Ympäristökriisin ratkaisu vaatii sosialismia

Ilmastonmuutos on osa laajempaa globaalia ympäristökriisiä. Tämä ympäristökriisi on ennen kaikkea seurausta kapitalistisesta yhteiskuntajärjestelmästä ja siihen liittyvästä teollistumisesta. Ilmaston kannalta ratkaiseva merkitys on ollut niin kutsutulla fossiilikapitalismilla, joka on kiihdyttänyt valtavasti hiilidioksidipäästöjä.

Ympäristökriisiin kuuluu monia osa-alueita, mm.:

- ilmastonmuutos ja maapallon lämpeneminen

- biologisen monimuotoisuuden menetys ja lajien sukupuutto

- veden, ilman ja maan saastuminen

- jäteongelmat

- metsäkato

- luonnonvarojen ylikulutus

Osa-alueet vaikuttavat toinen toisiinsa ja muodostavat yhdessä ympäristökriisin.

Ilmastonmuutoksen hidastamisessa ihmiskunnan kannalta siedettävälle tasolle ja muiden kiireellisten ongelmien ratkominen on aloitettava tässä ja nyt. Ympäristökamppailuissa nousee tällä hetkellä tarve puuttua pääoman voitontavoitteluun. Usko markkinoiden kykyyn hoitaa akuutteja kriisejä on heikentynyt ja niiden toimintaan halutaan puuttua. Tämä tavoite nostaa esiin tarpeen siirtymisestä kohti sosialismia ja avaa uusia yhteistyön mahdollisuuksia ympäristöliikkeen ja kommunistien välillä. Politiikan suunnanmuutoksen ja radikaalien suurpääoman valtaa rajoittavien uudistusten kautta voidaan ympäristön tuhoamista merkittävästi hillitä.

Sosialismi avain kestävään maailmaan

Jotta voisimme ratkaista ympäristökriisin, meidän on muutettava koko yhteiskuntajärjestys. Kapitalismin perustana ja suurimpana ongelmana suhteessa ympäristöön, on kapitalistinen voitontavoittelu, jossa luonto on pelkkä taloudellisen hyödyn kohde ja jossa talous ei ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Ympäristökriisiin liittyy myös eriarvoisuus, joka näkyy luonnonvarojen hyödyntämisessä ja ympäristöongelmien seurausten kohdentumisessa. Sosialismi tarjoaa ympäristökriisin ratkaisuun mahdollisuuden ja keinot, jollaisia kapitalismissa ei ole.

Ympäristöpolitiikassa ja julkisessa keskustelussa käsitellään tällä hetkellä korostuneesti kriisin yhtä osa-aluetta, ilmastonmuutosta. Sen varjoon jäävät monet muut tärkeät aiheet, kuten luonnon monimuotoisuus, ruokaturva ja ympäristön kemikalisoituminen. Ratkaisuja ilmastonmuutokseen etsitään uudesta teknologiasta, päästökaupoista ja verotuksesta, kulutustottumuksien muuttamisesta, valtioiden välisistä sopimuksista, yritysten toimintakulttuurista, erilaisista rajoituksista. Näillä kaikilla onkin merkitystä kriisin rajoittamisessa ja hidastamisessa. Ilmasto- ja ympäristökriisiä kokonaisuudessaan ei kuitenkaan ole mahdollista ratkaista kapitalismin oloissa.

Tähän on syynä kapitalismin perusolemus, joka vaatii pääoman arvonlisäyksen jatkuvaa kasvua. Se johtaa tuotantoon, jonka tarkoitus on tuottaa voittoa, jota käytetään tuomaan lisää voittoa, eli ns. jatkuvaan kasvuun. Koska tuotanto on suurelta osin yksityisomistuksessa, myös voitot päätyvät pääosin yksityisille. On tuotettava ja myytävä jatkuvasti lisää tavaraa, jonka myynnistä kapitalismi saa tarvitsemansa voitot. Tieteen ja teknologian piirissä on kehitetty jo pitkälle keinot, joilla päästöjä voidaan vähentää, mutta kapitalistinen voitontavoittelu ja kehittyvien maiden alistettu asema kansainvälisessä järjestelmässä rajoittavat niiden käyttöönottoa.

Teknologiset ratkaisut lykkäävät ongelmia ja voivat tarjota niihin ratkaisuja, mutta kapitalismissa nekin helposti päätyvät lisäämään tuotantoa. Niistä tulee kauppatavaraa, jota on myytävä yhä enemmän ja enemmän sen sijaan, että niiden ensisijainen tarkoitus olisi ympäristön tilan parantaminen.

Esimerkiksi EU:n päästökaupan perusongelmana on, että yrityksille on jaettu tähän asti käytännössä ilmaiseksi päästöoikeuksia, päästöjen katto on ollut korkealla eivätkä markkinat olet nostaneet päästöoikeuksien hintaa siten kuin oletettiin.

Markkinoistaminen on alistanut päästöjen vähentämisen myös finanssimarkkinoiden yleiselle kehitykselle kriiseineen. Toisin kuin EU:n päästökaupassa, on Kioton sopimuksen mukainen kansainvälinen päästökauppa valtioiden välillä tapahtuvaa. EU:n omaksuma lähes uuskolonialistinen ratkaisuyritys johtaa helposti ns. vihreään imperialismiin. Silloin köyhät maat antavat rikkaille mahdollisuuden tehdä päästöjä puolestaan. Päästöt eivät vähene, eikä köyhä maa kehity. Kun tähän liitetään kehitysavun vaatimukset päästöttömyydestä, pakottaa käytäntö kehitysmaata myymään oma potentiaalinsa teollistumiseen.

