UPM hyökkää nyt vahvasti ay-liikettä vastaan ja hakee samalla tukea liike-elämän vaatimuksille ylipäätään. Siinä taistelussa ollaan valmiita uhraamaan yksi tuottava tehdas työntekijöineen, koska voitettavana on entistä kovemmat voitot. Kaipola näyttää sen, mitä ahneus saa yhteiskunnassamme aikaan.
Kaivosverosta tuli fiasko
10.09.2021 - 15:00
(updated: 15.09.2021 - 14:26)
Kun hallituspuolueet ovat nyt kilvan ylistäneet saavutettuja ilmasto- ja ympäristöpäätöksi, niin päätin hiukan pöyhäistä yhtä konkreettisimmista. Kaivosvero on siitäkin kiitollinen esimerkki ruodittavaksi, että sen tietoja on helppo tutkia.
Valitoneuvoston kanslia on toteuttanut tutkimuksen erilaisista vaihtoehtoisista tavoista järjestää kaivosten verottaminen. Hallitus päätyi nykyiseen malliin, jossa kaivoksen kirjanpidollista voittoa verotetaan ja iso osa kerätystä verosta ohjataan kunnalle, jonka alueella kaivos sijaitsee, siitä huolimatta, että tutkimuksessa todettiin muun muassa että:
”Kaivosvero soveltuisi huonosti kaivosten sijaintikuntien tulolähteeksi. Kaivosveron ohjaaminen osittain tai kokonaan sijaintikunnille saattaisi aiheuttaa alueellista eriarvoisuutta ja tehottomuutta julkisten varojen käyttöön. Verotulojen lähteenä se olisi myös vaikeasti ennustettava, mikä vaikeuttaisi kuntien taloudenpitoa. Lisäksi valtionosuusjärjestelmään sisältyvä verotulojen tasaus jakaisi tuotot kaikkien kuntien kesken, mistä syystä kaivosten sijaintikunnat eivät juuri hyötyisi tästä tulosta.”
Kaivosverotuksesta neuvottelemassa olivat mukana keskustalaiset, joista veron vaikutuksia onkin jo ehtinyt julkisuuteen hehkuttamaan Markus Lohi (keskusta). Keskustalle tämä veromalli sopiikin aivan täydellisesti. Siitä ei ole haittaa kaivoksille, jotka voivat kirjanpidollisesti kikkailla voittonsa sopiviksi, jotta vero ei muodostu liian suureksi. Toisaalta ne voivat verolla ohjailla paikallisia päättäjia oikeaan suuntaan, vaikkapa hoitamaan kaivoksille tarpeellisia infrahankkeita, lupaamalla kasvavia verotuloja. Ja tietenkin kriisikunnan taloudelle muutama miljoona kuullostaa älyttömältä onnen potkulta. Sillähän saadaan vaikka uusi vanhusten talo! Kaivosyhtiöstä tulee tarjous josta ei voi kieltäytyä.
Esimerkiksi Hyrynsalmella, joka on pieni kunta Kainuussa, kunnan toimintamenot ovat noin 20 miljoonaa ja tulot vain muutamia miljoonia. Toiminta on siis vahvasti tappiollista ja taloudellinen liikkumavara on minimaalinen.
Mikäli Hyrynsalmen valtuusto saisi pöydälleen ehdotuksen, että jokin Dragonwulf Company olisi tulossa paikkakunnalle ja lupailisi vaikkapa 3 miljoonan vuotuisia tuloja kunnalle, ei Hyrynsalmen keskustalais-perussuomalaiselta enemmistöltä menisi montaa sekuntia lyödä nuijalla pöytään.
Vertailun vuoksi tuo hanke olisi tuotoltaan samaa luokkaa kuin jos Helsingissä joku tarjoaisi kaupungille reilun 700 miljoonan vuosituloa. Sillä rahalla saisi Helsingissäkin vapaat kädet. Kuntataloudessa rahalla on todella kova ääni.
Näillä perusteilla en aio iloita kaivosverosta ja valmistaudun jo taisteluun kaivoslain uudistuksesta, vaikka epäilen, ettei silläkään ole kovin isoja mahdollisuuksia mennä läpi niin, että luonnon etu tulisi huomioitua riittävän painavana.
Kirjoittajan artikkelit
Ajankohtaista + Pääsihteerin palsta
Suomen kommunistinen puolue toivottaa toverillista ja näkyvää ruotsalaisuuden viikkoa ja päivää 6.11.! Ruotsalaisuuden viikko muistuttaa meitä Suomen kaksikielisyydestä ja suomenruotsalaisen kulttuurin arvokkaasta roolista yhteiskunnassamme. Suomen kaksikielisyyden vaaliminen ei ole vain kulttuurinen tai historiallinen kysymys, vaan aktiivista toimimista ihmisoikeuksien, demokratian ja sivistyksen eteen sekä solidaarisuutta, joka vahvistaa kieliryhmien ja kansojen välistä yhteyttä. Kapitalismin kahleissa meillä ei ole varaa keskinäiseen vihotteluun ja syrjintään kielen perusteella.
Suomen kommunistinen puolue ilmaisee täyden tukensa Kuuban kansalle, joka kamppailee sähkökatkojen ja hirmumyrsky Oscarin tuhojen keskellä. Kuuban kohtaamat haasteet kuten sähköverkon romahdus, ruokapula sekä lääkkeiden ja polttoaineen niukkuus ovat Yhdysvaltojen ylläpitämän epäoikeudenmukaisen kauppasaarron seurausta.
Huolimatta siitä, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet vuoden 2013 asekauppasopimuksen ja huolimatta EU:n tuesta sille, asekauppasopimuksen periaatteita ei ole pyritty riittävästi panemaan täytäntöön asevientilainsäädännössä ja -politiikassa. Tämä on erityisen huolestuttavaa palestiinalaisalueiden Israelin miehityksen yhteydessä, sillä valtiot, jotka jatkavat aseiden vientiä Israeliin huolimatta todisteista vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja kansanmurhasta Gazassa, eivät täytä velvoitteitaan.