Yleisturvaa vai entisestään kurjenevaa?

Rinne asetti hallitukselleen tärkeän tehtävän suomalaisen perusturvan uudistamisesta. Tätä voi kunnianhimoisuudessaan ja monimutkaisuudessaan hyvin verrata sotesoppaan. Kyseessä on pitkään rakennettu ja monesta eri osasesta koostuva malli, jossa yhden osan pyöräytys sekoittaa aina monta muuta, välillä jopa niin, ettei siitä tahdo saada selkoa kukaan.

Sote-uudistusta Sipilän hallituksessa sorvattiin, hitsattiin, naputeltiin, hiottiin, mallattiin, puunattiin, vanutettiin ja valssattiin, mutta lopulta oli pakko todeta, ettei siitä kuitenkaan tullut edes kinttaita. Sen takia Sipilä vaalitempuksi kaatoi hallituksensa viime metreillä, että keskusta pääsi kokoomuksen kanssa kiepsahtamaan vastuusta sopivasti ennen vaaleja. Nyt Marinin hallitus koittaa paikkailla vahinkoja.

Kokoomukselle otti ohraleipä. Oppositio kutsui ja kaikkein eniten varmasti harmitti se, että alunperin koko sotkun syntipukiksi mallattu keskusta pääsi kuin pääsikin hallitukseen. Vieläpä niin, että se on välttämättömän tarpeellinen puolue demareille, vihreille ja vasemmistoliitolle, jotta nämä voivat pitää hallituksessa valtaa käsissään.Keskusta pääsee siis vaikuttamaan hallituksen linjoihin. Ei sen ehdotuksista kovin herkästi kieltäydytä.

Ja nyt päästään siihen perusturvan uudistukseen. SDP laati omasta Yleisturvastaan esityksen jo ennen vaaleja. Sen ydinajatus on, että perusturva yksinkertaistetaan ja porrastetaan. Hyvät ja ahkerat, todennäköisesti jo valmiiksi melko hyvissä asemissa olevat työttömät ja muut tuenhakijat, pääsevät ykkösluokkaan. Heille on luvassa korkeimmat tuet. Tavan tallaajat menevät keskiverto ihmisten turistiluokkaan, jossa pysyäkseen pitää ilmeisesti kuitenkin jotenkin osoittaa kelpoisuuttaan, sillä muuten uhkaa passitus ruumaan, eli viimesijaiselle perusturvalle.

Tällainen malli voisi todella vasemmistolaisen hallituksen käsissä ehkä toimiakin. Jotta siitä todella voitaisiin saada kannustava ja reilu, pitäisi kuitenkin myös ruumaan muistaa aina välillä laittaa edes pikkupurtavia. Alinta perusturvaa tulisi korottaa reilusti. SKP on ottanut omaksi vaatimustasokseen 1200 €, joka vastaa eurooppalaista köyhyysrajaa, eli 60 % suomalaisten mediaanitulosta. Nykyään toimeentulotuen perusosa yksin asuvalle on ilman asuntokuluja on vain 502,21 €. Sillä ei mitenkään ole mahdollista täyttää kaikkia perustarpeita ja sen alhaisuudesta on Suomea usein Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean toimesta moitittu.

Miksi en sitten usko, että vasemmistohallituksemme tekisi korotukset?

Ensinnäkin siksi, että se ei tehnyt tasokorotusta perustoimeentulotukeen samalla kun nosti monen muun etuuden määrää useammalla kympillä. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisen korotuksen saaneita yksinhuoltajia lukuunottamatta, toimeentulotuelle joutuneet eivät saa lisää rahaa. Siis ne, joille se olisi kaikkein kipeimmin ollut tarpeeseen. Toimeentulotuki kun on muuttunut monen perustoimeentuloksi vastoin alkuperäistä tarkoitustaan, jossa sen piti olla lyhytaikainen apu.

Tämä ratkaisu olla korottamatta tukea on useamman hallituspuolueen kansanedustajan toimesta perusteltu sillä, että hallitus on sitoutunut vähentämään toimeentulotukiriippuvuutta ja tuen korotuksen nähtäisiin vaarantavan tämän. Lisäksi epäillään, ettei toimeentulotuelta viitsittäisi enää lähteä töihin jos tuki olisi korkeampi. Nämä kommentit ihmisiltä, joiden luulisi jotain ymmärtävän köyhän elämästä ja hänen toimeentulostaan. Todellisuudessa toimeentulotuelle putoavat ne, joilla ei ole mahdollisuuksia räpiköidä ylös suosta: mielenterveyspotilaat, pitkäaikaissairaat, vammaiset, eläkeläiset ja niin edes päin.

Toisekseen näen kokonaisvaltaisen, sosiaaliturvan kuluja vääjäämättä kasvattavan tukitason korotuksen epätodennäköisenä siksi, että hallituksessa käyttää asemaansa hyväkseen aiemmin mainittu keskusta. Sen kentällä ja äänestäjien keskuudessa elää vahva myytti laiskoista työttömistä, eikä sellaisille haluta antaa lisää rahaa. Eikä tämä sopisi myöskään kuvaan tiukasta talouden pitäjästä.

Lopulta ollaan siis hyvin samanlaisessa pattitilanteessa kuin kokoomus ja keskusta valinnanvapauden ja maakuntien kanssa. Demarit haluavat yksinkertaisen ja porrastetun mallin, keskusta vaatii kustannusneutraaliutta. Kun nämä lopulta moukaroidaan yhteen, ei siitä seuraa mitään hyvää niille, jotka ovat tipahtaneet toimeentulotuen varaan. Leipä tulee käymään kapeammaksi ja sitä saa harvemmin.