Politiikan pintatason ja ihmisten elämän välillä on melkoinen ero. Julkisuuden valokeila siirtyy muualle, mutta työttömän asema on edelleen yhtä onneton. Ensimmäinen aktiivisuustarkastus odottaa jo viikon päässä, ja hallitus kaavailee uusia säädöksiä työttömien aseman hankaloittamiseksi.

Niin kauan kuin koko poliittinen vasemmisto on kyvytön muotoilemaan oman poliittisen vaihtoehdon ja rakentamaan kunnollisen poliittisen liikkeen Suomen liittoutumattomuuden puolesta, ei voida olettaa, että liittoutumattomuuden kannalle asettuvat porvarilliset edustajat sen enempää Keskustasta kuin Kokoomuksestakaan ovat muuta kuin jäänne historiasta.

Muutama viikko takaperin Juhana Vartiainen väitti, että työllisyyttä ei voi kohentaa enemmällä kuin 40 000 hengellä.

Marxilaiselta kannalta katsottuna rakenteelliselle työttömyydelle voisi olla toinenkin nimitys: työläisten vara-armeija. Kun työttömiä on paljon, on helpompi painaa palkat alas ja heikentää työehtoja. Siksi on hyödyllistä väittää, että on olemassa ”rakenteellisen työttömyyden” kaltainen ilmiö.

Nykyinen globalisaatio on tullut tiensä päähän pitkälti juuri itsensä vuoksi. Ei kuitenkaan ole väärin sanoa, että sen vaihtoehdoksi tarjottu kansallismielisyys vie yhtä lailla umpikujaan. Uskonkin, että nyt olisi tila ja tilaus uudenlaiselle aloitteelle globalisaatiosta. Sellaiselle, jonka lähtökohtana olisi ihmiskuntaa runtelevien kriisien ratkaiseminen kestävällä tavalla.

Viime lauantaina Mogadishun keskustassa räjähti tuhoisa pommi. Donald Trump ei twiitannut riviäkään, eikä media aloittanut pohdintaa, miten tiedustelulakeja pitäisi kiristää. Olivatkohan uhrit väärän maanosan kansalaisia, tai kenties liian tummaihoisia, että ketään meistä kiinnostaisi?

On silmiinpistävää, miten köyhistä ihmisistä puhutaan vähän alentuvaan sävyyn. Ikäänkuin jonkun muun pitäisi hoitaa heille paremmat oltavat. Köyhäthän voisivat myös itse järjestäytyä ja ajaa oikeuksiaan. Tuloerojen kaventaminen vaatii järjestäytyneen työväenliikkeen.

Meidän kommunistien kannattaa olla tarkkoina, ettemme itsekin päädy vain ilmentämään valtavirtaista politiikkaa. Varsinainen ongelma ei ole Perussuomalaisten johtoon valittu Halla-Aho, vaan kaikkialla yhteiskunnassa etenevä rasismi. Meidän täytyy pysyä lujina, ja muistaa mistä olemme kotoisin. Marssin rasismia vastaan 90-luvun lopulla, ja se oli hyvä pohja elämälle.

Nyt on vuosi nolla, ja jonkun pitäisi sytyttää tuli. SKP ei ole itseisarvo, vaan se on työkalu: luokkataistelun käymiseen tarvitaan luokkataisteluorganisaatio. Luokkataistelun johtamiseen tarvitaan marxilaista ideologiaa. Näihin tarpeisiin vastaa kommunistinen puolue. Mitä arvoa on marginaalijärjestöllä, joka pitää itseään kauhean tärkeänä? Seuraavassa kolme asiaa, jotka on tärkeä pitää mielessä.

Pääoman tuotantoprosessin keskiössä on työtä tekevä ihminen. Ei pomo tai pankkiiri, vaan ihan tavallinen lattiatason kaveri. Siellä syntyy vauraus, jonka joku muu anastaa taskuihinsa. Ja tuotannossa myös voidaan hallita koko ympäröivää systeemiä, jos halua on. Työt lopettamalla pysähtyy arvon muodostuminen, ja koko kapitalismin kone.

Tänäkin keväänä me olemme monelle ihmiselle se ensimmäinen, joka puhuu järkeä. Me olemme ainoa porukka, joka kutsuu mukaan kamppailuun paremman tulevaisuuden puolesta. Vastustaja ei ole vähäinen: koko nykyinen, vallitseva uusliberalismi ja kaikki sen asiaa ajavat puolueet.

Työnantajien etujärjestö EK ilmoitti, että se irtisanoo ammatillisten keskusjärjestöjen kanssa neuvottelemiaan sopimuksia, ja alkaa käydä neuvotteluja yksittäisten ammattiliittojen kanssa. Olikohan sittenkään järkevää myöntyä työajan pidennyksiin ja palkanalennuksiin? Turvattiinko kolmikanta ja neuvotteluvoima?

Kahdeksan maailman rikkainta ihmistä ovat kaikki miehiä, ja valkoihoisia. Kahdeksasta kuusi on yhdysvaltalaisia. Viisi heistä on IT-firmojen johdossa, ja kaksi sijoitusyhtiöiden omistajia. Tällainen varallisuuden keskittyminen on väärin, mutta kuka ajaisi kaikkien meidän muiden etua?

Kauas on tultu siitä, kun nenärenkaaseen ja rastoihin sonnustautuneet kokit väänsivät vegaanisen vaihtoehdon niille muutamalle Prometheus-leiriläiselle, jotka eivät sekasyöjiä olleet.