SKP:n Perusturva 1500 -aloite

SKP esittää perusturvaksi 1500 euroa 

Suomen kommunistinen puolue esittää 1500 euron kuukausittaista perusturvaa verottomana kaikille täysi-ikäisille Suomen kansalaisille ja muille maassa vakituisesti asuville ja oleskeluluvan saaneille niissä elämäntilanteissa, joissa heillä ei ole mahdollisuutta osallistua työelämään tai saada muutoin riittävää toimeentuloa työttömyyden, opiskelun, sairauden, vanhuuden tai muun syyn vuoksi. 

Perusturvan rinnalla säilyvät lapsilisät, ansiosidonnainen työttömyysturva ja harkinnanvaraiset tuet, joita sovitetaan tarvittavilta osin yhteen, jotta perusturvan korotus merkitsee todellista parannusta. Samalla perusturvan uudistaminen on osa laajempaa muutosta, jolla parannetaan työllisyyttä, lyhennetään yleistä työaikaa ansiotasoa alentamatta, korotetaan pieniä palkkoja ja parannetaan muun muassa julkisia palveluja. 

Aloitteelle on valmisteltu liite: Paljonko perusturva maksaisi?

Köyhyys ja eriarvoisuus  

Köyhyys ja eriarvoisuus ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Köyhyys kasvoi huomattavasti 1990-luvun laman aikana jääden sen jälkeen edelleen korkealle tasolle. Se näkyy muun muassa leipäjonojen pidentymisenä ja toimeentulotukihakemusten kasvuna. Ruoka-apuun turvautuu 100 000 – 200 000 henkilöä vuosittain. Välillisesti avun saajia on enemmän, koska avusta hyötyy moni sellainenkin, joka ei jonossa käy. Minimisosiaaliturvalla elävän rahat eivät riitä kohonneisiin elin- ja asumiskustannuksiin, eivät aina edes välttämättömiin lääkkeisiin. 

EU:n tilastolaitos Eurostatin mukaan köyhyys- tai pienituloisuusraja on 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevasta mediaanitulosta. Vuonna 2023 tämä pienituloisuuden raja oli yhden hengen taloudelle noin 1 470 euroa kuukaudessa. Tilastokeskuksen mukaan köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevia pienituloisia kansalaisia oli tuolloin 736 800 eli 13,4 % väestöstä. Alle 30-vuotiaita heistä oli peräti 30,4 %. Pienituloisissa asuntokunnissa asui 123 100 lasta. Kokonaan perusturvan varassa oli noin 229 000 henkilöä, joista pitkittyneesti noin puolet. 

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on antanut Suomelle lukuisia kertoja moitteita perusturvan riittämättömästä tasosta. Orpon hallitus leikkaa tasoa entisestään, vaikka Suomi on osana EU:n köyhyyden vähentämisen tavoitetta sitoutunut vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Marinin hallituskaudella sosiaali- ja terveysministeriö laati tavoitteeseen pääsemiseksi toimintasuunnitelman, mihin valtio on sitoutunut. 

THL:n perusturvan riittävyyden arviointiraportti vuosilta 2015 – 2019 toteaa, ettei perusturvan takaama tulotaso riitä useinkaan kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Yleisesti ottaen noina vuosina tapahtuneet muutokset ovat ihmisen elämäntilanteesta riippuen joko heikentäneet perusturvan tasoa tai pitäneet sen ennallaan. Keskeisimmät lakimuutokset perusturvaan olivat indeksijäädytykset- ja leikkaukset. Näiden lisäksi vuonna 2018 voimaan tullut niin sanottu aktiivimalli heikensi monien työttömien perusturvaa. Viimesijaisen toimeentulotuen rooli erityisesti työttömien tulojen paikkaajana on entisestään kasvanut. 

Kuluttajatutkimuskeskus on selvittänyt kohtuullisen minimin viitebudjeteilla tulotasoa, jolla ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttä ja kokee voivansa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Vuonna 2023 yksin asuvan ihmisen minimibudjetin keskiarvo oli 1 406 – 1 883 euroa kuukaudessa lähinnä asuinpaikkakunnasta riippuen. Tämä on lähellä virallista köyhyysrajaa, joka vuonna 2023 yksin asuvalla henkilöllä oli 1 470 euroa kuukaudessa. 

Perusturva on tutkija Pertti Honkasen laskelmien mukaan jäänyt jälkeen ansio- ja hintakehityksestä, mikä on lisännyt tarvetta toimeentulotukeen. Jos yksin asuvan täysi kansaneläke olisi 1980-luvun jälkeen seurannut ansiotasoindeksin kehitystä, sen pitäisi olla nyt noin 1 600 euroa kuukaudessa. Takuueläke on tällä hetkellä 976,59 euroa ja täysi kansaneläke 775,70 euroa. 

