Aseita hankkimalla ei säilytetä rauhaa

Kunniakäynti Punaisten muistomerkillä Tampereen Kalevankankaalla 31.1.2021

Puhe Tiedonantajan päätoimittaja Petra Packalén

Hyvät toverit

Työväen vallankumouksen alkamisesta Suomessa tuli 27. tammikuuta kuluneeksi 103 vuotta.

Tuolloin maassamme lähdettiin taistelemaan paremman elämän puolesta. Taustalla oli yhteiskunnallinen tilanne: tuloerojen räjähdys, työläisten ja torppareiden köyhyys sekä luokkavastakohtien kärjistyminen tsaarinvallan murtuessa.

Venäjän lokakuun vallankumouksen myötä porvarilliselta valtiolta meni Suomessa valta, mikä antoi työväenliikkeelle vahvat poliittiset asemat. Porvaristo pyrki palauttamaan valta-asemansa muun muassa hajottamalla työväenenemmistöisen eduskunnan ja kaatamalla valtalain, perustamalla aseellisia suojeluskuntia, pystyttämällä diktatorisen järjestysvallan sekä pyytämällä apua Saksalta.

Luokkayhteiskunta on edelleen olemassa.

Työväestölle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin suojautua porvariston hyökkäyksiltä. Oli ilmeistä, että yhteenotto oli edessä. Vallankumoukseen ajauduttiin, vaikka siihen ei määrätietoisesti pyritty. Vuoden 1918 luokkasota päättyi työväenluokan tappioon ja joukkomittaiseen murhaan. Rauha ja demokratia olivat luokkasodan jälkeen vain korulauseita. Todellisuudessa lukemattomat tavalliset ihmiset kärsivät vankileireillä ja menettivät kansalaisluottamuksensa pitkäksi aikaa.

Osa ihmiskunnan enemmistöä uhkaavista ongelmista on edelleen samoja, kuin sata vuotta sitten. Luokkayhteiskunta on edelleen olemassa, köyhiä on enemmän tai vähemmän joka maassa eivätkä sodat ole loppuneet. Uudet uhat koskettavat koko ihmiskuntaa. Ympäristökriisiä ei pääse lopulta pakoon edes mittavan yksityisen omaisuuden avulla. Tänä päivänä työläiset hakevat vastauksia oman aikamme ongelmiin kuten massatyöttömyyteen, leikkauspolitiikkaan, ympäristökriisiin, köyhyyteen ja varallisuuserojen kasvuun. Kommunistit myös ehdottavat näihin kriiseihin konkreettisia ratkaisuja.

Sotavarustelu käy kuumana, vaikka aseita hankkimalla ei säilytetä rauhaa. Koronakriisistä huolimatta demarivetoinen hallitus on jatkanut Suomen hävittäjähanketta. Eduskunta antoi joulukuussa hallitukselle 9,4 miljardin euron tilausvaltuuden, joka voidaan kirjauksen mukaan vielä ylittää kustannustason muutosten perusteella. Arviot hävittäjähankkeen elinkaarikustannuksista vaihtelivat eduskuntakeskustelussa 20-30 miljardin euron välillä. Tämä on sananmukaisesti rahan polttamista ilmaan.

Suomen turvallisuus ei voi perustua hyökkäysaseisiin, vaan ennen kaikkea on panostettava ponnistuksiin rauhan säilyttämiseksi lähialueillamme ja koko maailmassa. Diplomatian voimaa ei tule vähätellä. HX-hävittäjähanke on peruttava kokonaisuudessaan, jolloin kymmenet miljardit säästyvät tärkeämpiin kohteisiin, kuten työpaikkojen luomiseen julkiselle sektorille. Jatkuva osallistuminen Nato-vetoisiin sotaharjoituksiin on lopetettava ja puolueettomuutemme kyseenalaistava isäntämaasopimus peruttava.

Yksityistämisen jäljet on nyt nähty.

Kunnilta on jo vuosikymmeniä leikattu varoja samaan aikaan, kun porvareille on annettu verohelpotuksia ja yrityksille jaettu tukia. Mikäli kuntien mahdollisuudet parantaa ihmisten hyvinvointia otettaisiin kokonaisuudessaan käyttöön, saisimme lisää työpaikkoja ja hyvinvointia julkisia palveluja laajentamalla.

Leikkauspolitiikan ja yksityistämisen jäljet on nyt nähty. Ne eivät ole tuoneet hyvinvointia vaan ovat vain keskittäneet rikkauksia niille harvoille, joilla jo ennestään oli enemmän kuin tarpeeksi. Muutos tähän politiikkaan tehdään myös kunnissa. Tulevana keväänä me valitsemme, millaiset kunnat haluamme.

Vastaus nykyiseen kulkutaudin aiheuttamaan kriisiin ei voi olla kapitalistisen tuotantorakenteen tukeminen, joka lopulta johtaa yhä syvenevään leikkauspolitiikkaan. Sen sijaan nyt on hyvät mahdollisuudet kääntää politiikan suuntaa kohti parempaa perusturvaa ja työehtoja, omavaraisuutta ja kollektiivista toimintaa. Maassamme on siihen kyllä varaa.

Nyt on rakennettava rauhaa ja hyvinvointia. Sadan vuoden takainen kokemus kertoo, että rauha vaatii konkreettisia tekoja. Kauniit puheet eivät estä vääryyksiä.

Näillä sanoin kunnioitamme vakaumuksensa puolesta kaatuneiden Punaisten muistoa.