Vasemmistoliitolta surkea päätös

Vasemmistoliiton päätös olla tekemättä Nato-jäsenyydestä hallituskysymystä on surkea kompromissi, jonka ainoana tarkoituksena on tarrautuminen hallituspaikkaan ja ministereihin. Vaikka tuo tavoite tällä päätöksellä toteutuukin, olisi syytä pohtia sitä mikä sen hinta on Vasemmistoliitolle ja koko suomalaiselle vasemmistolle.

Suomen turvallisuustilanne ei ole muuttunut Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Tämän toteaa selkeästi esimerkiksi Arja Alhon Ydin lehden Sota & Rauha-pamflettiin haastattelema  Pekka Visuri, joka on turvallisuupolitiikan tutkija, upseeri ja tietokirjailija. Visurin analyysi on, että Suomen erottaa Natosta 100 vuotta historiaa. Ukraina on lisäksi Visurin mukaan valinnut toistuvasti USA:n EU:n sijaan. Tässä tosin EU on itse ollut myös syypää ja sen olisi syytä katsoa viimeistään nyt peiliin.

Valtava kiire Natoon on syntynyt arvioni mukaan siitä, että pelon ilmapiirissä paniikkiratkaisu on mahdollinen. Se ei enää onnistuisi, mikäli ihmisille annettaisiin aikaa miettiä ja tarkastella asiaa monista eri näkökulmista. Vasemmistoliitto olisi hallituksesta poistumisella uhatessaan voinut luoda tilanteen, jossa olisi ollut pakko ottaa aikalisä ja keskustella jäsenyyden kaikista puolista. Nyt tätä ei haluttu sallia.

En ole myöskään ollenkaan vakuuttunut siitä, että tämä ratkaisu pidemmällä aikavälillä nostaa Vasemmistoliiton kannatusta. Pikemminkin päin vastoin. Nyt on käynyt selväksi miten vähän se kykenee kestämään ulkoa tulevaa painetta silloin kun tarvetta periaatteiden puolustamiselle olisi. Nato-jäsenyys on ollut yksi sen selkeimmistä linjoista ja se uhrattiin nyt kovin kevytmielisesti gallup-tulosten ja some-kommenttien altarille. Tämä päätös ei lisännyt luottamusta puolueeseen vaan herättää kysymyksen siitä mitkä kaikki muutkin periaatteet ovat hylättävissä.

Tällä hetkellä suomalaisessa rauhanliikkeessä on menossa etsikkoaika. Ihmiset ovat yllättyneitä äkkikäännöksestä ja näkevät tilanteen toivottomaksi. Ei siis ole syntynyt vahvaa liiketta Nato-jäsenyyttä vastaan. Silti juuri tässä tilanteessa eriävillä mielipiteillä on suuri painoarvo. Jo se, että ihmiset rohkaistuisivat kertomaan kielteisestä Nato-kannastaan julkisesti, luo lisää tilaa keskusteluun ja nostaa esiin tuiki tarpeellisia kysymyksiä. Tässä tilanteessa ei myöskään kannata julistaa keskustelua päättyneeksi, koska tästä se vasta alkaa.

Mikäli jäsenyyshakemus jätetään, ei se tarkoita että Naton vastustaminen olisi turhaa. On selvää, ettei maamme hallitus voi nykyisillä linjauksillaan nostaa esiin esimerkiksi Turkin kurdeihin kohdistamaa vainoa tai pakolaisten epäinhimillistä kohtelua. Näistä on vaiettava, jottei Erdogan suuttuessaan estä jäsenyyttämme. Kuka silloin voi pitää tämänkin viestin näkyvillä, ellei rauhanliike ja Natoa vastustavat aktivistit?

Nyt ei ole aika luovuttaa vaan koota rivit. Meitä on paljon enemmän kuin nyt näyttäisi ja hiljalleen tämä käy ilmeiseksi kaikille.