Opintoraha on kärsinyt eniten lamavuosien leikkauksista sekä 1990-luvulta alkaen että Sipilän hallituksen poistaessa indeksisuojan. Korkeakouluopiskelijan opintorahan reaaliarvo on nyt noin 40 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 1992 syksyllä. Opintorahan osuutta on jatkuvasti vähennetty suhteessa opintolainaan, jota on vastaavasti nostettu. Lisäksi opiskelijat velvoitetaan nostamaan opintolaina ennen mahdollista toimeentulotuen myöntämistä. Opiskelijoiden tilannetta tulee entisestään kurjistamaan hallituksen päätös siirtää opiskelijat yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisän piiriin elokuussa 2025. 

Kaikkein laajimmin ja vakavimmin perusturvan riittämättömyys vaikuttaa lapsiperheisiin, koska lapsena koettu köyhyys vaikuttaa koko eliniän. Vuonna 2023 lapsiköyhyysaste oli 12,2 % ja köyhien lasten määrä 123 000. Etuuksien ja palveluiden kehittäminen on ollut poukkoilevaa, eikä huomio ole kiinnittynyt heikoimmassa asemassa oleviin lapsiperheisiin. 

Pelastakaa Lapset ry:n selvityksen mukaan vuonna 2023 pienituloisten perheiden lapsista 90 % koki, että perheellä on haasteita selviytyä menoista. Lapsilisän reaaliarvo ensimmäisestä lapsesta on nykyään noin 40 prosenttia pienempi kuin vuonna 1994. Edelleenkään ei lapsilisää makseta täysi-ikäisyyteen asti. Lapsilisä huomioidaan tulona toimeentulotuessa, joten heikoimmassa asemassa olevat lapsiperheet eivät tosiasiallisesti saa lapsilisää, eivätkä sen korotukset hyödytä näitä perheitä. 

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Pohjoismaiden korkeimmat. Terveydenhuollon maksujen ja omavastuuosuuksien korotukset ja lääkkeiden ALV:n nosto vuoden 2025 alusta vaikeuttavat etenkin paljon sairastavien ja pitkäaikaissairaiden toimeentuloa. Näin Orpon hallitus kohdentaa maksutaakkaa entisestään heikoimmassa asemassa oleviin. 

Maan hallitusten toimenpiteet ovat johtaneet siihen, että kasvava joukko kansalaisia elää pelkän toimeentulotuen varassa. Kelan selvityksen mukaan marraskuussa 2024 oli tulottomia kotitalouksia 41 600, siis täysin vailla ensisijaisia etuuksia ja ansiotuloja Iso osa heistä on kokonaan työttömyysturvan ulkopuolelle tiputettuja kansalaisia, jotka joutuvat kuukaudesta ja vuodesta toiseen todistamaan oikeutensa alkujaan tilapäiseksi tarkoitettuun toimeentulotukeen. Tässä joukossa on myös sairaita, jotka lääkärin kirjoittamasta työkyvyttömyyslausunnosta huolimatta saavat kielteisiä eläkepäätöksiä. Maan hallitukset ovat lisänneet toimeentulotuen varassa elävien ihmisten ahdinkoa kiristämällä toimeentulotuessa hyväksyttävien asumiskulujen määriä. 

Ulosottolaitoksen tilaston mukaan vuonna 2024 ulosottoon päätyi noin 530 000 sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Pienituloisilla on suuri riski ajautua maksuongelmiin. Kun kalliskorkoisilla pikavipeillä yritetään paikata tiukkaa taloutta, tämä johtaa herkästi velkakierteeseen ja luottotietojen menettämiseen. Sillä taas on monia seurannaisvaikutuksia esim. asunnon tai jopa kotivakuutuksen saamiseen. Vuonna 2024 Suomessa oli 360 000 ihmistä, joilla oli maksuhäiriömerkintä. Ulosotossa olevan yksin asuvan suojaosuus 986,40 euroa kuukaudessa vuonna 2025 ei riitä välttämättömiin ruoka- ja asumiskustannuksiin.  

Byrokratiaa ja tukiverkon reikiä 

Suomalainen universaali syyperustainen sosiaaliturvajärjestelmä on perustaltaan hyvä. Mutta kun vuosikymmenten saatossa havaittuja puutteita on korjattu laittamalla laastaria sinne tänne, niin nyt käsissämme on sekava kokonaisuus. Alan ammattilaisetkin myöntävät sen hallitsemisen olevan haasteellista. Kansalaisen ei ole helppo tietää, mitä apua hän voi saada, miten ja mistä apua voi hakea. 

