Alkuperäiskansojen oikeudet turvattava

Euroopan vasemmistopuolue on asettunut edustajakokouksessaan Brysselissä 18.12. tukemaan Suomen kommunistisen puolueen (SKP) aloitetta alkuperäiskansojen oikeuksista ja ILO 169 ratifioimisesta Suomessa.

 

Suomi on yhdessä 142 muun YK:n jäsenvaltion kanssa allekirjoittanut julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista vuonna 2007 ja sitoutunut sen toimeenpanoon. Julistus suojelee ja edistää alkuperäiskansojen ja niihin kuuluvien yksilöiden oikeutta nauttia täysimääräisesti ihmisoikeuksista ja perusvapauksista. Suomi ei kuitenkaan ole ratifioinut maailman työläisjärjestö ILO:n yleissopimusta nro 169, joka edellyttää osapuolivaltioilta erityistoimia alkuperäiskansojen jäsenten, instituutioiden, omaisuuden, kulttuurin ja ympäristön suojelemiseksi.

 

Suomen alkuperäisväestöä ovat saamelaiset. ILO 169-sopimuksella pyritään vaikuttamaan korjaavasti niihin vahinkoihin mitä valtaväestön sulauttamispyrkimykst ovat aiheuttaneet. Saamelaisten kohdalla yksi merkittävä asia on saamen kieli, joka on heikentynyt sulauttamispyrkimysten seurauksena. Toinen merkittävä asia ovat maankäyttöoikeudet ja niiden turvaaminen. Saamelaisten elämäntapa, elinkeino ja kulttuuri ovat vahvassa yhteydessä luontoon. Suurin osa saamelaisalueista on valtion omistamaa aluetta ja oikeus vaikuttaa alueensa maankäyttöön on keskeisessä asemassa.

 

Kysymys alkuperäiskansojen oikeuksista ei ole valtaväestöllekään yhdentekevä. Ratkaisu tässä asiassa ja alkuperäiskansojen kohtelu tulee määrittämään myös omia oikeuksiamme. Kuinka perustelemme paikallisväestön oikeuden sanoa sanansa kaivoksen perustamisesta takapihalle, jos olemme sen oikeuden evänneet muilta? Tai oikeuden säilyttää suomen kieli, jonka korvaamista englannin kielellä on jo väläytelty? Omia oikeuksia puolustetaankin parhaiten puolustamalla myös muiden oikeuksia. Tästä löytyy myös suoraa näyttöä Norjasta, jossa ILO 169-sopimuksen ratifiointi vahvisti myös valtaväestön oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi maankäyttökysymyksissä. Norja ratifioi sopimuksen jo vuonna 1990. Vuonna 2005 sopimuksen hengessä hyväksyttiin ns. Ruijan laki, jolla pohjoisimmat valtion maat siirtyivät paikallisten omistukseen. Menettely on verrattavissa Suomessa kunnan omistuksessa oleviin maihin, joita nyt kovaa vauhtia myydään. Ruijan laki takaa kaikille alueen asukkaille, etnisesti erittelemättä, oikeuden metsästykseen, marjastukseen ja kalastukseen. Maankäyttöoikeuksien turvaaminen sopimuksella olisi tervetullutta nykyisessä maailmanmenossa varmasti myös meille suomalaisille.