Tänäkin keväänä me olemme monelle ihmiselle se ensimmäinen, joka puhuu järkeä. Me olemme ainoa porukka, joka kutsuu mukaan kamppailuun paremman tulevaisuuden puolesta. Vastustaja ei ole vähäinen: koko nykyinen, vallitseva uusliberalismi ja kaikki sen asiaa ajavat puolueet.
Kerro ootsä terroristi
Ranska on pyytänyt kaikilta EU-mailta apua terrorismin vastaiseen taisteluun. Voiko tällaisen taustalla todellakin olla 150 ihmishenkeä vienyt isku Pariisissa? Presidentti Niinistö vaati heti tuoreeltaan suomalaisen verkkovalvonnan tason nostamista ”eurooppalaisten sivistysvaltioiden tasolle”. On tapahtunut täysin sama, joka on tapahtunut aiempienkin terrori-iskujen jälkeen. Meitä pelotellaan ja yritetään näin saada hyväksymään poliisin sekä armeijan toimivaltuuksien kasvattaminen.
Keväällä 2011 tuntui maailma olevan murroksessa: ensin Pohjois-Afrikassa, sen jälkeen Etelä-Euroopassa ja sitten muuallakin, jopa Yhdysvalloissa, nousi demokratiaa ja muutosta vaativia torivaltauksia. Mutta sitten vaatimukset katosivat jonnekin. Länsimailla ei tässä ole mitenkään kaunis rooli: arabikevään demokratiavaatimusten tukemisen sijaan on kylvetty pommeja ja tuettu ääri-islamisteja. Myös omissa maissa mielenosoitukset on tukahdutettu poliisivoimin. Onko saatu syntymään demokratiaa?
Entä onko sodilla päästy niiden perimmäiseen tarkoitukseen: luonnonvarojen hallintaan ja talouskasvuun? Ehkä jossain määrin lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä ongelmat kasvavat: terrori-iskun järkyttämässä Pariisissa pitäisi parin viikon päästä järjestää ilmastokokous, jossa pohditaan, mitä tehdään yhä kiihtyvälle ilmaston lämpenemiselle. Ranskassa ehdittiin mielenosoittaminen jo kieltää. Poikkeustilaa jatkettiin kolmella kuukaudella.
Lähi-Idän tilanne on monessakin mielessä täysin kestämätön. Muutaman vuoden takaiset tapahtumat olivat selvä osoitus siitä, että alueella on voimakas vaatimus demokratiasta. Mitä käy näinä vuosina ja näiden sotien takia kaikille niille ihmisille, jotka halusivat parempaa tulevaisuutta? Moni varmasti pakenee maastaan paremman tulevaisuuden toivossa. Entä loput, jotka jäävät?
***
Rauhasta puhutaan nykyään vähän, samoin kuin sotien syistäkin. Verkkokeskusteluissa vuosia pyörineenä törmään hyvin harvoin siellä mihinkään analyyttiseen puheeseen. Terrorismin taustasyynä nähdään uskonto tai ehkä ideologia, mutta ei koskaan taistelua luonnovaroista, tai suurvaltojen etukamppailuja. Rasististen uhkakuvien synnyttämistä ei osata kytkeä tähän, vaikka muslimeja ja islamia on vuosikaudet määrätietoisesti muokattu sopiviksi vihollisiksi meille.
Tämä kaikki tekee meistä helppoja kohteita pelottelulle. Alamme kannattaa ”terrorismin vastaista sotaa”. Siksi pitäisi kiinnittää huomiota, millaisten tietojen pohjalta verkkokeskustelua käydään. Entä miten voitaisiin lisätä siellä saatavilla olevan faktatiedon määrää? Etenkin meidän kommunistien ja muiden vasemmistolaisesti ajattelevien kannattaisi tätä itseltämme kysyä.
Kolumni on julkaistu 20.11.2015 ilmestyneessä Tiedonantajassa.