Perustoimeentulotuki siirrettiin vuoden 2017 alusta kunnista Kelan hallinnoitavaksi ja maksettavaksi. Tarkoituksena on ollut yhtenäistää käytäntöjä koko maassa sekä madaltaa kynnystä tuen hakemiseen. Tavoitteena on ollut myös byrokratian vähentäminen. Iso osa toimeentulotuen saajista saa myös jotain muuta Kelan etuutta, joten tavoitteena ollut yhden luukun periaate on heidän kohdallaan toteutunut. 

Käytännössä järjestelmä ei kuitenkaan toimi optimaalisesti, koska eri etuuksia Kelassa käsittelevät eivät tiedä toisistaan – kuten asiakas luulee tapahtuvan. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, jotka tarvitsevat myös täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea hyvinvointialueelta ovat joutuneet entistä hankalampaan asemaan. Heidän voimavaransa eivät tahdo riittää avun hakemiseen. He tarvitsisivat henkilökohtaista ohjausta Kelan kaavamaisen, sähköisen haun sijasta. 

Väestöstä n. 10 % tarvitsee paljon ja monenlaisia sosiaali- ja terveydenhuollon, usein myös työllisyyspalveluja. Tästä aiheutuu 70 - 80 % sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen kustannuksista. Kun ongelmat kasautuvat ja voimavarat hupenevat, voi olla vaikeaa löytää oikeita palveluja. Palveluneuvojista on saatu hyviä kokemuksia. Palveluneuvojalla on yleensä sekä sosiaalialan että terveydenhoidon koulutusta. Neuvonta on tarpeen, kun on epäselvää, minkä tahon apu on tarpeen missäkin asiassa, tai kun vaikeaksi käynyttä ongelmavyyhtiä aletaan selvitellä. Usein tarvitaan selkeän kalenterin laatimista eri virastoissa ja toimipaikoissa asiointia varten, ja kuhunkin paikkaan tarvittavien asiakirjojen selvittelyä ja hankintaa. Palveluneuvojalle tulee päästä helposti, matalalla kynnyksellä.  

Tukihenkilökin olisi usein tarpeen henkilöille, joiden on vaikea asioida viranomaisten kanssa, jotka jännittävät ja joiden on vaikea muistaa asiat palvelutilanteessa. Tukihenkilötoiminta sopisi hyvin kolmannelle sektorille. Jos asioinnissa käytetään tulkkia, ei tulkki voi toimia tukihenkilönä eikä liioin palveluneuvojana. 

Monissa sosiaaliturvaetuuksissa on keskenään erilaisia, hyvinkin monimutkaisia myöntämiskriteerejä, joita kansalaisen on vaikea tajuta. Pelkästään hakulomakkeet ja niissä pyydettävät liitteet voivat olla koulutetullekin ihmiselle vaikeasti ymmärrettäviä. Kelan lähettämät lukuisat lisäselvityspyynnöt kuvastavat hyvin sitä, että jo lähtövaiheessa asia on ollut vaikea hahmottaa. 

Työttömyysetuudessa ja sairauspäivärahassa on erilaiset omavastuuajat, joilta ei saa mitään rahaa. Toisissa etuuksissa on vielä lapsikorotuksia, toisista hallitus on ne jo poistanut. Toisia etuuksia maksetaan kuukausisumma, toisia päiväsumma, ja niissäkin toisia maksetaan viideltä päivältä viikossa, toisia kaikilta arkipäiviltä. Eläke-etuuksissa ja opintotuessa maksupäivä on tietty päivä kuukaudessa, sairauspäivärahassa se riippuu sairausloman pituudesta ja työttömyysturvassa se vaihtelee sen mukaan, milloin jättää työttömyyttä koskevan ilmoituksen. Joitakin etuuksia voi saada takautuen jopa useammalta kuukaudelta, toisia vasta hakupäivästä alkaen. 

Mikäli ei hallitse järjestelmän sääntöjä, voi tippua saamaltaan etuudelta kokonaan pois. Tämä koskee erityisesti työttömiä, joiden elämää hallitukset haluavat kontrolloida ja siten saada työttömyysturvamenoja alennettua. Ne, jotka eivät täytä erilaisia TE-hallinnon asettamia ehtoja, joutuvat joko tietyksi aikaa tai jopa kokonaan työttömyysturvan ulkopuolelle. Tämä on osaltaan kasvattanut toimeentulotukimenoja. Työttömän on myös oltava tietoinen siitä, kuinka aktiivinen saa olla. Jos opiskelee liikaa, voidaan työttömyysturva katkaista. Tai jos opiskelija ei saa riittävästi opintopisteitä, hänen tukensa voidaan katkaista. Jos lääkärin työkyvyttömäksi toteama ihminen saa eläkelaitokselta hylkäävän eläkepäätöksen, hänen on tiedettävä hakeutua työttömyysturvan piiriin.  

