Suomen itsenäisyys

Kun itsenäisyydestä puhutaan, tyydytään useimmiten tarkastelemaan vain valtion suhdetta ulkomaihin. Se ei ole riittävä näkökulma. Aivan kuten vapaudesta puhuttaessa ei riitä, että ollaan vapaita jostakin, pitää olla vapaus myös johonkin eli mahdollisuudet käytännössä nauttia vapaudesta. Aivan samoin itsenäisyys ei voi olla vain sanahelinää muodollisesta itsenäisyydestä muista valtioista tai ylikansallisista tahoista, kansalla pitää olla todelliset mahdollisuudet nauttia itsenäisyydestä ilman, että esimerkiksi omat poliitikot murentavat sen palvelemalla ulkomaista valtiota tai ylikansallista tahoa oman kansan sijaan.

Keskeisesti itsenäisyyteen vaikuttavat myös maan sisäpolitiikka ja miten maan asukkaat kokevat, hoidetaanko heidän yhteisiä asioitaan heidän kannaltaan hyvin, vai palvellaanko pääosin tai merkittävästi toisia valtioita tai ylikansallisia toimijoita tai kotimaisia klikkejä kansalaisten kustannuksella.

Itsenäisyydestä puhuttaessa ei voida rajoittua vain armeijan olemassaoloon ja käyttömahdollisuuksiin, verotukseen ja valtiosopimusten tekoon toisten valtioitten tai ylikansallisten järjestöjen, kuten EU:n kanssa. Näissä suhteissa tapahtumat ovat harvinaisia, vaikkakin hyvin vaikuttavia. Jokapäiväiseen kansalaisten elämään kuitenkin vaikuttavat koko ajan tulonjakoa, toimeentuloa, sosiaaliturvaa, terveyden- ja sairaanhoitoa, koulutusta, demokratiaa, osallistumista koskevat asiat.

Suomen kannalta uhat itsenäisyydelle ovat EU, USA:n vapaakauppapyrkimykset ja kotimaiset poliitikot, jotka ovat rähmällään näitten edessä ja toteuttavat EU:n ja USA:n ajamaa politiikkaa kautta linjan, vaikka se on vastoin suomalaisten enemmistön etuja. Tyypillinen esimerkki tästä on Suomen poliittisen johdon toiminta ja linja ulkopolitiikassa, jossa EU-jäsenyyden myötä sanotaan olevan kaksi rinnakkaista toimijaa, toisaalta EU, jonka linjaa jäsenyys velvoittaa noudattamaan, toisaalta Suomen oma linja, joka perustuu muodollisesti siihen, ettei ulkopolitiikka kuulu EU:n yksinomaiseen päätäntävaltaan. Jos Suomen poliitikot menevät tai haluavat mennä EU:n pillin mukaan ulkopolitiikassaan, ei itsenäisyydelle jää uskottavaa sisältöä. Maan- tai valtiopetossäännöksistäkään ei ole enää tällaisessa tilanteessa pelotteeksi, koska voidaan mennä sen taakse, että jäsenyys EU:ssa velvoittaa noudattamaan EU:n linjaa, vaikka se olisi vastoin suomalaisten yhteisten asioitten hoitamista perustuslain tarkoittamalla tavalla.

Sama rähmällään olon politiikka lännen kapitalistien edessä todennäköisesti toimisi myös armeijan suhteen. Armeijamme uusi komentaja on mennyt allekirjoittamaan kauttakulkusopimuksen lännen kanssa vaikka laukaustakaan ei ole ammuttu. Onko kovin uskottavaa, että sellaisen miehen johdolla tultaisiin Suomea puolustamaan, jos hyökkäys tulisi lännestä. EU- jäsenyys ja kauttakulkusopimus vievät Suomelta itsenäisyyttä puolustuspolitiikassa ja kasaavat suomalaisille asevoimien käyttäjille suuret rohkeuden vaatimukset poiketa Naton tai EU:n sotilaallisista päätöksistä. EU:n johdolla sen jäsenmaita viedään kovaa vauhtia mukaan uudenlaiseen isoon sotaan Euroopassa, eivätkä EU-intoilijat näe tässä metsää puilta.

Suomen talouspolitiikka on EU:n jäsenyydellä alistettu EU:n ainoalle todelliselle arvolle eli vapaaseen kilpailuun perustuvalle markkinataloudelle, joka kanavoi  rahaa, markkinoita, aivo- ja muuta kapasiteettia sekä toimintavapauksia saksalaisille suuryrityksille ja kuristaa yhä useampien  suomalaisten yritysten ja hyvinvointivaltion toimintaedellytykset minimiin. EU:n hengessä ja vaatimusten mukaisesti julkisen vallan roolia ja mahdollisuuksia hoitaa suomalaisten hyvinvointia ja lähipalveluita supistetaan koko ajan markkinavoimien eduksi ja sillä varjolla jätetään yhteisiä asioita entistä enemmän hoitamatta. Tämä on sitä itsenäisyyden nakertamista sisältäpäin. Jos USA saa toteutettua EU:n kanssa TTIP- vapaakauppasopimuksen niin vauhti suomalaisten hyvinvoinnin ja hyvinvointivaltion heikentämiseksi kiihtyy. Muutamat rikkaat siinä siivellä rikastuvat kansan kustannuksella. Kun EU:lle on annettu oikeudet tarkastaa ja vaikuttaa jäsenvaltioitten budjetteihinkin, on Suomen itsenäisyyttä talouspolitiikassa ja sitä myötä lähes kaikessa muussakin, missä rahaa tarvitaan, olennaisesti rajoitettu.

Jos Suomi haluaa itsenäisyyttä, on sen syytä erota EU:sta ja Nato-yhteistyöstä sekä pysyä poissa USA:n TTIP ym. -vapaakauppahankkeista ja ryhtyä palauttamaan itsenäisesti hyvinvointivaltiota, lähipalveluita ja luomaan suomalaisille omia työpaikkoja sekä korjaamaan tulonjakoa ja verotusta tavallisen ihmisen hyväksi ja lopettamaan demokratian palauttamiseksi isojen puolueitten harjoittaman poliittisen syrjinnän.