Intoo enemmän ku ällyy

Kunnissa ollaan kuulemma tehottomia. SOTEa runnotaan väkisin läpi ja palvelut halutaan kunnista isompiin ja yksityisiin käsiin. Vuoden vaihteessa perustoimeentulotuki siirtyi kunnista KELAn vastuulle. Ajatuksena oli, että asiakkaan, tuen hakijan, elämä helpottuu ja saadaan säästöjä kun KELA tekee suit sait sukkelasti laskelmat.

Sosiaaliala varoitteli ja toi esiin järjestelyn aiheuttamia mahdollisia pulmia. Ei tule pulmia, on varauduttu, oli KELAn viesti. Nuo uhkakuvat ovat nyt monen kohdalla kuitenkin toteutuneet. KELA on joutunut huomaamaan, ettei perustoimeentulotuen laskeminen olekaan ihan niin suoraviivaista kuin voisi kuvitella. Valmistautumattomuden seurauksena aikarajat paukkuu, toimeetulotuesta pitäisi lain mukaan saada päätös viikossa, no ei saa. Päätösten laahatessa olisi kunta saanut pelätä kantelua ja uhkasakkoa valvovalta viranomaiselta-syystäkin, onhan kyseessä elintärkeä viimesijainen tuki. KELAn valtionlaitoksena ei tarvitse näitä seuraamuksia kuitenkaan pelätä. 

Kokonaistilanne on kaoottinen, ja tulee varmasti kalliimmaksi kuin alkuperäinen järjestelmä. Myös KELAn omat työntekijät ovat antaneet noottia tilanteeseen varautumisesta ja odotetusta tahdista päätösten tekemiseen. KELAn henkilöstömäärän arvioinneista voi laskea, että tahti on laskettu 20 päätöstä päivässä/työntekijä. KELA on palkannut nyt ruuhka-apua, mutta iso osa näistä ruuhka-apulaisista jouduttaneen ottamaan vakituisesti töihin, sillä ei tilanne tule helpottamaan jatkossakaan. Vasta nyt maaliskuussa päättyy kuntien viimeiset perustoimeentulotuen päätökset, eikä KELA ole saanut hallintaan edes aikaisempia. Aiemmin kunnissa perustoimeentulotukipäätöksen yhteydessä saatiin samalla päätettyä myös harkintaa vaativat asiat. Monessa kunnassa myös toimeentulotukipäätösten tekijät toimivat samalla sosiaaliohjaajina, tehden muutakin kuin vain laskelmia. Tämä jos mikä on tehokasta. KELA lähti "soitellen sotaan" eikä kuunnellut niitä jotka asioista tietävät. 

Kunnissa tunnetaan asiakkaat, KELAssa ei, KELA näkee numerot, se ei näe muuta, eikä sen kuulukaan nähdä muuta. Monelle toimeentulotukea hakevalle on nyt karulla tavalla selvinnyt, että myös perustoimeentulotuessa on kunnat käyttäneet harkintaa. Lapsen saamia syntymäpäivärahoja ei ole välttämättä huomioitu perustoimeentulotukilasekelmassa, s-pankin bonuksia ei ole katsottu ehkä tuloiksi, syöpäyhdistyksen virkistäytymistuki on jätetty huomioimatta laskelmassa... Esimerkkejä on pilvin pimein. Toimeentulotuki on ollut osa laajempaa sosiaalityön kokonaisuutta, johon käytetään harkintaa ihmisen ja perheen kokonaistilanne huomioiden. KELA ei voi tällaista harkintaa käyttää, koska sen toimeenkuvaan ei kuulu ihmisten kokonaistilanteiden selvittäminen ja päätösten tekeminen siltä pohjalta, eli harkinnan käyttö. Tähän sillä ei ole resursseja, eikä sopivaa henkilöstöä.

Uusi laki sanoo, että ensin on asiakkaalla oltava KELAlta päätös perustoimeentulotuesta, sitten vasta voi kunta käyttää harkintaa. Tämä on ajanut sekä työntekijöitä että erityisesti viimesijaista tukea tarvitsevia ihmisiä kohtuuttomiin tilanteisiin, eikä kriisiytyneisiin tilanteisiin päästä puuttumaan nopeasti. Työntekijä ei voi auttaa lain rikkomisen uhalla hädässä olevaa taloudellisesti, ja asiakas, ihminen, odottaa sitä päätöstä sieltä ruuhkautuneesta KELAsta. Sittemmin KELA on linjannut julkisesti, että sosiaalitoimi voi tehdä päätöksiä ohi KELAn, kun KELA on ruuhkautunut. No mistähän se sosiaalitoimi sitten jatkossa aina tietää milloin saa ja milloin ei saa auttaa... 

KELAn sotkua vastaava virhe ollaan tekemässä myös SOTE-uudistuksessa, samat mantrat ovat käytössä; kunnat ovat tehottomia ja asiakas saa paremmin palvelut kun vastuu otetaan kunnilta ja julkiselta pois. Höpöpuhetta sanon minä! Kunnat tietävät asukkaidensa tarpeet ja kunnat haluavat pitää kiinni siitä että kylältä löytyy oma terveyskeskus ja sosiaalitoimisto. Kunnissa nähdään ihminen ja hänen tilanteensa kokonaisuutena ja päätökset tehdään yksilöllinen kokonaiskuva nähden eikä pelkkien pykälien ja numeroiden mukaan.