Mikäli putoaa kaikilta syyperustaisilta etuuksilta, tulee osata hakea toimeentulotukea. Sen myöntämiskriteerit eivät riipu vain hakijan omista tuloista vaan koko kotitalouden tilanne vaikuttaa. Toimeentulotukea voidaan vielä leikatakin, jos ei osoita riittävää aktiivisuutta pitää huolta omasta ja läheistensä toimeentulosta. 

Ylivoimaisesti suurin syy toimeentulotuen myöntämisen taustalla on ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien matala taso. Syyperusteisten toimeentuloturvaetuuksien vähimmäistason nostaminen saisi aikaan sen, että toimeentulotuki muuttuisi alkuperäiseen tarkoitukseensa viimesijaiseksi ja tilapäiseksi tueksi äkillisiin ja lyhytaikaisiin tarpeisiin. Poistamalla erilaiset karenssit ja omavastuuajat sekä yhtenäistämällä eri sosiaaliturvaetuuksien myöntämiskäytäntöjä päästäisiin tilanteeseen, jossa kansalaiset saisivat heille kuuluvat etuudet viipymättä ja ilman turhaa byrokratiaa. 

Yhdenmukaistamisen riski 

Marinin hallituksen asettaman sosiaaliturvakomitean tehtäväksi asettui uudistaa sosiaaliturvaa kokonaisuutena, saada aikaan selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka toteutetaan perusturvaa heikentämättä. Komitean välimietinnössä (2023:26) tehtiin 31 ehdotusta, joissa tunnistettiin tarve yhtenäistää mm. eri etuuksien hakuaikoja, maksupäiviä- ja aikoja, omavastuuaikoja, lapsikorotuksia, ikään liittyviä ehtoja, tasoa ja korotusosia, kulukorvauksia, perheenjäsenten vaikutusta, enimmäiskestoa sekä yhteensovittamista ansiotyön ja ansiotulojen kanssa.  

Orpon hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa perusturvan uudistuksen, joka ”parantaa työnteon kannattavuutta, sujuvoittaa sosiaaliturvaa ja yksinkertaistaa etuuksia sosiaaliturvakomitean välimietinnön tekemät suositukset ja selvitykset huomioiden”.  

Uudistuksen tavoitteena on aikaansaada yksi yleistuki sisältäen perusosan elämiseen, asumisosan asumiseen ja harkinnanvaraisen osan viimesijaiseksi turvaksi. Yksi yleistuki vähenee työtulojen noustessa mahdollisimman suoraviivaisesti, jolloin työstä käteen jäävä tulo on helpommin ennakoitavaa ja työnteko kannattaa nykyistä paremmin.  

Parhaimmillaan yleistuki voi vähentää byrokratiaa ja edistää yhden luukun periaatetta. Vireillä olevassa Kelan yhden hakemuksen mallissa ideana on, että asiakkaan ei tarvitse tuntea etuusjärjestelmää vaan automaattinen hakemuspalvelu avustaa tarpeiden tunnistamista. Britannian Universal Credit -mallin kokemusten mukaan digitaalinen ja osin automatisoitu järjestelmä siirtää kuitenkin hallinnollisen taakan hakijalle. Keskeinen huoli uuteen hakemisen malliin liittyen on henkilökohtaisen kohtaamisen ja kohdatuksi tulemisen puute. 

Yleistuen valmistelu etenee vaiheittain. Ensimmäisenä on tarkoitus yhdistää työmarkkinatuki ja peruspäiväraha työttömän työnhakijan yleistueksi. Menettelytapasäännöksiä ja määräytymisperusteita on tarkoitus yhdenmukaistaa, mutta miten, siitä ei ole tietoa julkisuudessa. 

Järjestelmän selkeyttämiseen liittyvissä yhdenmukaistamisen tarpeellisissakin vaateissa piilee vaara. Pohjalla ovat jo nyt isot sosiaaliturvan leikkaukset. Hallituksen on helppo yleistuen varjolla ja siihen piilottaen heikentää perusturvaa. Nykyinen hallitus ei ole sitoutunut edeltäjänsä lupauksiin siitä, että perusturvan tasoa ei heikennetä.  

