Muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten mielestä ihminen on
henkinen olento. Kun reilut 2000 vuotta sitten vaikuttanut roomalainen
poliitikko ja taiteilija Cicero kirjoitti "hengen viljelystä" tarkoitti hän kulttuuria.
Kulttuuri on toimintaa, tekemistä ja ajattelua. Minä
määrittelisin kulttuuriin mukaan helposti vielä yhteisöllisyyden, yhdessä
tekemisen, tiedostamisen ja ajattelun – kokemisen ja elämisen.
Helsingin kaupungin kulttuuristrategiassa 2012–2017
kulttuuri vahvistaa edellytyksiä hyvään ja arvokkaaseen elämään.
Väestöennusteiden mukaan Helsingin asukasluku kasvaa melkein
prosentin (0,7) vuodessa. Helsinki kasvaa maahanmuutosta ja uusien
asuinalueiden rakentamisesta. Helsinki on muuta Suomea nuoremman porukan
kaupunki. 80 prosenttia Helsinkiläisistä asuu yksin tai vain kahden hengen
perheessä.
Kulttuuri myös peruspalvelua
Kulttuuria ei voi ostaa. Se on tehtävä. Helsingissä kulttuuri
lasketaan osaksi peruspalveluita, kansalaisyhteiskuntaa, kestävää kehitystä.
Kulttuurin tunnustetaan edistävän terveyttä ja lisäävän moniäänisyyttä.
Helsingissä kulttuurin sanotaan jopa lisäävän taloudellista kasvua.
Helsinkiläisten vähemmistöjen, nuorten, sinkkujen ja
kaupunkiin vastamuuttaneiden omalähtöisen kulttuuriin on löydettävä uutta
otetta ja kulttuurin määrärahat alle kolme prosenttia kaupungin kokonaisbudjetista
on saatava nousuun nykyisen kurjistamisen ja leikkaamisen sijaan jos
kulttuuristrategiaan on katsomista.
Pajusen budjettiesitys ristiriidassa kulttuuristrategian
kanssa
Kaupunginjohtaja Pajunen esittää kaupungin kulttuuristrategian
vastaisesti kulttuurin saavutettavuuden kaventamista. Kaupunginjohtajan vuoden
2014 budjettiesitys supistaa kirjastojen
aukioloja, heikentää lapsiperheiden, vanhusten, sairaiden ja vammaisten
palveluja ja karsii lähipalvelujen tiloja.
Helsingissä kulttuuripalveluja tuotetaan yhdessä valtion ja
yksityisen sektorin kanssa. Kataisen hallitus leikkaa tänään kovalla otteella
kuntien rahoitusta. Kunnat joutuvat kulttuurisektorilla nyt pakkotilanteeseen, jossa
koko ajan vähenevillä julkisen sektorin määrärahoilla tulisi hoitaa kasvavaa
vastuukenttää; kirjastoja, taiteenperusopetusta, kulttuurilaitoksia ja
taidepalveluita. Taidelaitosten avustamisessa valtiolla on päävastuu samoin kuin
taide- ja sivistyspalveluiden valtakunnallisesta saatavuudesta.
Jyväskylässä 1000 kuntatyöntekijää on yt-neuvotteluissa.
Kuokkalan, Kypärämäen ja Halssilan kirjastoja uhkaa lopettaminen.
Kun nyt yhdistää Helsingin Pajusen ja Kataisen
leikkauspolitiikan on tuloksena useita miinusmerkkejä ja politiikkaa, joka
johtaa palvelujen heikentämiseen ja niiden saatavuuden alasajoon. Tällainen
porvaripeli joka leikkaa peruspalveluista ja kulttuurista on vihellettävä
poikki!
Helsingin talousarvioesityksestä puuttui kokonaan
tuloutukset kaupungin liikelaitosten tämän vuoden voitoista. Tämä on
tarkoituksenmukaista. Eihän muuten voitaisi toistaa samaa väitettä rahapulasta.
