Kansalaisaloitteella merkitystä - sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttävä

Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen sanoi tänään aamulla televisiossa, että Suomessa on tuhat tärkeämpää asiaa kuin samaa sukupuolta olevien oikeus tasa-arvoiseen avioiliittoon. Vasermmistoliiton varapuheenjohtaja Anna-Kaisa Pekonen ei usko lakialoitteen läpimenoon. Minä haluan antaa toisenlaisen poliittisen viestin. Tuhat tärkeämpää ja konservatiivinen hallitus on tämän päivän Suomea johon ei tarvitse alistua.

Tänään kun eduskunta käy lähetekeskustelua sukupuolineutraalista avioliittolaista on hyvä muistaa ainakin kolme asiaa. Ensimmäiseksi; kuuden puolueen hallitus ei saanut mahtumaan sukupuolineutraalia avioliittolakia hallitusohjelmaan. Toiseksi; suuri joukko suomalaisia (166 851) on omalla allekirjoituksellaan pakottanut eduskunnan käsittelemään asiaa - kiitos uuden kansalaisaloitteen mahdollisuuden. Kolmanneksi on hyvä muistaa, että työväenliikkeen tavoitteena on yhteiskunta, jossa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Meillä kaikilla tulee olla yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet myös riippumatta meidän sukupuolisesta suuntautumisesta.

Suomeen saatiin laki rekisteröidystä parisuhteesta vuonna 2002. Se ei kuitenkaan anna kaikkia samoja oikeuksia kuin avioliitossa. Sosiaali- ja verolainsäädännössä avio- ja avoliittoja koskevat säädökset eivät koske rekisteröityjä parisuhteita. Myöskään adoptio-oikeus ja nimilaki eivät koske yhtäläisesti rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä. 

Monissa muissa maissa avioliittolainsäädäntö on jo uudistettu sukupuolineutraaliksi. Näin on tehty muun muassa Belgiassa, Espanjassa, Hollannissa, Norjassa ja Ruotsissa. Esimerkiksi Ruotsissa avioliittolain muutos johti myös luterilaisen kirkon päätökseen, joka mahdollistaa kirkollisen vihkimisen homopareille. 

Kannatan avioliittolain muuttamista sukupuolineutraaliksi. Samaa sukupuolta olevat parit tulee asettaa lainsäädännössä yhdenvertaiseen asemaan eri sukupuolta olevien parien kanssa. SKP kannattaa valtion ja kirkkokuntien toisistaan erottamista ja on tämän linjan mukaisesti sitä mieltä, että kirkoilla ei pidä olla päätösvaltaa eikä veto-oikeutta avioliittolainsäädäntöön.