Ministeriön mukaan yhdenmukaistaminen on jo aloitettu, kun suojaosat ja lapsikorotukset poistettiin loppuvuodesta 2023. Toimeentulotuen kokonaisuudistusta valmisteleva työryhmä jatkaa tätä linjaa esittäessään, että toimeentulotuesta poistetaan ns. etuoikeutettu tulo.  Yhdenmukaistaminen merkitsee siis käytännössä sosiaaliturvan varassa olevien ihmisten toimeentulon heikentämistä. 

Digitalisaation sudenkuoppa 

Suomi on ylpeä edelläkävijyydestään julkisten palvelujen digitalisoinnissa. Periaatteessa palvelujen sujuvoittaminen palveleekin kaikkia osapuolia, mikäli se toteutetaan hyvin toimivilla digitaalisilla alustoilla. Tässä ei olla kuitenkaan otettu huomioon asian kaikkia puolia. 

Väestössämme on runsaasti sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevia, jotka eivät pysty käyttämään sähköisiä palveluja. Tähän voi olla syynä mm. korkea ikä, alhainen ja vanhentunut koulutustaso, erilaiset oppimisen vaikeudet, puutteellinen kielitaito, näkemisen ja kuulemisen vaikeudet, lukihäiriö tai hienomotoriikan ongelmat vaikkapa sormien nivelrikon takia. Erilaisia koulutuksia ja opastuksia on saatavilla, ja moni niistä hyötyykin. Mutta omien arkaluontoisten tietojen olleessa kyseessä, ei vieraan ihmisen antamaan julkiseen opastukseen ole velvollisuutta hakeutua. Siksi on sosiaali- ja terveystoimessa oltava mahdollisuus henkilökohtaiseen, helposti saavutettavaan palveluun, alkaen ajan varaamisesta paikan päällä, ”luukulta”. 

Toinen ja merkittävä este sähköisten palvelujen käytölle on laitteiden ja internet-liittymien kalleus. Kirjastoissa on käytettävissä tietokoneita, mutta usein suojaamattomissa tiloissa. Kenenkään ei voi edellyttää käsittelevän omia arkaluontoisia tietojaan vailla yksityisyyden suojaa. Toimeentulotukena onkin myönnettävä riittävän hyvin ja luotettavasti toimiva älylaite ja siihen hyvin toimiva verkkoyhteys, käyttö ja opastus. 

Toinen puoli digitalisaatiossa on Kelan ja muiden viranomaisten osuus asiakkaan asioiden käsittelyssä. Erityisesti Kelan hankkimien asiakastietojen siiloutuminen niin, että yhtä asiaa käsittelevälle virkailijalle toimitetut asiakirjat eivät näy toista asiaa, mutta samoja asiakirjoja tarvitsevalle virkailijalle. Tämän ei pitäisi olla mahdollista edes tietosuojaverukkeella.  

SKP:n perusturvaesitys:  

1500 euroa kuukaudessa verottomana 

Suomen kommunistinen puolue esittää 1500 euron kuukausittaista perusturvaa verottomana kaikille täysi-ikäisille Suomen kansalaisille ja muille maassa vakituisesti asuville ja oleskeluluvan saaneille niissä elämäntilanteissa, joissa heillä ei ole mahdollisuutta osallistua työelämään tai saada muutoin riittävää toimeentuloa työttömyyden, opiskelun, sairauden, vanhuuden tai muun syyn vuoksi. Perusturva on vastikkeeton, syyperusteinen etuus, jonka tarve tulee etuutta hakiessa todentaa. 

Perusturvaa haetaan Kelasta. Se myönnetään ja maksetaan viipymättä ilman turhaa byrokratiaa. Viranomaisten tulee neuvoa ja tiedottaa oikeudesta perusturvaan ja sen hakemiseen. Käsittelyn ja päätöksenteon tulee olla nopeaa, joustavaa ja asiakaslähtöistä. Tuen tarvitsijoiden vaikutusmahdollisuuksia tulee parantaa mm. osallistamalla ihmisoikeus- ja potilasjärjestöjä. On myös huolehdittava, että Kelan johdossa on asiantuntevia jäseniä, eikä heillä ole jääviyssidonnaisuuksia. 

SKP:n perusturvaesitys merkitsee käytännössä työttömän peruspäivärahan, työmarkkinatuen, opintorahan, sairauspäivärahan, raskaus -ja vanhempainrahan, kuntoutusrahan, toimeentulotuen perusosan, työkyvyttömyyseläkkeen, kansaneläkkeen ja takuueläkkeen tuntuvaa nostamista ja lainsäädännön uudistamista. Samalla poistetaan karenssit ja omavastuuajat sekä erilaiset leikkurit, joiden takia nyt moni jää vaille työttömyys- tai muuta perusturvaa tai putoaa kokonaan toimeentulotuelle. Myös sidonnaisuus puolison tuloihin ja vanhempien tulojen vaikutus täysi-ikäisten nuorten perusturvaan poistetaan. Perusturva sidotaan indeksiin, joka estää sen jäämisen jälkeen elinkustannusten ja ansiotason yleisestä noususta. Velkaantuneiden tilannetta helpotetaan nostamalla ulosoton suojaosuus 1500 euroon kuukaudessa. 

