Hallituskriisi

Huh, mikä viikko! Ei tahdo perässä pysyä. Tilannetta tarkasteleva teksti alkaa olla alkuosaltaan vanhentunutta siinä vaiheessa kun on saanut pisteen asetettua loppuun. Kun pari päivää sitten aloin kirjoittaa tätä blogitekstiä, aloitin sen epäilevään sävyyn seuraavasti (lainaan itseäni):

”On väitetty, että uusi hallitus saattaisi olla nukkehallitus. Voisi se olla sitäkin ainakin jos tähänastinen meno jatkuisi. Jos esimerkiksi aina kun demareilla näyttäisi menevän vähän paremmin kuin Kepulla, Katri Kulmuni ilmoittaisi väliverhon takana piileskelevän kuiskaajan neuvosta, että Kepu ottaa pian nuken pois leikistä.

Silloin alkaisi syyllisen jahtaaminen eli sama näytelmä alkaisi jälleen alusta. Franz Kafkan romaanissa Der Prozess (suom. Oikeusjuttu) epäilty Herra K huokaa jossakin kohdassa, että ’sitten prosessi alkaa taas alusta’. Painajaismainen kujanjuoksu päättyy herra K:n kuolemaan ja myös poliittisella kentällä voi tapahtua jahdattavan toimijan poliittinen poismeno. Poliittisia poismenoja ja ihmepalaamisia voi tapahtua enemmänkin.”

Reaaliaikaan

Nyt reaaliaikaan siirryttäessä maanantaina 9.päivänä joulukuuta hallituspoliittinen tilanne on muuttunut. SDP on valinnut Sanna Marinin pääministeriehdokkaakseen, Rinteen hallituksen puolueet jatkavat Marinin hallituksessa ja Rinne nostetaan eduskunnan varapuhemieheksi. Tilanne vaikuttaa hallituksen kannalta aiempaa selkeämmältä, mutta varmaa ei edelleenkään ole etteikö entinen meno nukkeleikkeineen voisi toistua jatkossakin.

Pääministerin kujanjuoksu

Ihmisten raa’assa peruskäyttäytymisessä epäilyksenalaiseksi tai syylliseksi todettua kohtaan ei näytä tapahtuneen historian kulussa kovinkaan suurta muutosta. Entisajan kujanjuoksussa mahdollisimman moni kyläläinen pyrki antamaan mojovan iskun ihmisjoukon läpi juoksevalle syylliselle/syylliseksi epäillylle.

Nyt nähdyssä hallituskriisissä pääministeri Rinteen kimppuun käyminen muistutti melkoista kujanjuoksua. Tuntui, että ihmisissä asuva eläin astui esiin. Taaja sopulilauma odotti yötä päivää oven takana kokouksen päättymistä ja tuon lauman läpikulkeminen merkitsi tukevia iskuja herkkiin kohtiin. ”Kuka valehtelee”?, Aiotteko erota? Milloin menet Mäntyniemeen?

Hätkähdyttävä oli tieto, jonka pääministeri itse kertoi, että hänen julkisten esiintymistensä yhteydessä kolme poliisia oli suojaamassa hänen fyysistä turvallisuuttaan.

Koiranvirka ?

SKP:n entinen puheenjohtaja, edesmennyt Aarne Saarinen kieltäytyi aikoinaan ottamasta vastaan hänelle tarjottua, suorastaan tyrkytettyä ministerin pestiä. Kysymykseen miksei ministerin virka kiinnosta Saarinen vastasi, että ”se on koiran virka”. Mitähän mahtaisi jäyhä puheenjohtaja sanoa tänään. No, enää hän ei sano mitään. Eikä sano moni muukaan. Äänestäjätkin uhkaavat jättää äänestämättä.

Vastaamatta jäänyt kysymys

Tärkein toistaiseksi vastaamatta jäänyt kysymys tuossa tapahtumasarjassa kuuluu: mikä oli se perimmäinen syy, jonka vuoksi Rinteen piti erota. Vastausta kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Ylen haastattelussa keskustan entinen kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila toisteli vakaumuksen rintaäänellä, että asia on tutkittava perinpohjin, mutta… vasta sen jälkeen kun uusi hallitus on asetettu.

Entäpä jos yksinkertainen vastaus kysymykseen miksi (Warum) on , että Antti Rinne nähtiin ulkoisen ja sisäisen opposition silmin kaikkein vaikeimmaksi ja vaarallisimmaksi vastustajaksi eli kaikkein pätevimmäksi hallituksen vetäjäksi.

Aasin silta

Eräänä syynä Antti Rinteen erottamisvaatimukselle on mainittu keskustalaiset, jotka eivät olisi unohtaneet Anneli Jäätteenmäen kohtaloa vuonna 2003, jolloin demarit pakottivat Jäätteenmäen eroamaan pääministerin paikalta. Kyse olisi siis ollut Kepun kostosta 16 vuoden takaa. Mikäli noin olisi, kysymyksessä olisi kyllä melkoinen Aasin silta nykyhetkeen.

