Helsingin Sanomien pääkirjoitus kysyy (17.6.2013) kenen joukoissa seisot. Tällä halutaan nostaa esille kaunaa, eripuraa ja dramatisoida Jyrki Yrttiahon Vasenryhmän tervehdyksessä SKP:n edustajakokoukselle esittämää hallituspolitiikan kritiikkiä. Ei ole aihetta uutiseksi sillä, että vasemmistoliiton johdon analyysi poliittisesta tilanteesta ja johtopäätös hallitusyhteistyöstä kokoomuksen kanssa on tarkoittanut EU-kurisopimuksien hyväksymistä, loputtomia leikkauslistoja ja politiikassa ”sisältä päin” vaikuttamista yhteistyössä oikeistovoimien kanssa.
SKP kutsui paljon julkisuutta saaneeseen edustajakokoukseen Vantaalle vasemmistoliiton ja Vasenryhmän lisäksi luonnollisesti laajan joukon vasemmistolaisia ja kommunistisia puolueita. Vasemmistoliiton silloinen puoluesihteeri Sirpa Puhakka kertoi, että Vasemmistoliitto ei puolueiden samanaikaisten kokousten vuoksi voi osallistua SKP:n edustajakokoukseen. Harmi – mistä keskustelisimmekaan, jos olisimme kohdanneet?
HS:n pääkirjoituksen ja juoksuhaudoissa elävien eräiden vasemmistoliittolaisten ajatus vasemmiston tulevaisuudesta ja yhteistyöstä pyritään systemaattisesti leimaamaan mahdottomaksi ja joko tai -toiminnaksi. Esittämällä Yrttiahon ja hänen paikallisjärjestönsä erottamista puolueesta Vasemmistoliiton eliitti lyö taas kerran turhia, taantumuksen kapuloita kommunistien kanssa tehtävälle yhteistyölle.
Onneksi politiikassa, jos missä, muutokset ovat kuitenkin mahdollisia. Suomalaisella ruohonjuuritasolla radikaalit osaavat tehdä yhteistyötä puoluekirjoihin katsomatta.
Maailmalla on esimerkkejä siitä, miten kommunistit ja muut vasemmistolaiset toimivat yhteistyössä. Ranskassa kommunistit ja vasemmistososialistit ovat koonneet laajan vasemmistorintaman, Portugalissa kommunistit ja vihreät ovat vaaliliitossa, Espanjassa kommunistinen puolue on tärkeä osa Yhtynyttä vasemmistoa ja Saksan kommunistit ja Die Linke tekevät monissa asioissa yhteistyötä.
SKP:n edustajakokous päätti edistää aloitetta radikaalin vasemmistolaisen ja punavihreän liittoutuman kokoamiseksi seuraaviin eduskuntavaaleihin. Me emme luonnollisesti esitä mitään valmista ohjelmaa tai mallia yhteistyölle koska yhteistyötä ei rakenneta ylhäältäpäin julistamalla. Muutosta nykymenoon kootaan laajasti erilaisten keskustelujen ja ruohonjuuritasolta kasvavan yhteistyön kautta.
On tuota onnea minulla
Edustajakokouksen jälkeen puolue ja minä sen uutena puheenjohtajana olemme saaneet suuren määrän onnitteluja. Kiitos onnitteluista! Kyllä politiikassa tarvitaan myös onnea. On luonnollisesti vaikeaa etsiä mitään vertauskohtaa mutta näitä onnitteluja sataa edelleen tasatahtia ajankohtaan sopivasti suomalaisen auringonpaisteen ja kesäsateiden tahdissa.
Kansainvälisiä tervehdyksiä ja onnentoivotuksia on myös tullut, mikä kertoo puolueen internationaalisesesta, kansainvälisestä ulottuvuudesta ja luonteesta. Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunta ojensi minulle punaisen kukkakimpun ja onnitteluna kaikuivat vallankumoukselliset kannustukset ”El pueblo unido jamas sera vencido ”!
Valtakunnallinen media oli kiinnostunut SKP:n uudistuksesta. Hesari innostui taustoista, Frida Kahlosta, Kuubasta ja antoi vastavalitulle lisänimen suupaltti Suomen agitaattori. Radio Rock sanoi ohjelmassaan vasta valittua vaarallisen taitavaksi, koko ajan hymyileväksi ”Isä aurinkoiseksi” ja puhuttaessa puolustuspolitiikasta toimittaja kertoi doobermannin päässeen irti. Yle, MTV3 ja Ilta-Sanomat uutisoivat SKP:n valinnoista. Ylen englannin kieliessä uutisoinnissa nostettiin esille työni sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta.
Politiikassa pitää olla onnellinen kun saa viestin perille. Onnistuimme kertomaan, että SKP elää tätä päivää ja että, SKP:n politiikka käsitys perustuu yhteistyöhön muiden muutosta haluavien kanssa ja, että Suomessa on yksi juuriltaan ihan toisenlainen, rehellinen vasemmistolainen ja radikaali kommunistinen puolue.