SKP:n ja Helsinki-listojen valtuustoryhmä on esittänyt, että puolet näistä 200
miljoonan euron voittovaroista ohjataan peruspalveluihin.
Moni on uskonut usein toistetun todeksi. Helsingissä vauraasta
on tehty köyhä. Ei ole ollenkaan huono asia tietää, että Helsinki ei ole
ottanut velkaa palveluihin vaan investointeihin ja että kaupungilla on merkittävästi
sijoituksia pankkitileillä ja enemmän saatavia kuin velkaa.
Kataisen hallitus syventää kriisiä
Hallitus ei ole kuntakriisissä esittänyt muuta vaihtoehtoa
kuin pakkoliitokset ja leikkauslistat.
Suomestakin on saatu köyhä ja kipeä toistamalla tarpeeksi
usein Kataisen kabinetin ”totuuksia”. Valtion rahoitusvarat ovat Kataisesta
huolimatta kuitenkin yhteensä 62,3 miljardia euroa koostuen (31.12.2012) käteisvaroista
ja talletuksista7,4 mrd euroa, Osakkeista ja osuuksista 33,4 mrd euroa, muista
arvopapereista 1,2 mrd euroa, lainasaamisista 17,0 mrd euroa, muista saamisista
kuten kauppaluotoista. Lisäksi valtiolla on reaalivarallisuutta: maata, metsiä,
rakennuksia, teitä yms.
Julkisen talouden alijäämä ja velka eivät ole edelleenkään
kohtuuttoman suuria. Siksi meillä on vaihtoehtoja leikkauspolitiikalle ja varaa
kehittää julkista sektoria, järjestää kunnolliset peruspalvelut eikä eläkeikää tarvitse
nostaa eikä eläkkeitä leikata. Julkinen kulutus ja julkiset investoinnit
ylläpitävät kysyntää kansantaloudessa mitä on luonnollisesti myös ylläpidettävä
lama-aikoina. Julkisen talouden on viisasta työllistää enemmän silloin, kun
työttömyys muutoin kasvaisi. Kulttuuria ja työvälineitä yli vaikeiden aikojen
tarvitaan leikkaamisen sijaan juuri silloin kun on lama ja vaikeaa. Jos pitää
sopeuttaa, nostetaan mieluummin veroja kuin leikataan palveluita.
Kuntien rahoituskriisissä pääomatulot voidaan laittaa kunnallisverolle:
Vuoden 2011 verotuksen mukaan kuntien lisätulo voisi olla merkittävä 2 miljardin
euron summa. Valtionosuuksien leikkaukset on peruutettava ja valtionosuuksia
erityisesti köyhimmille kunnille lisättävä. Kuntien osuutta yhteisöverosta on
korotettava. Kunnat voivat alkaa kehittää tuloa tuottavaa omaa toimintaa kuten energialaitokset,
rakentaminen ym. ja kaavoitusta. Kuntien ja kuntayhtymien tuotettava palvelut
omana työnä eikä ostettava kalliita yksityisiä palveluita
Radikaali lautakunta
Helsingissä kulttuuri- ja kirjastolautakunta esitti yksimielisesti
nykyisen kulttuuripalvelujen karsimisen sijaan kirjaston henkilömenoihin käsiteltävänä
olevaan budjettiin 200 000 e, aineistoihin 100 0000 e ja kulttuurin vapaan
kentän avustuksiin 300 000 e. Pajunen ei ottanut asiantuntijalautakunnan esitystä
huomioon omassa esityksessään ja heitti kuntalaisia omalla leikkauslistalla
päin naamaa.
Kirjastoille Pajunen esittää nyt lähes kaksi miljoonaa - 1 778 000
vähemmän kuin kirjastojen menot olivat vuonna 2012. Kulttuuritoimelle Pajunen
esittää 300 000 vähemmän kuin lautakunta. Tällä rahalla olisi kasvatettu
avustuksia.
Huoli kirjastoista
Erityisen huolestunut olen kirjastoverkoston
tulevaisuudesta. Nykyisellään kirjastohenkilökunnan palkkoja on Pajusen
esityksessä 899 000 vähemmän kuin vuoden 2012 toteutuneessa budjetissa.
