Työtönkin on ihminen ja ilmastotekojen on oltava reiluja

Suomen talous toipuu kovaa vauhtia koronasta ja se on lisännyt työvoiman kysyntää. Monella yrityksellä on nyt hätä siitä miten saada täytettyä kaikki avoimet työpaikat osaavalla työvoimalla. Kun halukkuutta palkankorotuksiin on edelleen vähän, on haluttu huutaa apuun valtiota.  

Valtio voi pakottaa asukkaitaan toimimaan haluamallaan tavalla. Se voi säätää lakeja ja asettaa sanktioita niitä vastaan, jotka eivät toimi yhteisten pelisääntöjen mukaan. Valitettavasti ne pelisäännöt ovat olleet jo kauan hyvin puolueelliset. 

Työttömiä on kohdeltu ylijäämä ihmisinä, jotka ovat itse syypäitä siihen, että he eivät löydä työpaikkaa työmarkkinoilla, joilla yhtä työpaikkaa kohti on ollut kymmenen hakijaa. Sen sijaan, että olisi luotu kunnille ja valtiolle työpaikkoja paikkaamaan esimerkiksi hoiva- ja korjausvajeita tai helpottamaan asuntopulaa edullisia asuntoja rakentamalla, on keskitytty “kannustamaan” työttömiä yrittämään kovemmin mahdotonta työllistymistä. 

Edellinen hallitus kunnostautui tässä erittäin hyvän. Aktiivimallista tuli ennätyksellisen inhottu järjestelmä. Tämä nykyinen hallitus ansaitsee kiitoksen siitä, että se purki Aktiivimallin pahimpia ansoja, mutta valitettavasti sillä ei ollut rohkeutta luopua ajatuksesta, että ilman jatkuvaa pakottamista työttömät eivät hakeutuisi töihin. 
 
Kesällä tämä hallitus antoi esityksen työttömyysturva mallista, joka pakottaa työttömät käymään keskusteluja ylityöllistettyjen virkailijoiden kanssa kahden viikon välein ja hakemaan mekaanisesti töitä myös silloin kun mitään reaalisia työllistymisen mahdollisuuksia ei ole. Tämän esityksen takana on edelleen ajatus laiskasta työttömästä, jota pitää rangaista. 

Hallitus tarjoaa työttömille keppiä, mutta ei kannusta työnantajia työllistämään tai etenkään nostamaan palkkoja. Kun tarjolla on kepillä töihin usutettujen armeija, ei tarvetta palkankorotuksille synny ja palkkakehitys polkee paikoillaan. Vasemmistolainen hallitus tekee oikeiston hyväksi likaisen työn. 

Ilmastopolitiikan on oltava reilu 
 
Tänään täällä Säätytalolla on muodostettu ihmisketju ympäröimään rakennus, jossa päätetään toimenpiteistä, joilla hallitus pyrkii pysymään asettamissaan päästövähennystavoitteissa. Tämä 11 miljoonan tonnin leikkaus ei ole samanlainen kuin muut budjetti leikkaukset. Budjettileikkaukset aiheuttavat usein hätää ja epävarmuutta, mutta mitä tehokkaammin, nopeammin ja päättäväisemmin tämä budjettileikkaus saadaan läpi, sitä paremmalta tulevaisuus näyttää. 

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on meidän kaikkien asia, mutta valitettavasti siinäkin on eroja vaikutuksessa sen mukaan, miten taloudellisesti turvattu asema ihmisellä on. Rikkaimpia eivät pienet leikkaukset haittaa, mutta vähävaraisimpien talouden ne voivat kaataa. 

Katselin viikonloppuna dokumenttia onnistuneista elinympäristöjen palautuksista. Mosambikissä oli onnistuttu palauttamaan kokonainen jo kertaalleen isoista eläimistä tyhjennetty luonnonpuisto kukoistukseensa. Kun tämän menestyksen salaisuutta kysyttiin paikallisilta, he korostivat sitä, että heidät saatiin työskentelemään luonnon monimuotoisuuden hyväksi ottamalla todesta myös heidän ongelmansa ja ratkaisemalla ne. Ihmiset, joiden elämä oli turvattu, suojelivat ympäristöään innokkaimmin. 

Minusta me voimme ottaa oppia tuosta kokemuksesta. Ilmastonmuutoksen pysäyttämisen on tapahduttava niin, että siinä toteutuu sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Suurimman hyödyn hiilidioksidipäästöistä saaneet suuryhtiöt saavat luvan myös maksaa suurimmat kulut ja tehdä isoimmat leikkaukset. Yhteiskunnan heikoimmille taas tulee antaa mahdollisuuksia toimia ilmaston puolesta ja muuttaa yhdessä yhteiskuntaamme niin, ettei vähävaraisen tarvitse enää jatkossa turvautua rahanpuutteen takia saastuttaviin vaihtoehtoihin. Yhteiskunta voi tehdä arvovalintoja yksilöidenkin puolesta. 

Toinenkin inspiroiva kertomus ympäristödokumentissa oli. Siinä kuvattiin prosessi, jolla Kiinan lössiylängön eroosion vaivaamat rinteet saatiin ennallistettua ja palautettua tilaan, jossa niiden toipuminen on mahdollista. Sen saivat aikaan paikalliset ihmiset, jotka työskentelivät yhdessä ympäristönsä hyväksi.  
 
Meillä Suomessakin riittäisi ennallistettavaa. Ennen kaikkea ojitetut suomme ja metsämme kaipaisivat ennallistajia. Monta biotooppia voitaisiin ennallistaa ekologisesti ihmistyöllä. Maanviljelyssä voitaisiin ottaa käyttöön hiiltä sitovat viljelykäytännöt. On paljon sellaista työtä, joka olisi paitsi toimeentuloa ihmisille, myös tärkeää työtä ekosysteemin hyväksi ilmastonmuutosta vastaan. Tällaisesta työstä pitäisi olla mahdollista saada elantonsa ja se taho, joka voi aloittaa tämän on valtio. Valtio on luotu palvelemaan kansalaisiaan* ja tässä on palvelus, jonka tahdomme sen tekevän. 
 
 
* Kyllä, tiedän että valtio on myös väkivaltakoneisto, joka on luotu pakottamaan ihmiset toimimaan tietyllä tavalla, joka hyödyttää yhteiskunnan valtaapitäviä ja pääomapiirejä, mutta se ei olisi toiminut puheessa yhtä hyvin.