteettikokemukset tapahtuvat kulttuurissa jossa niille ja erilaisille ihmisille on tilaa.
Lopulta leikkauspolitiikka puukottaa selkään
Jyväskylässä keskiviikkona (30.1.2013) suomalaisen äärioikeiston merkitystä analysoivassa yleisötilaisuudessa joukko toistaiseksi tunnistamattomia miehiä yritti sabotoida tilaisuutta, ensin pyrkimällä täydessä mellakkavarustuksessa sisään tilaisuuteen ja sittemmin ryhtymällä tappeluun järjestyksestä vastaavien kanssa. Miesten pyrkimys häiritä ja keskeyttää Äärioikeisto Suomessa kirjan ympärille rakennettua tilaisuutta ei onnistunut. Yksi kirjaston vartioista sai puukoniskun.
Pyrkimys sabotoida ja lopettaa kriittinen analyysi suomalaisen yhteiskunnan oikeistolaistumisesta ei ole yksittäinen keskisuomalainen teko. Vihapuheiden lisäksi fyysinen väkivalta on yleistynyt ja kohdistunut erityisesti erilaisiin vähemmistöihin. Hallituksen harjoittama politiikka on samoin tarkoittanut väkivaltaista pakottamista yhteen totuuteen ilman vaihtoehtoja.
Jyväskylän puukotuksella ja esimerkiksi pari vuotta sitten PRIDE-kulkueeseen tehdyllä kaasuiskulla on yhteys eliitin harjoittamaan politiikkaan. Oikeistopopulistit ovat ruokkineet huonon toimeentulonsa kanssa kamppailevia tavallisia kadun tallaajia ja tyytymättömiä taantumuksellisella analyysilla erilaisten kriisien syistä ja taustoista. Protesti on hakenut vastausta etsimällä kriisin syyllisiä nykyisen politiikan uhrien keskuudesta. Johtopäätökset ovat olleet rasistisia, vihapuheita ja väkivaltaisia tekoja.
Suurten uutisten varjossa väkivallan kohteeksi ovat joutuneet niin maahanmuuttajat kuin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistötkin. Oikeistopopulistinen politiikka puolestaan syyttää helposti kriisistä esimerkiksi tavallisia kreikkalaisia sen sijaan, että protesti ja kritiikki kohdistuisivat vääristyneeseen tulonjakoon tai rahan ja suurpääoman ylivaltaan.
Monelle suomalaiselle arjesta selviämisestä on tullut hallituksen leikkauspolitiikan seurauksena entistä vaikeampaa. Kuitenkin samaan aikaan on tiedossa miten pieni eliitti bisnesmiehiä ja johtajia rikastuu globaalin monopolipolitiikan seurauksena. Parlamentaarinen vasemmisto ei ole voinut asettua tarvittavaksi vastavoimaksi ja estää yhteiskunnan oikeistolaistumista, koska se tekee itse oikeistolaista hallituspolitiikkaa.
Kokoomus, perussuomalaiset ja oikeistopopulistit puhuvat yhteistä kieltä ja tekevät politiikkaa melkein samoilla sloganeilla. On luotu ensin huvittavalta ja harmittomilta tuntuvien vasemmistolta lainattujen käsitteiden harha. Perussuomalaiset puhuvat ”työväenliikkeestä ilman sosialismia”. Kokoomus synnytti Suomeen ”työväen presidentin”.
Kaduilla, marginaaleissa ja nyt taas Jyväskylän tapahtuman nostattamissa otsikoissa vaikuttavat todennäköisesti Suomen vastarintaliikkeen (SVL) äärioikeistolaiset, jotka ovat kääntäneet työväenluokan perusajatuksen solidaarisesta internationalismista täysin ylösalaisin. Puhuessaan työväenluokasta SVL tarkoittaa vain syntyperältään suomalaisia työläisiä.
Muualta Euroopasta on varoittava esimerkkejä siitä, mihin äärioikeiston nousu voi johtaa. Ei anneta sen toistua Suomessa.