Tarvitaan eurooppalainen velkakokous - Kreikan ja kriisimaiden velat uudelleen järjestettävä ja osa mitätöitävä

Osallistuin 10.4. Brysselissä Euroopan vasemmiston ja Transform- verkoston järjestämään kansainväliseen velka-seminaariin. Talousasiantuntijat, intellektuaalit, poliittiset puolueet, joukkoliikkeiden edustajat ja ammattiyhdistysväki keskustelevat yhden päivän ajan aamusta iltaan vaihtoehtoisista aloitteista ja malleista EU-kurjistamiselle ja leikkauspolitiikalle.

Velkaseminaarista saatiin myös potkua ja vauhtia Euroopan vasemmiston jäsenpuolueiden EU-vaalikampanjoihin. Seminaarin odotetuin puhuja oli Kreikan Syrizan puheenjohtaja Alexis Tsipras, joka on Euroopan vasemmiston ehdokas komission johtoon.

Tsipraksen viesti siitä mitä Kreikan velkaantumiselle pitäisi tehdä, on sitten Syrizan perustamiskokouksen viime kesältä 2013 terävöitynyt. Tsipras on aina osannut sanoa, että Etelä-Euroopan maat ovat uusliberalistisen Eu-kurjistamispolitiikan koekaniineja. Tänään samaan aikaan kun Kreikka on  palannut rahamarkkinoille ensimmäistä kertaa sitten 2010 ja Angela Merkel käy Ateensassa tukemassa Kreikan poliittista eliittiä,  Tsipras sanoo Brysselissä EU-apupakettien politiikkaa sosiaaliseksi teurastamiseksi.

Tsiparsin mielestä Kreikan poliittinen eliitti on hyväksynyt barbarian, ajanut osan kansasta nälänhätään, nostanut nuorisotyöttömyyden 60%:n ja mahdollistanut kapitalisteille hyvät markkinat ostaa halpoja nurinmenneitä yrityksiä.

Tsipras Brysselin velkaseminaarin puheessaan sanoo, että on erittäin tärkeää, että meillä, kreikkalaisilla ja Euroopan vasemmistolla on aloite toisenlaisesta politiikasta. Euroopan vasemmiston velkaseminaarissa yhdessä sun toisessa puheessa johtopäätös on se, että vasemmiston on voitava yhdistää voimat ja yhdessä muutettava politiikan suuntaa niin, että talous on ihmistä varten eikä toisinpäin.

Kreikan ja velkaan pakotettujen maiden on päästävä irti Troikan ja kapitalistien EU-kurjistamisesta. Tsiprasin mielestä velkoja on uudelleenjärjesteltävä, tuotava esiin se, ettei troikalla ole ollut mitään demokraattista oikeutusta asettaa Kreikkaa mahdottomaan velkavankeuteen ja osa veloista on mitätöitävä.

Euroopan vasemmiston velkaseminaarissa nousi useaan otteeseen esille vaatimus eurooppalaisen, vuoden 1953 Lontoon velkakokouksen kaltaisen konferenssin järjestämistä. Nyt ovat osapuolet vaihtuneet.

Vuonna ´53 Kreikka armahti Saksan sen silloisissa veloissa. Nyt Euroopan vasemmiston mielestä ainoa realistinen ja kaikille osapuolille hyödyllinen ratkaisu ja vastaus luottokriisiin ja Euroopassa harjoitetun politiikan epäonnistumiseen olisi velkojen uudelleen järjestely ja mitätöinti.

Suomen YLE oli paikalla Brysselissä tekemässä TV:n ajankohtaisohjelmaa Kreikasta, velasta ja EU-vaaleista. Minua haastateltiin ohjelmaan ja kysyttiin suoraan se mistä nyt on keskusteltavakin. Miten selittää suomalaiselle kansalle se, että Kreikan ja Etelä-Euroopan maiden velkaa tulisi ainakin järjestellä eli sopia uusista maksuehdoista ja ajasta sekä osa velasta tulisi mitätöidä, armahtaa tai antaa anteeksi? Sanoin haastattelussa, että kysymys on ensiksi nykyisen uusliberalistisen politiikan suunnan muuttamisesta. Siitä seuraa luonnollisesti myös hegemonisen näkökulman muuttuminen.

Viime aikoina Suomessa olla kuultu analyysiä ja vaatimusta vain tuottavuuden ja talouden perspektiivistä. Suomalaiset kapitalistit ovat olleet äänessä ja vallassa. Pankkien ja bisneksen perspektiivistä on luonnollisesti ikävää kun niiden itsevaltaa aletaan rajoittaa.

Työväenluokan perspektiivistä on jo aikakin, että tilannetta aletaan katsoa työmiehen ja työnaisen, työttömän , opiskelijan ja eläkeläisen näkökulmasta. Kreikkalaisen, Eteläeurooppalaisen leikkauspolitiikasta kärsivän ja suomalaisen työttömän ja Kataisen leikkauspolitiikasta kärsivän duunarin on tässä kohtaa luonnollista ymmärtää, että molemmat ovat saman EU-kurjistamisen kohteita.

Tästä työväen perspektiivistä katsottuna on selvää, että Urpilaisen ja Kataisen hallituksen Kreikka-apupaketit ovat olleet suunnattuja auttamaan kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita, bisnestä ja pankkeja. Suomen ja EU:n Kreikka avuista on seurannut kuten Tsipras puheessaan luettelee massatyöttömyyttä, jopa nälänhätää ja Kreikasta on apupaketeilla tehty sosiaalisen teurastamisen koekenttä.

 Suomalaisen duunarin näkökulmasta on tärkeää, että roistot eivät pääse nytkään livahtamaan irti vastuusta. Kyllä pankkien ja bisnesmiesten on maksettava velka takaisin.

Meillä Euroopassa on nyt samanlainen tilanne jossa Argentiinan Kirchner aikanaan sanoi, että jos haluatte, että maksamme teille jotain meidän on syytä olla elossa - muuten ette saa mitään. Kreikkalaiset työmiehet ja työnaiset eivät koskaan tule selviämään veloista nykymallisina.

Tässä tilanteessa on laitettava jäitä hattuun ja ymmärrettävä kuka mitäkin peliä tässä EU-kurjistamisessa pelaa. Työväenluokan näkökulmasta Euroopan vasemmiston ja Tsipraksen esitys velkojen mitätöinnistä on oikeutettu. Vaikeuksissa olevat Euroopan valtiot on vapautettava veloista ja kriisin aiheuttaneet finanssikeinottelijat on laitettava maksajiksi. Valtiot on vapautettava yksityisten pankkien otteesta antamalla hyödyllisiin julkisiin hankkeisiin edullista lainaa suoraan keskuspankilta. Myös keskuspankki tulee alistaa demokraattiseen kontrolliin.