Ensin ne tulivat hakemaan transihmiset, enkä tehnyt mitään

Julkaisimme täällä SKP:n nettisivulla aikaisemmin Euroopan vasemmiston LGBTQI + työryhmän kannanoton Unkarin syrjiviä ”homolakeja” vastaan. Kyse on Unkaria hallitsevan Fidesz-puolueen muotoilemasta ja läpi ajamasta lakiesityksestä, jolla sensuroidaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin viittaava sisältö pois sillä verukkeella, että näin suojattaisiin lapsia pedofiileiltä. Lasten oikeudet ovat kuitenkin vain keppihevonen, jolla äärioikeistolainen Fidesz ratsastaa kohti vaalivoittoa vuoden 2022 parlamenttivaaleissa.

Kannanotossa mainittiin sukupuolen vaihtaminen. Tästä saimme aiheellista palautetta siitä, että transihmiset eivät vaihda sukupuolta vaan kyseessä on syntymässä määritellyn sukupuolen korjaaminen vastaamaan henkilön omaa sukupuoli-identiteettiä. Tavoitteena tässä prosessissa, mikäli henkilö kokee sen aloittamisen tarpeelliseksi, on kehon ja mielen välisen ristiriidan poistaminen ja yksi osa tätä muutosta on usein sukupuolimerkinnän vaihtaminen henkilön virallisissa tiedoissa. Lisäksi prosessissa voi olla osana erilaisia hoitoja.

Tällä hetkellä tilanne Unkarissa on transihmisten oikeuksien suhteen erittäin hälyttävä. Siellä ei ole enää mahdollista vaihtaa edes juridista sukupuolta ja nyt on kiellettyä myös sen kertominen, että sukupuolen korjaaminen ylipäänsä on mahdollista. Fidesz haluaa maailman, jossa jokainen on pakotettu syntymässä määriteltyyn sukupuoleen siitä huolimatta millaisia kärsimyksiä se voi henkilölle aiheuttaa.

Transihmiset kohtaavat edelleen valtavasti syrjintää kaikkialla Euroopassa. Vaikka joissain Euroopan maissa, kuten Espanjassa, on otettu askeleita eteenpäin, ovat Unkari, Puola ja Romania puolestaan menneet päinvastaiseen suuntaan.

Tämä kehitys on hämmästyttänyt niitä ihmisiä, jotka haluavat ajatella, että ihmiskunnan historia olisi kehittyvä tarina. Sellainen, jossa saavutetut edut pysyvät. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Äärioikeiston ja äärikonservatiivien kasvattaessa poliittista valtaansa huomaavat vähemmistöt ja jopa jotkut enemmistöt, kuten naiset tai työväenluokka, asemansa erittäin hauraaksi.

Unkarin Fidesz ei ole epäröinyt käydä vähemmistöjen kimppuun kasvattaakseen kannatustaan. Tässä poliittisessa pelissä vähemmistöt joutuvat syntipukeiksi, joiden uhraamisella ostetaan lisää poliittista kannatusta. On kuitenkin vaarallista ajatella, että tämä kehitys jäisi vain näihin maihin.

Esimerkiksi Tanskaa on totuttu pitämään vapaamielisenä ja avoimena demokratiana. Tämä käsitys on kuitenkin järkkynyt kun maa on jatkuvasti kiristänyt maahanmuuttopolitiikkaansa ja heikentänyt maassa jo asuvien maahanmuuttajien asemaa. Tanskassa tätä ei ole edes tehnyt äärioikeisto vaan sosialidemokraattinen puolue. Jos valtaapitävät ovat valmiita heittämään yhden vähemmistön bussin alle, voivat sinne huomata päätyvänsä myös muut.

Ainoa lääke tällaista kehitystä vastaan, ja tie eteenpäin kohti parempaa, on solidaarisuus. Solidaarisuus ei ole hyväntekeväisyyttä tai laupeutta. Se on sen ymmärtämistä, että iskut yhtä vähemmistöä tai sorrettua ryhmää vastaan ovat iskuja kaikkia vastaan ja niihin voidaan vastata vain pitämällä rivit yhtenäisinä. Kenenkään oikeuksista ei ole varaa tinkiä, sillä se asettaa kaikkien oikeudet kaltevalle pinnalle.

Vaikka haluaisin päättää tämän tekstin hyvän kesän toivotuksiin, en tee niin. Sen sijaan laitan tähän Martin Niemöllerin runon, joka valitettavasti kuvaa nykyistä Eurooppaa ja sen ihmisiä aivan yhtä osuvasti kuin kirkon toimintaa 30-luvun Saksassakin. Niemöller itsekin tajusi vasta jo vangituksi jouduttuaan, ettei vääryyksiltä voi sulkea silmiä vain siksi, etteivät ne koske suoraan omaa viiteryhmää. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa antaa viedä kenenkään oikeuksia, ellemme ole itse valmiita olemaan jonossa seuraavia.

Ensin natsit tulivat hakemaan kommunistit,
enkä puhunut mitään,
koska en ollut kommunisti.

Sitten ne tulivat hakemaan sosialistit,
enkä puhunut mitään,
koska en ollut sosialisti.

Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit,
enkä puhunut mitään,
koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.

Sitten ne tulivat hakemaan minut,
eikä ollut enää ketään,
joka olisi puhunut puolestani.

Martin Niemöller
Martin Niemöller säätiö

*

Als die Nazis die Kommunisten holten,
habe ich geschwiegen,
ich war ja kein Kommunist.

Als sie die Sozialdemokraten einsperrten,
habe ich geschwiegen,
ich war ja kein Sozialdemokrat.

Als sie die Gewerkschafter holten,
habe ich geschwiegen,
ich war ja kein Gewerkschafter.

Als sie mich holten,
gab es keinen mehr,
der protestieren konnte.

Martin Niemöller
Martin Niemöller Stiftung