Kaikki tuki katujen parlamenteille

Nykyistä valtapolitiikkaa tehdään kabineteissa, mutta ilman kaduilta ja kansan keskuudesta lähtevää liikettä se myös jää sinne. Irralliseksi ihmisistä, etäiseksi niistä, joita päätökset koskevat. Onnistunut poliittinen liike lähtee liikkeelle kadulta, eikä koskaan kokonaan poistu sieltä.

Suomessa on nähty ennätyksellinen oikeistopolitiikan vyörytys. Leikkauksia on ajettu läpi vauhdilla ja etukäteen lopputuloksia tutkimatta. Laillisuuskin on jäänyt vauhdissa kyydistä. Kansalaiset eivät kuitenkaan ole jääneet paitsioon, vaan ovat myös laittaneet isomman vaihteen päälle. Hallituksen sakset ovat jo moneen otteeseen tylsyneet kansalaisten kiveen ja tulevaisuudessa niin on tapahduttava vielä useammin.

Porvarien muodostama SSS-hallitus on käynyt ideologiseen taisteluun, jonka tarkoituksena on antaa lisää valtaa ja tilaa yksityisille yrityksille. Se on häikäilemättä helpottanut yhteisten varojen käyttämistä yksityisen voitontavoittelun välineenä. Kansalaisten arvoa mitataan sillä, miten paljon he kykenevät ansaitsemaan, ja ylimielinen puhe heikommasta aineksesta poreilee pinnan alla kun puheeksi tulevat yhteiset palvelumme. Valtionyhtiöiden yksityistäminen ja sote-uudistus osoittavat, että yhteiskuntamme päätavoitteeksi on asetettu markkinavoimien palvonta.

Joukkoliikkeet syntyvät ihmisten tarpeesta muuttaa asioita, tarttua epäkohtiin ja etsiä vaihtoehtoja. Leikkauspolitiikkaa vastustavat liikkeet ja toimijat ovat lähteneet taistoon kohtuuttomia säästöjä vastaan. Liikkeissä toimivilla ihmisillä on tiukka ote siitä todellisuudesta, jossa vähävaraiset Suomessa asuvat. Siihen kuuluu vuonna 2016 kituuttamista, penninvenyttämistä sekä valintoja vaikkapa lääkkeiden ja ruuan välillä. Se ei enää vastaa mielikuvaamme hyvinvointivaltiosta, johon syntymisen pitäisi olla lottovoitto.

Leikkaukset ovat osuneet lähes jokaiseen. Elämisen ehtojen kaventuminen tuntuu kaikissa muksusta muoriin. Lapsiperheiden on yhä vaikeampaa tulla toimeen. Koululaisille leikkaukset ovat merkinneet isompia luokkia, homeisempia kouluja ja vähittäistä luopumista niin kouluterveydenhuollosta kuin tukiopetuksestakin. Työssäkäyville on tarjottu pelkkää työajan pidentämisen ja tehostamisen keppiä, samaan aikaan kun palkankorotusten porkkana on kadonnut näkyvistä. Eläkeläiset ovat nähneet leikatun indeksin vaikutukset ja joutuneet selvittämään leipäjonojen sijainnin. Köyhät ja kipeät on laitettu vastuuseen omasta tilanteestaan, vaikka kaikki keinot tilanteen korjaamiseksi on viety.

Katujen parlamentti ei ole jäänyt toimettomaksi. Porvarihallitus on saanut nähdä suurempia ja useampia protesteja kuin vuosikymmeniin. Osa mielenosoituksista on syntynyt yksittäisten ihmisten spontaaneista reaktioista, toisia ovat olleet tekemässä järjestäytyneemmät voimat. Yhteistä niille kaikille on ollut leikkauspolitiikan ja sen vaikutusten kritiikki. Kapina elää kaduillamme, työpaikoilla, oppilaitoksissa ja kansalaisliikkeissä eikä sanelu enää mene kritiikittä läpi.

Pakkolait vedettiin neuvottelupöydältä, eläkeläisten asumistuen leikkaus torjuttiin ja aloite eläkeindeksin muuttamisesta reilummaksi vietiin eduskuntaan. Monet kunnat ovat kieltäytyneet toteuttamasta korotuksia terveydenhuollon ja päivähoidon maksuihin. Tyytymättömyys leviää yhä laajemmalle.

Suomen kommunistinen puolue tervehtii suurella ilolla tätä liikettä, jossa ihmiset ovat ryhtyneet kapinoimaan omista lähtökohdistaan ja elämistään käsin. Vaikka vain osa toimijoista on tietoisesti lähtenyt vastustamaan suurpääomaa ja poliittista eliittiä, on kritiikki osunut juuri sinne, minne se kommunistien mielestä kuuluukin osoittaa. Yhä useammat ovat alkaneet epäillä yhteiskunnassamme vallitsevan rahan vallan oikeutusta ja porvareiden ideologiaa, jossa rikastuminen on hyve ja köyhyys ihmisen oma vika.

Leikkauspolitiikkaa vastaan noussut taistelu kertoo sen, että ihmiset näkevät elämän perusteet toisin kuin kabinettipoliitikot. Yhteiskunnan tarkoitus ei ole olla huippuunsa viritetty pörssiyhtiö. Me haluamme sen tuottavan palveluita ja hyvinvointia kaikille ihmisille.

Suomalaiset kommunistit haluavat osaltaan antaa panoksensa tähän taisteluun, asettua samaan rintamaan niiden kanssa, joiden tavoitteena on muuttaa politiikan suuntaa individualismista kohti yhteistä hyvää. Meille vallan siirtäminen kansalaisten käsiin on tervetullut ajatus. ”Rahan vallasta kansan valtaan” onkin SKP:n perinteinen tunnus. Me kannustamme muitakin vasemmistopuolueita mukaan ja haluamme laajentaa rintamaamme yhdessä heidän kanssaan, mutta koskaan katuja unohtamatta.

Mikään puolue, järjestö tai liike ei yksin kykene tätä kamppailua voittamaan, mutta kun yhdistämme voimamme, voimme taistella ja voittaa. Yhdessä voimme viedä kamppailun yhteiskunnan eri tasoille, säilyttäen yhteisen päämäärän, jossa ihminen tulee ennen pääomaa, työ ennen voittoja ja yhteinen ennen yksityistä.

SKP:n edustajakokous
Turussa 5.6.2016