Luonnon saastumisen ulkoistaminen

Ympäristön, ilman, veden ja maaperän saastumista on sanoissa vastustettu jo kauan, perustettu jopa puolueita ja laadittu ohjelmia erilaisten saasteitten torjunnasta ja kestävästä kehityksestä.  Liian vähän kuitenkin näyttää käytännössä tapahtuvan sanojen vastineeksi. Onko kyse sanojen ja tekojen ristiriidasta, niin kuin usein politiikassa on tapahtunut.

Työvoiman ja luonnon riistämisellä on samat lähtö- ja toiminta-asetelmat. Kapitalistinen talousjärjestelmä on linnottautunut vapaan kilpailun ja markkinatalouden ja näistä muka syntyvän jatkuvan kasvun uskomusten taakse.

Vapaa kilpailu ja markkinatalous on ideologisina arvoina korotettu sitovammiksi periaatteeksi, kuin muut hyvät ja tarpeelliset periaatteet, kuten ilmaston, veden, maaperän ja yleensäkin ympäristön ja sen viihtyisyyden ja terveellisyyden suojelu.

Kapitalismi on aina vaatinut joko raaka-aineita, työvoimaa tai rahaa toisilta ilmaiseksi tai pilkkahintaan, vain sillä riittävän suuria pääomia on voitu kasata toimintaa pyörittämään.

Aivan samalla tavalla kapitalistinen ideologia vapaana kilpailuna ja markkinataloutena on EU:n ainoa perusarvo, joka jyrää kaikki muut ns. eurooppalaiset arvot ja tavoitteet, jos ne joutuvat ristiriitaan tuon perusarvon kanssa. Sen vuoksi EU on vanhentunut iltaruskon järjestely, joka rämpii kriisistä toiseen.

Jos ympäristön ja luonnon suojelijat eivät syystä tai toisesta rohkene samalla ajaa myös markkinatalouden ja vapaan kilpailun kumoamista tai edes olennaista rajoittamista, ei pelkkä sanallinen vaikuttaminen ja sillä kapitalistien suostuttelu vapaaehtoiseen ympäristön suojeluun tuo kuin pieniä askeleita luonnon puolesta.

 Samaan aikaan kapitalistien toimintavapauden ja haittojen ulkoistamisen vapauden nimiin vannovat ottavat harppauksia ympäristön ja luonnon riistämisessä.

Jaksaako luonto odottaa pienillä askelilla kiiruhtavia suojelijoitaan, jos nämä eivät huomaa metsää puilta.