Työ luo hyvinvointia. Kaikilla tulee olla oikeus työhön, josta saa riittävän toimeentulon. Erilaisten itsensä työllistäjien, projektityöntekijöiden, freelancereiden, tutkijoiden ja kulttuurityöntekijöiden toimeentulon mahdollisuus on turvattava. Prekaari, huonosti palkattu ja epäsäännöllinen työ ei ole väistämätön kehitys vaan poliittisten valintojen tulos, joka on mahdollista muuttaa. 

Tarvitsevien tulee saada 1500 euron perusturva verottomana. Kyseessä ei ole kaikille automaattisesti maksettava perustulo, joka voi johtaa matalapalkkatyön teettämisen laajenemiseen.  

Muu sosiaaliturva 

Perusturvan uudistaminen ei merkitse muiden, ansiosidonnaisten ja harkinnanvaraisten sosiaaliturvajärjestelmien purkamista. Työttömyysturvasta poistettu suojaosuus on palautettava ja sitä on nostettava perusturvassa. Työttömyysturvan ja pätkätöiden yhteensovittamista on helpotettava. On varmistettava, ettei synny tilanteita, missä ihminen ei saa rahaa viikkoihin tai kuukausiin. Lapsiperheiden tuet (lapsilisä, kotihoidontuki, elatustuki, lapsikorotukset eri etuuksissa) tulee yhteensovittaa perusturvauudistuksen kanssa siltä osin kuin tarvitaan. Lapsiperheiden tukia tulee parantaa, esimerkiksi korottaa lapsilisien tasoa kaikilla ja maksaa lisät 18 ikävuoteen asti. Lapsilisää ei saa ottaa toimeentulotuessa tulona huomioon.  

Vammaistuet ja omaishoidontuet jäävät perusturvaesityksen ulkopuolelle. Etenkin omaishoito ja siihen liittyvät palvelut ja tuet vaativat erilliset valtakunnalliset linjaukset, joissa omaishoito tunnustetaan merkittäväksi työksi. Siitä tulee maksaa asianmukainen palkka. 

Toimeentuloturvan vähimmäistason nostamisella 1 500 euroon kuukaudessa on olennainen vaikutus toimeentulotuen tarpeeseen. Toimeentulotuen myöntämisen ylivoimaisesti suurin syy on ollut muun perusturvan alhainen taso.  

Perusturvauudistuksesta huolimatta tulee edelleen olemaan yksittäisiä, tapauskohtaista arviointia vaativia elämäntilanteita, joissa täydentävä ja ennaltaehkäisevä toimeentulotuki ovat sosiaalityön tärkeitä työvälineitä. Niiden saamiseksi tulee Kelan ja hyvinvointialueiden (ml. Helsingin kaupunki) yhteistyötä kehittää ja tiivistää sekä asiakkaan asemaa vahvistaa. Toimeentulotuen tulee perusturvan tapaan olla yksilökohtainen, eikä puolison tuloista riippuvainen. Tuen myöntämiskriteerit on päivitettävä ajan tasalle ja tuen määrässä on huomioitava todellinen elinkustannusten taso.  

Tässä esitetyn perusturvan rinnalla säilyy asumistukijärjestelmä. Tarve asumistukeen tulee pienenemään, kun perusturva korotetaan 1500 euroon. Asumistuen kriteerejä on tarpeen arvioida uudelleen. Asumistukea tulee voida myöntää nykyistä joustavammin elämäntilanteiden muuttuessa. Asumiskustannusten hillitsemiseksi tarvitaan muita toimia kuten lisää tuettua vuokra-asuntotuotantoa sekä vuokrasääntelyä. 

Muita uudistuksia 

SKP ajaa myös muita uudistuksia, jotka parantavat pienituloisten ihmisten asemaa ja vähentävät perusturvan tarvetta.  

Julkisilla palveluilla on tärkeä merkitys vähävaraisten ihmisten elämässä. Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjiltä perittävät maksut ovat korkeampia kuin muualla Euroopassa keskimäärin. Peruspalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden edistämiseksi on otettava suunta kohti maksuttomia sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja. 

