Briteissä menestyy Jeremy Corbyn ja Yhdysvalloissa Bernie Sanders. Etenkin nuori väki on innostunut kannattamaan heitä. Mikä vanhoissa ukoissa oikein viehättää?
Välillä politiikassa tulee mieli tehdä kaikenlaisia sirkustemppuja. Olen toki itsekin sitä mieltä, että näkyvälle, ulospäinsuuntautuvalle ja huomiohakuiselle toiminnalle on tarvetta, ja etenkin sille on tarvetta meillä vasemmistopuolueilla, jotka olemme vuosikausia kärsineet nuhjuisesta maineesta.
Kuitenkin, kun pysähdyn miettimään työväenliikkeen tilaa Suomessa ja toisaalta kannatustaan yllättäen kasvattaneita liikkeitä maailmalla, tulee väistämättä mieleen: politiikka on substanssilaji. Sisältö ratkaisee, loppujen lopuksi.
Uskon, että Sandersin ja Corbynin suosion taustalla, vähintäänkin osasyynä, ovat politiikan ydinmehu: heidän esittämänsä ajatukset. Nuori kuulijakunta on kyllästynyt siloteltuun ulkokuoreen ja poliittiseen jargoniin. Nyt haluttaisiin kuulla oikeita ja kunnollisia ajatuksia, ehkä jopa jonkinlainen poliittinen ohjelma.
Nimenomaan asiathan ovat viime vuosikymmeninä politiikasta kadonneet. Tilalla on imagonrakennuskampanjaa, unelmahöttöä ja identiteettipolitiikkaa. Sillä pärjää ehkä oikeisto, mutta ei työväenliike. Jos on meininki maailmaa muuttaa, tarvitaan kunnollisia ideoita ja niiden taakse faktaa.
Luulen, että osasyy työväenpuolueiden kannatuksen laskuun löytyykin juuri asiakysymyksistä – tai niiden puutteesta ja häilyvyydestä. Pelkkä yksittäinen asiakysymys ei tietenkään riitä, vaan tarvitaan useiden asiakysymysten johdonmukainen kokoelma – jonkinlainen poliittinen linja. Keskeistä on myös, etteivät kysymykset ja niihin suhtautuminen muutu koko ajan toisiksi.
Entä kuka nostaa työväenliikkeen ajamat asiat esille ja muuttaa ne sanoista teoiksi? Tietenkin liike itse, käymiensä kamppailujen kautta, painostamalla ja vaatimalla muutoksia. Mikäli puuttuu liike, sen varsinaiset perustason jäsenet, muuttuvat myös asiat sisältä ontoiksi. Vain elävän liikkeen ja toiminnan varaan voidaan rakentaa omaa aatetta ja myös omaa mediaa. Siksi vaadin niin omalta lehdeltämme kuin muiltakin työväenlehdiltä: meidän pitää keskittyä asioihin, ja antaa ääni asioita ajaville liikkeille.
Heikki Ketoharju on SKP:n poliittisen toimikunnan jäsen ja SKP:n Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja. Hän on ollut jo vuosia aktiivinen kommunisti: takana on yksi kausi SKP:n pääsihteerinä – Suomen nuorimpana puoluesihteerinä – ja lisäksi Kommunistisen nuorisoliiton johtotöitä muutaman vuoden ajan.
Heikki on myös ollut aktiivinen useissa kansalaisliikkeissä, kuten Suomen sosiaalifoorumin järjestelyissä ja TTIP-verkostossa. Poliittinen toiminta alkoi lapsuuden rauhanmarsseilla.