Eläkeläisten on noustava puolustamaan etujaan

Taitettu indeksi

Aluksi on syytä toistaa joitakin monille jo tutuiksi tulleita asioita, jotka kuitenkin ovat tarpeen jatkokäsittelyä ajatellen.

Kun nykyinen työeläkejärjestelmä toteutettiin 1960-luvun alussa, luvattiin lakisääteisesti, että työeläkkeiden koko ja kehitys sidotaan tiiviisti eli sata prosenttisesti työansioiden kehitykseen. Lupauksesta lipsuttiin vuonna 1977, jolloin siirryttiin ”puoliväli-indeksiin” (50/50) eli eläkkeitä alettiin vuosittain tarkistaa puoliksi palkka- ja puoliksi hintakehityksen mukaan. Vuonna 1996 siirryttiin ”taitettuun indeksiin”, jossa palkkojen muutoksen paino eläkkeeseen on enää 20 ja hintojen 80 prosenttia. Tämän seurauksena sama työeläke, joka vuonna 1996 oli 60 prosenttia työpalkasta on nykyisin vain 46-47 prosenttia tuosta vastaavasta työstä maksettavasta palkasta.

Ruotsalaisen_blogi_kuvio_1.png

Edes tuosta edellä mainitusta taitetun indeksin ”lupaamasta” menettelystä ei ole pidetty kiinni, vaan vuonna 2015 siirryttiin maan hallituksen tekemän päätöksen mukaisesti eläkejäädytykseen, jonka seurauksena työeläkkeet pysyvät vuonna 2016 nipin napin 0-tasolla. Kansaneläke on jo negatiivisen hintakehityksen mukana  pienentynyt vuoden 2016 alusta lukien 0.4 prosenttia miinuksen puolelle.  Sama miinuksen puolelle menevä kehitys uhkaa myös  työeläkkeitä jos nykyinen kehitys saa jatkua. Tuon kehityksen myötä eläkkeensaaja köyhtyy ikääntyessään samalla kun hänen hoito-, lääke- ja muut menonsa lisääntyvät.

On aika palauttaa ansiotasoindeksi

Nyt kun työeläkkeet ovat 80 prosentin hintalaahuksen ja eläkejäädytyksen myötä vajoamassa miinusmerkkisiksi on korkea aika palata eläkkeitä vuosittain tarkistettaessa hintaindeksistä alkuperäiseen ansiotasoindeksiin Puolueisiin sitoutumaton Suomen Senioriliike (SSL) saattoi syyskuussa 2015 liikkeelle Kansalaisaloitteen tämän mainitun tavoitteen toteuttamiseksi.  Aloitteen tuki-ilmoitusten keruuajan päättyessä maaliskuussa 2016 ilmoituksia oli virallisesti suoritetun tarkistuksen mukaan kertynyt 84 820. Kansalaisaloite tulee Eduskunnan käsiteltäväksi ilmeisesti kulumassa olevan vuoden loppuun mennessä.     

Vastustus tulee olemaan kova

Palkkaindeksiin siirtymisen vastustus on ja tulee olemaan kivikovaa. Maan keskeisten eläkevaikuttajien Eläketurvakeskuksen (ETK) ja Työeläkevakuuttajat Telan johdon taholta väitetään, että palkkaindeksiin siirtymisen seurauksena eläkevarat loppuisivat kesken eivätkä riittäisi nykyisten työssäkäyvien eläkkeiden maksamiseen.

Pääministeri Juha Sipilän johtamalla hallituksella ei myöskään ole aikomusta hyväksyä tuota lähes 85 000:n kannattajan allekirjoittamaa loitetta. Kaikki eduskuntapuolueet oikealta vasemmalle ovat sisäisesti jakautuneita tämän kysymyksen suhteen. Huolestuttavinta työväenliikkeen kannalta on ammattiyhdistysliikkeen pitkään jatkunut vaitonainen ja viime aikoina suorastaan torjuvaksi ja osin jopa jyrkän torjuvaksi muuttunut asenne palkkaindeksin toteuttamisvatimusta kohtaan.