Terveydenhuollon asiakasmaksujen, lääkkeiden ja sote-matkojen maksukatot ovat vuonna 2025 yhteensä 1 695,17 euroa vuodessa. Pienituloisille maksut ovat huomattava menoerä ennen maksukattojen täyttymistä. Tämä on johtanut tarpeellisesta lääkityksestä tinkimiseen ja palvelujen käyttämättä jättämiseen, kasvattaen yhteiskunnan eriarvoistumista. 

Lääkkeiden alkuomavastuista on korottamisen sijaan luovuttava kokonaan. Maksukatot tulee yhdistää ja muuttaa tulojen mukaan progressiivisiksi. Alle pienituloisuus- ja köyhyysrajan tuloilla maksukaton tulee olla nolla euroa. Tämä on helppo toteuttaa käytössä olevan tulorekisterin avulla. Maksukattojen kohtuullistaminen auttaa kaikkia pienituloisia ja tulottomia. Se myös vähentää riippuvuutta toimeentulotuesta ja samalla toimeentulotuen kustannukset alenisivat. Samalla estettäisiin ihmisten talousongelmien syveneminen sosiaali- ja terveyspalveluiden maksujen perintään ajautumisen vuoksi. 

Työllisyyden parantamiseksi ja inhimillisemmän työelämän toteuttamiseksi on tärkeää lyhentää työaikaa. Se parantaa myös perheiden mahdollisuuksia yhteiseen vapaa-aikaan ja helpottaa monin tavoin arjen järjestelyjä. Tavoitteena tulee olla 30-tuntinen työviikko ilman ansiotason alentamista tai vastaava työajan lyhentäminen muulla tavoin. 

Pienimpiä palkkoja tulee korottaa ja säätää vähintään 2200 euron minimipalkka kokoaikaisesta työstä. Osa-aikaisesti ja tuntipalkkaisesti työskentelevien palkkatason tulee olla vähintään 14,50 euroa tunnilta. Työehtosopimuksilla on määriteltävä velvoite neuvotella palkkoja lainsäädännöllä määriteltyjä minimipalkkoja paremmiksi, sekä asetettava sanktiot, mikäli työnantajapuoli ei suostu reiluun neuvotteluun. Palkkavarkaus eli alle työehtosopimusten minimin maksaminen on kriminalisoitava. Näin myös estetään työnantajien pyrkimyksiä käyttää hyväksi halpatyötä, pätkätöitä ja kiertää työehtosopimuksia. 
 

Toteutus 

Perusturvauudistus toteutetaan vaiheittain neljän vuoden aikana. Se voitaisiin toteuttaa esimerkiksi seuraavasti: 

Ensimmäisenä vuonna poistetaan kaikki omavastuuajat, karenssit ja leikkurit sekä tulosidonnaisuudet, ja korotetaan kaikkia syyperusteisia sosiaaliturvaetuuksia 100 euroa. Korotuksia jatketaan vuosittain niin, että neljässä vuodessa päästään 1500 euron verottomaan perusturvaan. 

Mitä uudistus maksaa? 

Työttömän peruspäivärahan, työmarkkinatuen, opintorahan, sairauspäivärahan, raskaus – ja vanhempainrahan, kuntoutusrahan, toimeentulotuen perusosan, työkyvyttömyyseläkkeen, kansaneläkkeen ja takuueläkkeen nostaminen 1500 euroon maksaa noin 7 miljardia euroa vuoden 2023 tasossa. 

Kun otetaan huomioon, että perusturvan on tarkoitus olla verotonta eikä verotus voi sen yläpuolella nousta heti nykyiselle tasolle, menetetään lisäksi verotuloja noin 1,5 miljardia euroa. Toisaalta toimeentulotuesta ja asumistuesta säästyy arviolta noin 2,5 miljardia euroa.  

Uudistuksella olisi huomattavia kerrannaisvaikutuksia. Pienituloisimpien saama lisätulo menee pääosin suoraan kulutukseen, jolloin arvonlisäveron ja muiden kulutusverojen tuotto kasvaisi. Kysynnän kasvu parantaisi myös työllisyyttä jne. Jos arvioidaan varovasti, että kulutusverojen tuottojen kasvu ja positiiviset työllisyysvaikutukset olisivat yksi viidesosa tulonlisäyksestä, jäisi nettomenoksi noin 5 miljardia euroa. 

Byrokratian selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen vähentää peruspalveluihin tarvittavan työn määrää ja siten kuluja. Samoin käy, kun virheellisten päätösten ja niistä tehtyjen oikaisupyyntöjen ja valitusten määrä vähenee. Tälle lienee mahdollista laskea arvio kulujen vähenemisestä. 