Omilla kulutustottumuksilla on merkitystä pienessä tai jopa suuressa mittakaavassa, mutta kulutustottumuksien muutos ei kykene itsessään ratkaisemaan ympäristökriisiä. Pahimmassa tapauksessa ajatus tällaisesta yksilön muutoksen mahdollisuudesta vaivuttaa muuten yhteiskunnallisesti ajattelevat yksilöt harhaiseen kuvaan siitä, että yksilötason päätökset ovat ratkaisu ympäristökriisiin.

Vihreys ilman kapitalismin kumoamisen vaatimusta kanavoi yhteiskunnallisen muutoshalun helposti niin, että törmätessään pääoman voitontavoitteluun ja valtaan se jää hyödyttömäksi. Vaikka pääoman vallan välitön suitsiminen on sekä välttämätöntä että suositeltavaa, mahdollistaa se kuitenkin kapitalistisen järjestelmän jatkuvuuden, sekä sen aiheuttamat vahingot, niin ympäristö kuin sosiaalisetkin. Todellinen ratkaisu ympäristökriisiin on yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen sosialistiseksi ja siksi sen on oltava tavoitteena samalla kun toimitaan pääoman valtaa vastaan tässä ja nyt.

Sosialismissa tuotannon tarkoituksena on ihmisen hyvinvointi. Tuotannon tulee palvella ihmisten tarpeita ja luoda edellytykset ihmisille kehittää omia kykyjään. Tuotannon tarkoituksena on tuottaa kestävällä tavalla käyttöarvoja, kuten erilaisia hyödykkeitä ja palveluita, kun nyt kapitalismissa tuotannon tarkoituksena on vaihtoarvojen ja lisäarvon, eli arkikielisemmin voiton, tuottaminen. Tuotanto on tarkoitettu käytettäväksi, mikä johtaa käyttöarvon maksimoimiseen. Tuotantovälineet ovat yhteisessä omistuksessa ja siksi myös tuotannon hyödyt päätyvät yhteiseksi omistukseksi. Käytännössä siirtymä kapitalismista sosialismin kautta kommunismiin on hidas prosessi, jossa myös yksityisomistus säilynee tuotannossa vielä pitkään, vaikka sen merkitys jatkuvasti pieneneekin.

Työntekijät tekevät sosialismissa työtä omaksi ja yhteiseksi hyväksi. He voivat vaikuttaa oman työnsä lisäksi siihen, mitä tehdään, miten tehdään ja miten otetaan huomioon työn vaikutukset mm. ympäristöön. Tällöin kyse on pitkälle kehittyneiden tuotantovoimien yhteiskunnasta, jossa työntekijöiden osaaminen, yhteistoiminta, informaation käsittely, luonnonvaroja säästävät teknologiat jne. luovat edellytykset uudenlaisille suhteille työhön, toisiin ihmisiin ja luontoon sekä talouden suunnitelmalliselle, demokraattiselle ja oikeudenmukaiselle ohjaamiselle.

Tarvitaan välittömiä toimenpiteitä

Sosialismiin siirtyminen vaatii aikaa, eivätkä kärjistyvät ympäristöongelmat voi jäädä odottamaan ratkaisuja. Siksi ympäristön huomioon ottavilla yksilöiden valinnoilla ja kapitalismin puitteissa toteutettavilla ratkaisuilla on merkitystä nytkin. Niillä luodaan yleistä asennemuutosta ja kasvatetaan uuden sukupolven kestäviä elämäntapoja.

Tarvitaan isoja ja kiireellisiä muutoksia ilmastonmuutoksen ja laajemman ympäristökriisin torjumiseksi. Tällaisia ovat mm.

- Luonnonvaroja tuhlaavasta ja ympäristöä tuhoavasta asevarustelusta ja sotaharjoituksista luopuminen.

- Lento- ja meriliikenteen käyttämien polttoaineiden verolle saattaminen

- Joukkoliikenteen – erityisesti raideliikenteen – kehittäminen yksityisautoilun vähentämiseksi.

- Hiilen, öljyn ja turpeen polton jyrkkä vähentäminen sekä siirtyminen kohti fossiilivapaata energiatuotantoa ydinenergian käyttöä laajentamatta.

- Kestävällä tavalla tuotettujen biopolttoaineiden käyttäminen työkoneiden sekä kuorma- ja linja-autojen polttoaineena.

- Energian ja raaka-aineiden tuhlauksen lopettaminen

- Hiilinielujen lisääminen

- Talouden ekologisen rakennemuutoksen edistäminen laajalla valtion ja kuntien investointiohjelmalla.

- Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen mm. laajentamalla uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen suojelua, estämällä metsien liiallisia hakkuita ja avohakkuita sekä laajentamalla luonnonsuojelualueita.

- Luonnonvaroja tuhlaavan ja ympäristöä pilaavan asevarustelun, sotaharjoitusten ja muun sotilaallisen toiminnan olennainen vähentäminen sekä sotilaallisen toiminnan aiheuttamien päästöjen lisääminen kansainväliseen ilmastosopimukseen.

- Kehittyvien maiden tukeminen uusien ympäristöystävällisten teknologioiden käyttöönotossa.

Kaikissa ilmaston ja ympäristön suojelemiseksi tehtävissä toimenpiteissä on aina noudatettavasosiaalista oikeudenmukaisuutta. Köyhiä ei saa laittaa maksamaan rikkaiden aiheuttaman ympäristökriisin laskuja. Ei Suomessa, eikä maailman laajuisesti.