Vapauden varjolla ihan muuta

EU:n komission ja USA:n neuvottelijat pyrkivät saamaan salatut neuvottelunsa EU:n ja USA:n välisestä vapaakauppa- ja investointisopimuksesta (TAFTA-TTIP) käytyä vuoden 2015 aikana.

Pääministeri Stubb (kok) on hampaat helisten julistanut sopimuksen tarpeellisuutta ja väittänyt sen tuovan kipeästi tarvittavaa potkua Suomenkin hyytyneeseen ja taantuvaan talouteen luomalla kasvua ja uusia työpaikkoja, kun suomalaiset pienyritykset voisivat sen myötä päästä viemään suomalaisia palveluita USA:n markkinoille. 

Mutta millaisille markkinoille, jos USA:n valtionvelkakin on jotain 18 biljardia dollaria ja saatavien periminen yksityisiltä asiakkailta maksaa 20 kertaa enemmän jo asianajokuluina kuin Suomessa. Eivät näytä pienyritysten markkinoilta. Eivätkä tuo Suomeen kasvua. Eikä uusia työpaikkoja, jotka vastaisivat edes sopimuksen ansiosta kiristyvän kilpailun Suomesta menetettävien työpaikkojen määrää.

Suomen USA- vientihän on vain 6,4 %:a kokonaisviennistä, joten paljon pitäisi lisästä, jotta sillä olisi merkitystä kansantuotteelle tai työllisyydelle. Suomalaisten verotusta kyllä jouduttaisiin kiristämään ja yhteiskunnan palveluita leikkaamaan lisää, jotta sopimuksen aiheuttaman työttömyyden ja yrityskuolemien sekä jo nykyään varsin alhaisten tullimaksujen aiheuttamat menetykset valtiontaloudessa saataisiin kompensoitua.

Sopimuksesta saataisiin vakioselitys sille, miksi hallitus ei voi tehdä mitään kansalaistensa hyvinvoinnin kurjistamisen estämiseksi ja hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi. Toinen seuraus olisi, että kansainvälisessä politiikassa meidän tulisi jatkossa aina tukea sopijakumppaniamme USA:aa, koska se vaikuttaa kauppapolitiikkaamme entistä enemmän.

Vielä EU-vaalien edellä Stubb hehkutti vaatimusta näiden käytävien neuvotteluasioiden avoimuuden lisäämisestä. Nyt syksyllä EU-komissio kuitenkin taas kerran näytti avoimuuden rajat kieltämällä nimienkeruun Euroopan Vasemmiston kansalaisaloitteeseen, jossa olisi vaadittu näiden neuvottelujen keskeyttämistä.

Avoimuuden sijaan Suomen keskittynyt media on jo yli puoli vuotta joka tuutista yrittänyt syöttää ihmisille mielikuvaa, kuinka kyseinen vapaakauppa- ja investointisopimus on yleisesti hyväksytty ja hyvä asia tavallisenkin ihmisen kannalta, eikä vain ylikansallisten muutamien kymmenten suuryritysten, niiden liikkeenjohdon kourallisen asianajotoimistoja.  Sopimuksen todellisesta sisällöstä ja merkityksestä media vaikenee. Usko amerikkalaisten tuontituotteitten halpenemiseen sopimuksen ansiosta, on kuin joulupukkiin uskomista.

Vapaakauppa ja investointisopimuksen idea ei ole uusi, vaan peräisin kolonialismin ajoilta.

Vapaakauppa- ja investointisopimuksella kansallisvaltion sääntely, demokratia, yksityisyyden suoja, työntekijöiden suojelu, työehtosopimukset, ympäristönsuojelu, kuluttajansuojelu, terveydensuojelu, muutamia asioita tässä mainiten, pyrittäisiin syrjäyttämään suuryritysten kaupallisten etujen tieltä. 