Erityisen huolestuttavaksi tämän tekee tilanne, jossa joukkoinnostuksella
suunnittelemme yhteistä keskustakirjastoa. Ilman osaavaa ja riittävää
henkilökuntaa ei keskustakirjastokaan ole mahdollista.
Keskustakirjasto vaatii omat rahansa joiden suhteen on
niissäkin harmittavaa epäselvyyttä. On selvää, että esimerkiksi kirjasto ”Kymppi”,
joka olisi ihan kiven heiton päässä keskustakirjastosta siirtyy
henkilökuntineen keskustakirjastoon. Lisäksi siirtoja henkilökunnan osalta keskustakirjastoon
on suunniteltu Pasilan kirjastosta.
Pasilan kirjaston funktion muuttamista on myös suunniteltu.
Pasilan suhteen tilannetta on viisasta tarkastaa. Olisi järjetöntä supistaa
kirjastopalveluja yhdellä kaikkein voimakkaimmin kasvavalla asuinalueella. Pasilan
alueen asukasmäärä kaksinkertaistuu. Pasilan alueelle rakennetaan noin vuoteen
2040 mennessä yhteensä noin 1,1, miljoonaa kerrosneliömetriä toimitilaa ja
lähes puoli miljoonaa kerrosneliömetriä asuntoja.
On selvää, ettei nykyisiin kirjastoihin kohdistuvaan
vaatimukseen voida vastata leikkaamalla osaavasta henkilökunnasta. Pajusen budjettiesitys
vaarantaa lyhytnäköisyydellään koko keskustakirjastohankkeen johon em. henkilökuntasiirrosten
lisäksi tarvittaisiin vähintään vielä kymmenen uutta henkilötyövuotta tuleviin
budjetteihin. Ilman uutta ihan toisenlaista henkilöstöpolitiikkaa ei keskustakirjastoa
voida toteuttaa niin ettei se ala ensin vähentää muiden kirjastojen aukioloja
ja syödä pois nykyisiä kirjastopalveluja.
Helsinkiin uusia kulttuurikeskuksia
Helsingissä rakennettiin aiemmin uusille alueille kulttuurikeskuksia. Alueelliset kulttuurikeskukset tasapainottavat kaupunginosien palvelutarjontaa
suhteessa kaupungin keskustaan. Nykyisten kaltaisia yksinomaan kaupungin
vastuulla olevia alueellisia kulttuuritaloja ole vähään aikaan enää suunniteltu
vaikka kaupunki kasvaa rajusti mm Jätkäsaareen, Kalasatamaan, Hernesaareen, Kruunuvoreen
ja Pasilaan. Latokartanon ja Vuosaaren rakentaminen jatkuu. Alppikylässä ja
Myllypurossa väkiluvut kasvavat. Sipoonkorvessakin ollaan helsinkiläisiä.
Kulttuuripalvelut ovat peruspalveluja kuten terveyspalvelut
ja koulut. Kun avataan keskustelua kulttuurin kehityksestä nykyinen poliittinen
eliitti alkaa puhua kolmannesta- ja yksityis-sektorista ja se jättäisi mielellään
reilusti tilaa yksityiselle yrittämiselle. Yksityistäminen on ensimmäinen askel
kunnallisten palvelujen alasajolle. Kulttuurin
saavutettavuudesta koko ihmisen elinkaaren aikana tulee oikeistopolitiikassa
vain kaunis tavoite ohjelmaan. Helsinkiin rakennetaan jo uusia kaupunginosia,
joissa koulut, terveyskeskukset, kirjastot ja kulttuuripalvelut on jätetty kokonaan
suunnittelematta. Kulttuuripalveluissa tätä
kehitystä pyritään vahvistamaan avustuksilla. Tässä mielessä johdonmukaisesti
kulttuuri- ja kirjastolautakunta esitti korotusta avustuksiin mutta tähänkin Pajunen
näytti nollaa.