Ammattiyhdistysliikkeen omituinen asenne

SAK:n lähes uunituore puheenjohtaja Jarkko Eloranta tyrmäsi Keskisuomalaisessa 30.10. julkaistussa kirjoituksessaan palkkaindeksin palauttamisen työeläkkeisiin. Hän julisti asiaa koskevan kansalaisaloitteen ”populistiseksi heitoksi”. Eläkeläisen näkökulmasta on vaikea nähdä mitä populismia on siinä, että eläkeläisten joukko, joista huomattavan osan eläkkeet ovat köyhyysrajan alapuolella, haluaa toimeentuloonsa edes vaatimatonta parannusta.

Eloranta perusteli kantaansa sillä, että palkkaindeksin myötä eläkevarat tulisivat uhkaavasti hiipumaan eli ”jos se pajatso kerran tyhjennetään, sen jälkeen se on sitten tyhjä, eikä toista tule”.

Suomen Senioriliikkeen puheenjohtaja ja kansalaisaloitteen ensimmäinen allekirjoittaja Kimmo Kiljunen on vastineessaan Elorannalle huomauttanut, että eihän kyse ole mistään rahastojen tyhjentämisestä. Työeläkkeitä maksettaessa eläkerahastoihin ei ole yhtä poikkeusvuotta lukuun ottamatta tarvinnut yhtenäkään vuonna koskea koko työeläkejärjestelmän historian aikana.  

Toisin sanoen eläkkeet on aina pystytty maksamaan kunakin vuonna sisään tulleista työeläkemaksuista. Tämän seurauksena työeläkerahastot ovat kohonneet yli 183 miljardiin euroon eli 3.5-kertaisiksi Suomen valtion vuosibudjettiin verrattuna. Tuo edellä mainittu poikkeusvuosi oli 2015, jolloin sisään tulleet työeläkemaksut olivat hieman pienemmät (24,9 mrd euroa) kuin saman vuoden eläkemenot (25,2 mrd euroa).

Ruotsalaisen_blogi_kuvio_2.png

Eläkeläisten ja eläkeläisjärjestöjen mielestä eläkevarojen riittävyyttä arvioitaessa huomio olisi kiinnitettävä työeläkeyhtiöiden lukumäärän supistamiseen (monen mielestä yksikin yhtiö riittäisi) sekä hallintokulujen karsimiseen. Muutamia vuosia sitten suoritetussa eläkejärjestelmien toimivuutta koskevassa tarkastuksessa Suomen työeläkejärjestelmän hallintokustannukset todettiin kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen korkeiksi. 

Eläkejohtajien ylisuuret etuudet

Äskettäin julkistettujen verotietojen mukaan eläkkeelle jääneet työeläkejohtajat sijoittuivat korkealle viime vuoden tulotilastoissa.  Helmikuun alussa 2016 eläkkeelle siirtynyt eläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas sai ansiotuloja 809 000 euroa vuonna 2015. Vuoden 2013 lopussa eläköityneen Varman toimitusjohtajan Matti Vuorian ansiotulot olivat 733 000 euroa vuonna 2015.

Ansiotulojen tukena ovat lisäeläkejärjestelmät, joita työeläkeyhtiöt kustantavat johtajilleen palkansaajien ja yrittäjien maksamista työeläkemaksuista. Keskiverto työeläkevakuutettu saa eläkkeenä noin puolet palkastaan eikä taitetun indeksin seurauksena kunnolla sitäkään, mutta Sailaksen ja Vuorian ansiotulot vuonna 2015 pysyivät suunnilleen heidän aiemman peruspalkkansa tasolla.

Pahanlainen ristiriita

Edellä todettu on jyrkässä ristiriidassa palkansaaja-eläkeläisiä koskevan käytännön kanssa, jossa taitettu indeksi alkaa välittömästi syödä eläkettä prosentin vuosivauhdilla ollen 20 vuoden eläkkeellä olon jälkeen keskimäärin vain runsaat 45 prosenttia alun perin luvatusta tasosta.

Myös eläkeyhtiöiden nykyisten toimitusjohtajien palkat nousivat selvästi vuonna 2015. Niinpä Varman toimitusjohtajan Risto Murron ansiotulot nousivat edellisvuodesta 32 prosenttia eli lähes miljoonaan euroon  ( ks. Tuomo Pietiläisen analyysi. Helsingin Sanomat 2.11.).

