Susanna Rissanen on siilinjärveläinen yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä ja SKP:n varapuheenjohtaja. Blogissaan hän seuraa aikaa ja kommentoi yhteiskunnallisia aiheita. Hän on myös Euroopan vasemmistopuolueen hallituksen jäsen ja sosiaalityöntekijä Leppäkaarteesta, joka on kasvanut "toimeentulotukiperheessä" ja tehnyt myöhemmin opiskeluaikoina kesätöinään myös itse toimeentulotukilaskelmia.
Keywords:
Kilpailutuskiihkoilu
Asuin vielä muutama vuosi sitten Iisalmessa. Siellä asuntoni liepeille alettiin rakentaa uutta päiväkotia. Kuljin arkipäivisin työmaan ohi työmatkallani. Surullisena seurasin miten seinävillat ja runkopalkit lilluivat vedessä ja säiden armoilla, vailla edes yritystä suojata niitä. Nyt Savon Sanomat uutisoi tuosta rakennuksesta, että sieltä on löydetty hometta. Ei yllätä, mutta ketään ei kiinnostanut nämä asiat rakennusvaiheessa.
Kilpailutuskiihkoilu on yhtä tuhoisaa, tehtiinpä sitä SOTE-puoluella tai surullisen esimerkin rakennusurakassa. Erityisen vahingollista siitä tulee, kun kilpailutus hajoitetaan useammalle toimijalle. Tällöin jää katvealueita, joista kukaan ei ole mielestään vastuussa. Esimerkin rakennustapauksessa vastuukatveeseen on todennäköisesti jäänyt ainakin rakennusmateriaalien suojaaminen työmaalla, sekä itse rakenteilla olevan rakennelman suojaaminen sääolosuhteilta.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa on saatu jo esimakua kilpailutuksesta kun palvelut lohkottiin ja jokainen alue laitettiin vastaamaan omasta budjetistaan. Tästä on seurannut esimerkiksi katvealueelle osuvien asiakkaiden ja potilaiden pompottelua, sekä työntekijöiden työajanseurantaa, joka vie aikaa ja voimia siltä oikealta työltä.
Terveydenhuollon puolella on jo nyt nähtävissä myös se, että yksityinen voittoa tavoitteleva puoli siirtää kalliita asiakkaita julkiselle puolelle hoidettavaksi. Sopimukset kun yleensä tehdään könttänä, esim. niin, että kaupunki tai kunta maksaa aina yhdestä potilaasta/asiakkaasta tietyn summan. Samoin vakuutuksilla yksityiselle hoitoon tulevista maksavat veronmaksajat suurimman osan, ei suinkaan se vakuutusyhtiö, näitä yksityiset hoitavat mielellään ja myös vakuutusyhtiöt myyvät näitä heille riskittömiä vakuutuksia mielellään. Kun jotain hankalampaa ilmenee, niin tapahtuu passitus julkiselle. Pahimmillaan samat lääkärit ovat töissä sekä julkisessa virassa, että yksityisessä firmassa laittamassa niitä lähetteitä. Vähintäänkin istutaan kollegoiden kanssa yhteistyöpalavereissa, eikä kukaan sano kollegiaalisuuden nimissä ääneen tästä asiasta mitään, vaikka mielessään sitä paheksuisikin. Voi olla myös, ettei kukaan sitä heistä paheksu, jos kaikki sattuvat olemaan tästä järjestelmästä moraalitonta veroeuroista maksettavaa voittoa keräämässä. Poissa on ne ajat, kun julkisesta virasta et voinut suoraan hypätä töihin yksityiselle puolelle, saatikka että olisit molemmissa yhtä aikaa töissä. Nythän tämä näyttää olevan enemmänkin maan tapa, ja veronmaksajat on ne jotka tämänkin lystin maksaa. Sopii miettiä miksi meillä on kestävyysvaje, joka yhä vain pahenee.
Susanna Rissanen, Yhteiskuntatieteiden maisteri, Suomen kommunistisen puolueen vpj. ja Euroopan vasemmistopuolueen hallituksen jäsen, joka on työskennellyt SOTE-alalla sekä yksityisellä, että julkisella puolella