Vuonna 2003 oli kysymys siitä, että Jäätteenmäen katsottiin vetäneen liian suorasukaiset johtopäätökset pääministeri Paavo Lipposen ja USA:n presidentin George W. Bushin käymistä keskusteluista koskien Irakin sotaa.

Ryhtymättä miettimään kuka tuossa tuolloisessa asiassa oli oikeassa tai väärässä, Irak-gatessa oli joka tapauksessa kysymys suurvaltapolitiikasta, jonka rinnalla suomalainen postilakko ja sen ongelmat ovat kääpiösarjan ja suorastaan kärpässarjan asioita (ollenkaan vähättelemättä ratkaisun arvoa sinänsä lakon lopputuloksen ja työntekijöiden voiton näkökannalta).

Lillukan varsia

On omituista, jos pääministerin ja muidenkin ministereiden edesottamuksia tarkkailtaessa aletaan sotkea ja rinnastaa toisiinsa suuret ja pienet asiat eli jos esimerkiksi ministerin jokaista työpaikkavierailua missä tahansa nyrkkipajassa (jossa mahdollisesti on syntynyt palkkariita) aletaan tarkastella suurennuslasin kanssa siten kuin se olisi valtiovierailuun verrattava tapahtuma ja aletaan kysellä onko ministeri puhunut totta vai ei.

Joka paikassa on tietysti yritettävä puhua totta, mutta ei kai ministeriltäkään voida vaatia, että hänen pitäisi sanatarkasti muistaa mitä hän on sanonut ja kenelle tästä tai tuosta asiasta.

Vaarat uhkaavat uutta hallitusta

Uutta hallitusta uhkaavat monet vaarat. Suurin vaara tulee ilmeisesti oppositiosta. Petteri Orpo pyrkii tekemään hallituksen riveissä niin monta poliittista orpoa kuin mahdollista. Asia korrektimmin pesäpallotermein ilmaistuna: Orpo ja Halla-aho pyrkivät tietysti polttamaan niin monta hallituksen etenijää että se riittää vuoronvaihtoon eli siihen, että kokoomus ja persut (joko yhdessä tai erikseen) pääsevät lyöntivuoroon eli hallitusvaltaan.

Nyt on hallituksella ollut pitkään päällä ajolähtö.

Mikäli tähänastinen meno jatkuu uudetkin ministerit saattavat joutua suoranaisen jahdin kohteiksi. Pesäpallossa kolme ”kuollutta” riittää vaihtoon. Eronneelle hallitukselle niitä koitui kaksi, helpottavaksi tekijäksi kai tuli ministereiden kierrätys SDP:ssä ja Keskustassa.

Uuden hallituksen on aiempaa tarkemmin huomioitava, että oppositio pyrkii aste asteelta ja jokaista mahdollisuutta hyväksi käyttäen syömään hallituksen toimintakykyä ja uskottavuutta. Voidaan kysyä, onko ministereiden jahtaamisesta tullut uusi politiikan tekemisen arki. Ministeri ei näytä olevan rauhoitettu eläin.

Typerä valtataistelu

Vasta nyt taitaa varsinaisesti paljastua miten typerää oli aloittaa hallituksen sisällä jäsentenvälinen valtataistelu ”ajalla vaaran vaivan”. Jääkiekkotermein Rinteen jahtaaminen kepun toimesta oli ”namusyöttö” suoraan Orpon ja Halla-ahon mailan lapaan. Futis-rinnastusta käyttäen joku alkoi potkia palloa omaa maalia kohti.

Uuden punamulta-hallituksen on lopetettava sisäinen kahinointinsa ja suuntauduttava toimimaan voimakkaasti taloudellisen, koulutuksellisen ja sosiaalisen epätasa-arvon poistamiseksi maassa sekä erityisesti heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien kansalaisten aseman parantamiseksi. Ellei hallitus tässä tehtävässä onnistu se ei tule saamaan alempien eikä keskikerrosten tukea eikä hyväksyntää toiminnalleen.

Uudella hallituksella vaikea tehtävä edessään

Erityisesti nyt tapahtuneen sisäisen töppäilyn ja sekoilun seurauksena hallituksella on edessään vaikea työ kansalaisten luottamuksen palauttamisessa politiikkaan.

Uudeksi pääministeriksi nimitettävä Sanna Marin totesi Tv-lähetyksessä sunnuntaina 8.12., että SDP:n ja Keskustan välillä tarvitaan vielä syventäviä keskusteluja siitä, mitä puolueiden välillä todella tapahtui.

Uudelle hallitukselle on koittanut arki jo ennen kuin se on virallisesti nimitetty.

Tänään maanantaina on alkanut teollisuus- ja vientialoja koskeva lakko, johon osallistuu 100 000 työntekijää.