Helsingin Sanomien (2.11.) selvityksen mukaan tuhannen kovapalkkaisimman henkilön keskiansiot nousivat 17 prosenttia vuonna 2015 kun suomalaisten keskipalkka kasvoi vain 1.2 prosenttia. Työeläkkeensaajien eläkkeet ovat kulumassa olevana vuonna jäämässä 0-tasolle. Kansaneläkkeitä on leikattu vuoden 2016 alusta 0,4 prosenttia ja ensi vuonna leikataan 0,85 prosenttia. Juha Sipilän (kesk) hallitus aikoo ensivuoden leikkauksilla säästää 70 miljoonaa euroa.

Onko tuotto-eli voittotason kohottaminen tärkeämpää kuin eläkeläisten etu?

Taitetun indeksin olemassaolon oikeutusta ja työeläkemaksujen korotusuhkaa perustellaan sillä, että eläkeyhtiöiden tuottotavoitetta ei olla saavuttamassa. Tuottotavoitteen nostovaatimus tarkoittaa ensisijaisesti eläkeyhtiöiden ja niiden asiakasyritysten voittotason nostovaatimusta.  Kysymys on marxilaisen talousteorian mukaisesti voiton suhdeluvun nostovaatimuksesta. Talouden perustuotannossa se tapahtuu työvoiman arvon eli palkkojen alas painamisella. Perustuotantoa heijastavassa työeläkejärjestelmässä tuo vastaava toteutuu  palkansaaja-eläkeläisen luovuttaman työvoiman arvon ja siihen liittyvän eläketason alas painamisella.

Kapitalistisessa taloudessa on havaittavissa jo englantilaisen arvoteoreetikon ja pankkiirin David Ricardon (1772- 1823 ) tekemä arvio, jonka mukaan palkansaajien ja yrittäjien (marxilainen lisäys: suuryritysten) edut ovat toisiinsa nähden kääntäen verrannollisessa suhteessa.

Kuin yö ja päivä

Tänään tämä näkyy reaalitalouden jatkumossa eli työeläkejärjestelmässä paljaimmillaan ja pahimmillaan siten, että työeläkeyhtiöiden johdon ja toisaalta palkansaaja-eläkeläisten asema ja näkemykset eroavat toisistaan kuin yö ja päivä eli  ovat ristiriidassa keskenään.

Eläkeyhtiöiden johdon tavoitteena on voittotason nostaminen ja tässä käytetään myös  kyseenalaisia keinoja. Eläkeyhtiöt käyttävät palkansaajilta ja yrittäjiltä koottuja työeläkemaksuja ikään kuin ominaan, siis yhtiöiden omina eläkevaroina. Tuotto- eli voittotasoa kohottaakseen ne ottavat riskejä, joihin ei ole kysytty eläkkeensaajien suostumusta. Tällä hetkellä eläkevaroista on Helsingin Sanomien mukaan sijoitettu 40 miljardia euroa riskialttiisiin veroparatiiseihin.

Eihän tässä näin pitänyt käydä, Suvi-Anne Siimes!

Palkansaajien ja yrittäjien maksamat työeläkemaksut menevät automaattisesti ja lain mukaan työeläkeyhtiöihin. Nuo yhtiöt käyttävät noita varoja tuotto- eli voittotason kohottamiseen sekä keskinäiseen kilpailuunsa muun muassa yritysasiakkaista (myöntämällä yrityksille houkuttimena mm. hyvinvointirahoja)  vaikka eläkevaroja ei saisi käyttää muuhun kuin eläkkeiden maksuun. Tuon viimeksi mainitun toteamuksen on lausunut painokkaasti myös Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja, Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes. 

Tähän Siimeksen myötätunto eläkeläisiä kohtaan näyttää rajoittuvankin, sillä hän on  työeläkeindeksin palauttamisen intomielinen vastustaja. Hänen keskeinen perustelunsa on, että ”palkkaindeksi syö lasten ja lastenlasten pöydistä”. Tuohon on sanottava, että Suvi-Anne Siimes on hyvätuloisena melkoisen jäävi sälyttämään tulevien sukupolvien ongelmia nykyeläkeläisten kaventuville olkapäille. Nykyeläkeläiset, joista liiankin monet olisivat nälkävyötä kiristäessään ruokapöydän lisäantimien tarpeessa, tuskin ulottuvat ja tuskin edes haluavat kurkottaa Suvi-Anne Siimeksen jälkeläisten pöydille.