Kauppaoikeus ja –politiikka nostettaisiin näitten muitten kansalaisia välittömästi koskevien  etujen ja oikeuksien edelle, jotta muutama kymmenen suurta yritystä saisi tehdä suuria voittoja ja syrjäyttää kansallisvaltion omat tuottajat niin maataloudessa kuin tuotantoelämässä ja sen palveluissa. Sama idea kuin EU-sopimuksessa, mutta vielä investointisuojalla ja välimiesoikeudella terästettynä sekä optiolla amerikkalaisen kaasun tuonnista Eurooppaan syrjäyttämään venäläistä kaasua.

Sopimuskokonaisuus pysäyttäisi kansalaisten taloudellisen ja oikeudellisen suojelun ja palvelujen parantamisen, alkaen heikentää nykyistäkin tasoa sääntelyä harmonisoimalla ja purkamalla. Vapaan kilpailun salliminen, yksityistäminen ja kaupallistaminen näiden sopimusten luomilla sisämarkkinoilla johtaisivat tuotteitten yksipuolistumiseen ja monopolihinnoitteluun, kun vahvin kilpailija veisi aina koko potin ja määräisi sen jälkeen tahdin.

Kohtuuhintainen terveydenhuolto lääkkeineen, työehtosopimukset ja työlainsäädäntö, sosiaaliturvasäännökset sekä Suomen maatalous, elintarviketuotanto, yksityisyyden suoja ja ympäristönsuojelu merkitsevät rajoittavia tekijöitä suuryritysten voitontavoittelulle ja siksi ne yritetään vanhassa kolonialismin hengessä näin vapaakauppasopimuksella tuhota.

Investointisuojan ja vapaakaupan varjolla yksityinen suuryritys voisi saattaa kansallisvaltion tuomittavaksi kalliiseen välimiesoikeuteen saadakseen sieltä miljoonien eurojen korvaukset liiketoimintansa haittaamisesta ”syrjivillä” valtion tai ammattiyhdistysten toimilla, kuten työtaisteluilla. Sopimusjärjestely todennäköisesti tulisi toimimaan pääsääntöisesti ennakkoehkäisevästi pelottamalla poliitikkoja ja ammattiyhdistyksiä toimimasta kansalaisten ja jäsenten eduksi.

Koska suuryrityksen syrjintä- käsite sääntelyssä tai työehtosopimuksessa on kuin veteen piirretty viiva, olisi välimiesoikeudessa helppoa leipoa kansallisvaltiosta tai ammattiyhdistyksestä maksumies, kun vielä välimiesoikeuden tuomaritkin laulavat niitten lauluja, joka heidät nimeää ja paremman palkkion maksaa.

Harhauttavalla mediaylivallalla TAFTA-TTIP sopimuksia yritetään siis Suomessa ja EU:ssa ajaa läpi luottaen siihen, etteivät ihmiset aktiivisesti vaivaudu ottamaan asioista selvää.

Kokoomusjohtoinen hallitus, joka ei osaa omin toimin saada Suomea nousuun, vaan pahentaa koko ajan syöksykierrettä jakamalla rahaa EU:lle, kiristämällä veroja, leikkaamalla palveluita, lisäämällä valtionvelkaa sekä vaikeuttamalla kauppasuhteita Venäjään, yrittää vapaakauppasopimuksesta USA:n kanssa tehdä median avulla oljenkorren, joka muka auttaa Suomen taloutta. Se ei saa olla Suomen tie, on aika vaihtaa maan hallitus kokonaan.

 Samalla harhauttavalla tiedotusmetodilla USA:kin politiikassa toimii. Tiedotussodassa USA, joka ensin salaa on käynnistänyt Syyrian hallituksen vastaista sotaa käymään terroristijärjestöjä, kuten ISIS:n, sen tekemiä kauheuksia paheksuen ja sen varjolla ensin ryhtyy pommittamaan Syyriassa ISIS-kohteita ja jatkossa lähettää sotavoimia Syyriaan taistelemaan ja ottamaan koko maan hallintaansa, kun terroristit eivät sitä saaneet tehtyä.

Omien kansalaistensa ja maailman silmissä USA:n toiminta näyttää hyväksyttävämmältä vapaan maailman arvojen puolustamiselta ja terrorismin vastustamiselta, kuin avoin sotaretki Syyrian valtiota vastaan.