Palveluverkoston henkilöstö työskentelee etiikan ja hallinnon asettamien vaatimusten ristipaineessa. Liian suuret asiakasmäärät työntekijää kohden ja resurssien puute aiheuttavat eettistä ristiriitaa ja uupumusta. Riskinä on lopulta työntekijöiden työkyvyttömyys. 

Välttämätön uudistus 

Toimeentulon turvaaminen vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta, jopa somaattisia oireita, ja siten parantaa toimintakykyä ja vähentää terveydenhuollon palvelujen tarvetta. Lapsiperheiden toimeentulon turvaaminen ennaltaehkäisee nuorten mielenterveysongelmia sekä heidän joutumistaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Se on satsaus tulevaisuuteen. Nuorten syrjäyttämisestä esitetyt arviot kertovat siitä, että perusturvan matala taso ja aukot aiheuttavat suuria kustannuksia ja menetyksiä niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. 

Leikkaukset julkisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta näkyvät asiakkaiden saaman hoidon ja palvelujen rajoittamisena ja viiveenä. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. kotona ilman riittäviä palveluja asuvan vanhuksen kaikille kalliiksi käyvänä ambulanssirallina tai vaille ennalta ehkäisevää tukea jääneen lapsiperheen häätönä.  

Leikkaukset merkitsevät, että tutkimuksiin ja hoitoon ei pääse tai ne jäävät kesken. Suora seuraus on sairauksien vakavoituminen ja kroonistuminen. Välillinen seuraus on, ettei yksilö pysty todistamaan lääkärinlausunnolla sairauksiaan sosiaaliturvasta vastaaville tahoille. Tämä johtaa riittämättömään sosiaaliturvaan. Sen merkitys yksilölle voi olla noin 600 € toimeentulotuen perusosasta jopa puolet. Tuloksena on kodin ja riittävän ravinnon menetys, jolloin henkilöllä ei ole enää taloudellisia tai terveydellisiä edellytyksiä työhön, opiskeluun eikä yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Taloudellisen pakkomuuton tuloksena voi menettää myös perheen ja ystävät. Lapsiperheiden kohdalla vaihtuvat kavereiden lisäksi tärkeät aikuiskontaktit neuvolassa, päivähoidossa ja koulussa. Huono-osaisuus on riski lasten ja nuorten ajautumiselle rikollisuuden ja päihteiden maailmaan ja järjestäytyneen rikollisuuden rekrytointikohteeksi. Kyse on kirjaimellisesti syrjäyttämisestä, jolla on valtava hinta yksilön hyvinvoinnille.  

Uusliberalismissa julkista taloutta mitataan vain rahalla ja kululaskelmilla. Tosiasiassa talous on ihmisten elämää, joka ei rajoitu rahaan. Leikkausten hintaa maksetaan luottamuksen menetyksenä viranomaisiin ja hallintoon, jotka ovat sivuuttaneet yksilön tarpeet omistavan luokan voittojen nimessä. Järjestelmä syrjäyttää ne, jotka eivät omin voimin selviä kilpailuyhteiskunnassamme. Kansalaisten perusturvan ja peruspalvelujen takaaminen tuo vakautta ja turvallisuutta yhteiskuntaan. 

Mistä rahat? 

Esitetty uudistus voidaan rahoittaa perumalla aiempia verohelpotuksia ja lisäämällä suurten tulojen ja omaisuuksien verotusta sekä perumalla työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen alennukset.

Suomessa omaisuuteen ja siitä saatuihin tuottoihin kohdistuva verotus on keveämpää kuin EU-maissa keskimäärin. Ero on lähes 3 miljardia euroa. Tämä ero voidaan kuroa umpeen korottamalla yhteisöveroa, palauttamalla varallisuusvero, kiristämällä isojen perintöjen verotusta, alkamalla verottaa pääomatuloja samalla tavalla kuin ansiotuloja ja ottamalla uudelleen käyttöön pörssikauppojen varainsiirtovero. Osinkoveroa tulee periä myös siitä vapautetuilta yhteisöiltä.

Valtion tuloverotusta tulee nostaa ylimmässä tuloluokassa. Energiaverojen alennuksista on luovuttava, on lopetettava ilmaisten päästöoikeuksien myöntäminen ja säädettävä lentovero.

Työnantajamaksuja on alennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Alennukset tulee poistaa yli kymmenen työntekijän yrityksiltä.

Perusturvan uudistamisessa ei ole kyse vain rahasta. Kyse on perusoikeuksista, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisarvosta. Viime kädessä kyse on poliittisista valinnoista. 

Aloite on hyväksytty SKP:n keskuskomitean kokouksessa helmikuussa 2025.