Taitettu indeksi heikentää säilyessään tulevien eläkeläisikäluokkien ja sukupolvien työeläkkeitä vastaavalla tavalla kuin nykyeläkeläistenkin kohdalla. Viimeksi mainittuja ei voi syyttää tulevien ikäluokkien köyhdyttämisestä sillä vaatiessamme taitetun indeksin korvaamista palkkaindeksillä toimimme myös tulevien ikäluokkien köyhdyttämissuuntausta vastaan .

Ay-liikkeen johdon asenne ihmetyttää yhä enemmän   

Ammattiliitto STTK:n hallitus on lausunnossaan 9.11.2016 ottanut voimakkaan kielteisen kannan palkkaindeksin palauttamista vaativaan kansalaisaloitteeseen. Lausunnon otsikkona on ”STTK:n hallitus tyrmää aloitteen täysin”. 

Kun SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta julisti (kuten edellä tuli ilmi ) palkkaindeksiä koskevan kansalaisaloitteen ”populistiseksi heitoksi”, niin STTK:n puheenjohtaja Antti Palola toteaa aloitteen ”pelinappulaksi”: ”Eläkejärjestelmä ei saa olla kenenkään pelinappula nuorten eläkkeiden kustannuksella”, Palola toteaa STTK:n Uutishuone verkkosivulla. Palolan väitteessä nostetaan esiin palkkaindeksin vastustajien tyypillinen perustelu sukupolviongelmasta eri ikäluokkien välillä.

Palola pelottelee ETK:n laskelmiin nojautuen, että palkkaindeksiin siirtyminen johtaisi työeläkemaksujen korottamiseen. Jos niitä ei korotettaisi ”eläkerahastot olisivat tyhjät jo noin 50 vuoden kuluttua”. Palolan väite on liioittelua sikäli, että maksujen korotuksiin ei ole aihetta, jos toteutetaan esimerkiksi nykyisen eläkejärjestelmän organisatoristen päällekkäisyyksien purku sekä tarpeettomien hallintokulujen ja johdon täysin kohtuuttomien palkitsemisjärjestelmien karsinta.    

Useiden vuosikymmenien päähän ulottuviin ennusteisiin on viime aikoina alettu suhtautua yhä kriittisemmin. Eläkekysymyksiin laajasti perehtynyt vakuutusmatemaatikko Olli Pusa kysyy, kuka pystyy ylipäätään ennustamaan mitään yhteiskunnasta 40-50 vuoden päähän. Millaisissa oloissa silloin työskennellään ja kuka olisi 40-50 vuotta sitten eli vuosina 1966-76 kyennyt ennustamaan nyky-yhteiskuntaa tietokoneineen, matkapuhelimineen ja internetteineen.

Kuka huijaa?

Puheenjohtaja Palolan mukaan ”väitteet siitä, että indeksiä muuttamalla vaikutettaisiin heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten toimeentuloon, ovat huijausta”. Tuohon voidaan nykyeläkeläisten kokemuksen pohjalta sanoa, että taitettu indeksi on ollut eläkeläisten huijaamista alusta alkaen eli vuodesta 1996 lähtien. Tuolloin eläkkeelle jääneen henkilön eläkkeen ostovoimaa on heikennetty viidellätoista prosentilla luvatusta lähtötasosta.  

Ehkä vakavin väite nyt puheena olevassa STTK:n hallituksen lausunnossa on, että ”eläkerahastot eivät ole eläkeläisten rahoja, vaikka indeksialoitteen kannattajat näin väittävät”.  Väite on ammattiyhdistysliikkeen suunnalta todella hämmästyttävä. STTK:n hallitus perustelee näkemystään lausunnossaan sillä, että ”Eläkkeellä olevat ovat maksaneet omista eläkkeistään huomattavasti pienempiä eläkemaksuja kuin mitä heidän perässään tulevat, työelämässä olevat sukupolvet”.

Viimeksi mainittu väite on itsessään kiistanalainen (kuka mittaa työvoiman todellisen arvon kussakin historiallisessa vaiheessa?), mutta olennaista on, että eihän tuollaisella ”heitolla” voida kiistää eläkeläisten ja palkansaajien omistusoikeutta suorittamiinsa työeläkemaksuihin.   Ammattiyhdistysliikkeen viesti, jonka mukaan työeläkerahat eivät kuulu eläkeläisille otetaan varmasti auliisti vastaan eläkeyhtiöiden hallituksissa, joissa ei ole yhtään eläkeläisjärjestöjen edustajaa ja joissa jo nykyisellään toimitaan pitkälle niin kuin eläkevarat olisivat eläkeyhtiöiden omaisuutta.

Jopa eläkeyhtiöiden ”suurien tai poikkeuksellisten liiketoimien” ylimalkaisesta valvonnasta kritiikkiä osakseen saanut Finanssivalvonnan (Fivan) johtaja Anneli Tuominen nyökkäsi myöntävästi pariinkin kertaan Tv-juontajan painokkaasti korostaessa, että eläkeyhtiöiden eläkevarat ovat meidän (veronmaksajien) omaisuutta (Tv 1, A-studio 15.11.).

Tukea perustuslaista

Edellä mainittu STTK:n väite avaa pitkälle vietynä tietä jopa sellaiselle tulkinnalle, että palkansaajilla ei oikeastaan ole oikeutta työeläkkeeseen, sillä tuon oikeuden eräänä keskeisenä pilarina ovat juuri työeläkemaksut. Asiasta huolestuneiden eläkeläisaktiivien taholta on jo muistutettu puheenjohtaja Palolaa siitä, että oikeuskansleri Paavo Nikulan taannoisen päätöksen 535/1/01/8.7.2004 mukaan eläkkeen koskemattomuus on perustuslain 15 §:ssä kaikille perusoikeutena turvatun omaisuuden suojan piirissä.

Voidaan kysyä, joudutaanko eläkekysymyksessä etsimään porvarillisen valtion perustuslaista tukea ammattiyhdistysliikkeen outoja tulkintoja vastaan. Ammattiyhdistysjohtajien rooli työväestön etujen puolustamisessa on sekoittumassa pääoman etujen kanssa. Puheenjohtaja Palola istuu eläkeyhtiö Varman hallituksessa, jossa eläkeläisten edut näyttävät joutuvat väistymään pääoman etujen tieltä. 

Palola väittää kansalaisaloitetta ”huijaukseksi” sillä perusteella, että ”Aloite ei koske kansaneläkettä eikä takuueläkettä” ja että ”Muutos parantaisi eniten jo nyt erittäin hyvää eläkettä saavien tilannetta”. Väite sisältää sen palkkaindeksin vastustajien viittauksen, että kansalaisaloitteesta ei ole juuri mitään hyötyä pienituloisille eläkeläisille.  Ay-liikkeen piiristä myös Rakennusliiton johdon suunnalta on viestitetty, että palkkaindeksiä vaativassa kansalaisaloitteessa on kyse ”Kiljusen herrasväen” hankkeesta.  

Millaisesta ”herrasväestä” on kysymys ?

Ylen Mot-ohjelma ”Unohdetun kansan kuritus” 7.11.2016 kertoi ETK:n tilastoihin nojaten, että lähes kolmasosa maamme 1.5 miljoonasta eläkeläisestä eli yhteensä 430 000 ihmistä elää EU:n virallisesti määrittämän köyhyysrajan alapuolella.  Suomessa tuo köyhyysraja on yksineläjillä 1 190 euroa ja kahden aikuisen taloudessa 1 785 euroa kuukaudessa.

Kansaneläkettä saa vajaa puolet Suomen 1,5 miljoonasta eläkkeensaajasta. Sen suuruus on enimmillään yksin asuvalla 634 euroa kuussa. Tämän lisäksi kansaneläkettä saava voi saada takuueläkettä, joka nostaa eläketulon 767 euroon kuukaudessa.  Tuosta summasta on satojen eurojen matka EU:n määrittämälle köyhyysrajalle, joten vain selkeät ja tuntuvat tasokorotukset voivat kuroa tuota väliä umpeen. Noin neljännes Suomen eläkeläisistä eli 350 000 henkilöä saa eläkettä alle 1 000 euroa kuussa. Heidän asemaansa ei ole odotettavissa parannusta, sillä Juha Sipilän (kesk) hallitus ei aio perääntyä sosiaaliturvaan kohdistuvista leikkauksista.

Työeläkkeensaajistakin huomattava osa köyhyysrajan alapuolella

Työeläkkeensaajista 30 prosenttia saa eläkettä alle 1500 euroa kuukaudessa ja 60 prosenttia alle 2 500 euroa /kk. Hyvätuloisia eläkeläisiä on 10 prosenttia. Työeläkkeiden keskieläke oli 1613 euroa kuukaudessa vuonna 2015.

Eläketurvakeskuksen (ETK) tilastoihin nojaten Kimmo Kiljunen toteaa suurituloisia eläkeläisiä olevan vähän, ”vaikka joillakin harvoilla on tosi hulppeat eläkkeet”. Yli 5000 euroa kuukaudessa ansaitsevia eläkkeensaajia on 0.8 prosenttia kaikista. Yli 10 000 euroa kuussa saa 222 miestä ja 3 naista (Kiljunen, Eläkekatekismus. Into Kustannus Oy, s.29). Eläkettä yli 45 000 euroa vuodessa ansaitsevia sakotetaan pysyvällä kuuden prosentin raippaverolla mainitun rajan yli menevästä osasta.  

Suomen työeläkejärjestelmää tulee kuitenkin arvioida nimenomaisesti eläkeläisten suurta enemmistöä ja sen asemaa koskevan tilanteen pohjalta. Eläkeläisköyhyydessä Suomi on EU:n kärkimaita, todetaan Senioriliikkeen kansalaisaloitteen perusteluissa.   

Äskettäin tehdyssä eurooppalaisessa eläkejärjestelmien vertailussa parhaimmiksi todettiin Hollannin ja Tanskan järjestelmät, joissa molemmissa on käytössä palkkaindeksi. Suomen järjestelmä todettiin neljänneksi parhaaksi. Palkkaindeksi on käytössä myös Luxemburgissa, Sloveniassa, Irlannissa,  Norjassa  sekä 8 muussa  Euroopan maassa.

Eikö palkkaindeksin palauttaminen hyödytä kansaneläkkeen saajia?

Eräs palkkaindeksin vastustajien argumentti on, että kansalaisaloitteen vaatimus ei koske kansaneläkettä eikä takuueläkettä ja että siitä näin ollen ei ole apua niille, jotka tukea eniten tarvitsisivat. Tämän ”huolen” ovat esittäneet myös (kuten edellä on havaittu) myös ammattiyhdistysjohtajat, jotka muuten eivät ole innokkaimmasta päästä kannattamassa ansioihin sitomattomien sosiaalietuuksien parannusvaatimuksia.  

Palkkaindeksi lisää ostovoimaa (tai ei ainakaan heikennä sitä siinä määrin kuin taitettu tai pelkkä hintaindeksi) ja siten se lisää kulutuskysyntää. Lisäostovoima käytetään kulutukseen sitä varmemmin ja täydellisemmin mitä pienemmistä eläkkeistä on kysymys. Suomen talouden keskeinen ongelma on viennin heikkous joten talouden rattaiden pyöriminen on ratkaisevasti kiinni kulutuksesta.  Kulutuksen kasvu auttaa luomaan uusia työpaikkoja ja kohottaa sitä kautta palkkoja ja verotuloja.

Palkkaindeksi vähentää sosiaalitukien tarvetta

Työllisyyden lisääntymisen myötä entistä useamman on mahdollista päästä osalliseksi ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta, jolloin sosiaalitukien tarve vähenee. Sen sijaan kun Sipilän hallitus kurittaa eniten kaikkein pienituloisimpia se samalla aiheuttaa yhä suuremman sosiaalitukien tarpeen. Työeläkejärjestelmä kustantaa tavallaan itse itsensä palkansaajien ja työnantajien työeläkemaksuilla jolloin siihen ei tarvita verotuloja.

Maan hallitus sen sijaan joutuu kustantamaan kasvavaa sosiaalitukien määrää (jota se omalla politiikallaan lisää) uudella velanotolla. Velan kasvu on itse asiassa pahin tekijä, joka uhkaa nuorempien ikäluokkien tulevaisuutta.  Hallitus syyttää nykyeläkeläisiä nuorempien ikäluokkien ”pöydistä syömisestä”, vaikka se itse ”syö kuormasta” eli ottaa velkaa itse aiheuttamiensa kustannusten peittämiseksi ja siirtää velan tulevien sukupolvien kannettavaksi.

Vielä eräs näkökohta sen väitteen torjumiseksi, ettei palkkaindeksistä muka olisi  mitään hyötyä kansaneläkkeen tai takuueläkkeen saajille. Esimerkiksi kahden hengen talouksissa toinen voi saada kansaneläkettä ja toinen työeläkettä. Jos työeläkkeen ostovoimaa lisätään palkkaindeksin käyttöönotolla, niin eikö tämä koidu koko yhteistalouden hyväksi?  

Sukupolvien välistä ristiriitaa lietsotaan

Palkkaindeksiä koskevassa keskustelussa ollaan hyvin kyseenalaisella tavalla nostamassa esiin sukupolvien välinen vastakkainasettelu.  Palkkaindeksin vastustajat ovat nostaneet esiin pelottelun kortin torjuakseen asiaa koskevan kansalaisaloitteen toteutumisen.

Palkkaindeksin vastustajien aikomus on ilmeisesti käyttää pelottelua lyhytaikaisena torjuntakeinona, mutta siitä on vaarassa tulla jatkossa entistä pysyvämpi menettelytapa. Aletaan pitää faktana, että kulloinkin eläkkeellä olevien ikäluokkien vaatimukset eläketasonsa ylläpitämiseksi merkitsevät samalla lähes automaattisesti nuorempien ikäluokkien eläkkeiden ja heidän tulevaisuutensa vaarantumista.

Tällä tavoin eläkeläisiä ja heidän eläkkeitään aletaan pitää ikään kuin pysyväisluonteisena taakkana nuorempien ikäluokkien ja koko yhteiskunnan harteilla.

Eivätkö eläkeläiset saa osallistua asemansa parantamiseen tähtääviin toimiin?

Edellä mainitun ajattelutavan (jossa eläkeläiset koetaan taakaksi) yleistyminen merkitsee eläkeläisille eräänlaista porttikieltoa osallistua omia eläkkeitänsä koskevien parannusesitysten tekemiseen. Eläkeläisten vaatimuksia oikeudenmukaisiksi kokemiensa parannusten toteuttamiseksi aletaan pitää moraalisesti arveluttavina. Helsingin Sanomat kysyy palkkaindeksin vaatijoilta ”mitä moraalia edustaisi sellainen ajattelu, että lapsille ja lapsenlapsille voi siirtää julkisen talouden kasvavat velat ja huoltosuhteen lisääntyvän painon?” (HS pääkirjoitus 19.10.)

Me eläkeläiset ja ikäihmiset alamme tuntea, että meidät ollaan asettamassa viime aikoina uhkaavasti käyttäytyneiden pellejen ja klovnien asemaan. Me muka uhkaamme tulevia sukupolvia eli nykylapsia ja nuoria vaatimuksillamme. Uhuu! Täällä mörkö, tässä teille pesäpallomailasta! 

Pelosta kärsivät pelottelemattakin tarpeeksi eläkeläiset ja vanhukset, riittävätkö nykyiset eläkkeet monien kohdalla edes vaatimattomaan toimeentulotasoon ja hoitoon. Nyt pitäisi keskustelijoiden kesken päästä sellaiseen sopimukseen, että kansalaisaloitteen kohtaloa ratkaistaessa pidättäydyttäisiin sukupolvien välisestä pelottelusta ja sukupolvisodan lietsonnasta. Tuollaisella pelottelulla voi olla arvaamattoman pitkälle ulottuvat kielteiset vaikutukset.  

Kohti tarveharkintaa

Seuraava askel kielteisen ajattelun suuntaan on, että eläkkeiden ”taakasta” pyritään jotenkin eroon tai sitä pyritään ainakin keventämään. Eräs keino taakan keventämisessä on työeläkkeiden ansioperusteisuudesta tinkiminen , josta juuri ”taitettu indeksi” on esimerkki. Parin viime vuoden aikana on indeksin jäädytyksellä tingitty vielä 20-80-periaatteestakin.

Eivätkä tuohonkaan kaikki ole tyytyneet . Työeläkeyhtiö Eteran toimitusjohtaja Stefan Björkman ilmoitti Helsingin Sanomien haastattelussa  28.6.2016 olevansa ”valmis tinkimään periaatteesta, että työeläke maksetaan luvatun suuruisena”. Björkman ehdottaa osittaista luopumista etuusperusteisuudesta eli eläkkeiden ansiosidonnaisuudesta. Hän haluaisi nähdä edunsaajat rahamarkkinoilla sijoittajina, jotka voisivat ”ohjata sijoituksia omien arvojensa tai oman näkemyksensä mukaan” (HS-mielipide 1.7.-16). Suomennettuna tuo tarkoittaa sitä, että edunsaajat luopuisivat yhä enemmän eläkkeiden ansiosidonnaisuudesta ja täyttäisivät näin eläkkeeseensä jäävän ”loven” toimimalla ”sijoittajina” omalla riskillään (ja siis omalla eläkkeellään)vapailla rahamarkkinoilla.

Työeläkkeistä tarveharkintaisia ?     

Ansioperusteisuudesta asteittain luopumisen tuloksena saattaa olla, että  työeläkkeet on kokonaan riisuttu ansiokehityksestä (nykyinen jäädytyksellä toteutettu nolla-linjahan on jo sitä) ja seurauksena on kansaneläkkeiden hintaindeksi-käytäntöä vastaava käytäntö. Onko kielteisen kehityksen jatkona se, että (Suomen talouden ehkä liukuessa Kreikan tielle) työeläkkeet muuttuvat tarveharkintaisiksi, toisin sanoen niitä maksetaan vain niille, joiden katsotaan olevan niiden tarpeessa (kyse olisi siis vastaavasta asiasta kuin keskustelussa siitä, onko lapsilisiä maksettava kaikille niitä nykyisin saaville.).

Eläkepolitiikankin kohdalla joudutaan kysymään, onko nykypolitiikan tavoitteena hyvinvointivaltion alasajo. Eläkeläisten etujen kannalta keskeisen tärkeä asia on pysähdyttää eläkkeiden ostovoiman hivuttava heikentäminen. Työeläkkeiden taitetun indeksin vaihtaminen palkkaindeksiksi on välttämätön toimenpide negatiivisen kehityksen torjumiseksi.

Todellinen voima on 1.5 miljoonassa eläkeläisessä

Taitetun indeksin korvaamista ansiotasoindeksillä vaativan kansalaisaloitteen ratkaisunhetket ovat käsillä silloin (ehkä tulevan vuodenvaihteen tienoilla) kun kansanedustajat äänestävät asiasta. Todellinen taustalla vaikuttava voima olemme me 1.5 miljoonaa eläkeläistä – jos niin haluamme. Edessä olevan ratkaisun avainhenkilöt eli kansanedustajat eivät voi olla ottamatta huomioon meidän vaaleissa edustamaamme äänivaltaa. Kansanedustajien on mietittävä, onko heillä varaa suututtaa eläkeläiset huhtikuun kuntavaalien alla. Vaalit ajoittuvat äänestäjien poliittisen muistivyöhykkeen sisäpuolelle. Eläkeläisten on hyvä muistaa ettei ole järkeä äänestää eläkeläisiin nuivasti suhtautuvia edustajia kuntienkaan päättäviin elimiin.

Eläkkeensaajien kannalta on tärkeintä muistaa, että me emme voi hyväksyä eläkkeidemme ostovoiman jatkuvaa heikentämistä ”taitetun indeksin” kaltaisella keinotekoisella menetelmällä. Myöskään vuotta 2017 koskevassa budjettiesityksessä luvattu palkansaajia ja eläkeläisiä koskeva veronalennus ei millään tavoin lievennä eikä poista ”taitetun indeksin” aiheuttamaa perusepäkohtaa, joka on eläkkeiden ostovoiman jatkuva heikentyminen palkkakehitykseen verrattuna.  Maan hallitus ja muut nykytilan säilyttämistä kannattavat tahot tulevat ilmeisesti yhtenä perustelunaan väittämään, että budjetissa luvattu veroale on jo ratkaissut ”taitetun” ongelman, mutta todellisuudessa näin ei ole.