Vanhus- ja vammaisasiainvaltuutettuja tarvitaan kipeästi

Kansalaiset tarvitsevat Suomessa enemmän valtaa vaikuttaa palveluidensa järjestämiseen ja keinoja puuttua epäkohtiin kun he sellaisiin törmäävät. Tänä päivänä meillä on sekä vammaisten että vanhusten hoidossa lukemattomia tapauksia kaltoinkohtelusta, laiminlyönneistä ja kohtuuttomista tilanteista. Näihin on ihmisten ja heidän läheistensä usein nykyisten keinojen avulla vaikea tehokkaasti tarttua. He tarvitsevat siis apua.

Tällä hetkellä kerätään allekirjoituksia kahteen merkittävään kansalaisaloitteeseen. Niissä vaaditaan sekä vanhus- että vammaisasiainvaltuutettujen virkojen perustamista Suomeen. Ensimmäistä ajaa kristillisdemokraattien Tiina Tuomela ja jälkimmäistä joukko pääkaupunkiseudulla asuvia sosialidemokraatteja. Tiistaina 4.9. osoitetaan mieltä vanhusasiavaltuutetun tiimoilta. 

SKP:n pääsihteeri Tiina Sandberg on puhumassa mielenosoituksessa. Hänestä vanhus- ja vammaisasiainvaltuutettuja tarvitaan tuomaan julkisuuteen tapauksia, joita niiden kohteet eivät itse kykene nostamaan esiin.

— Näitä uusia virkoja tarvitaan, jotta kunnissa ja instituutioissa saataisiin kaikkien ääni kuuluville. Heidän on aktiivisesti tartuttava jo etukäteen asioihin silloin kun suunnitellaan suuria uudistuksia ja heille on annettava myös mahdollisuus määrätä sanktioita, sekä saada käyttöönsä tarpeellisia tietoja hyvin laajasti. He tarvitsevat siis todellista päätösvaltaa.

Kaikkein kipeimmin tarvitaan Sandbergin mielestä sellaista tahoa, johon väärinkäytöksiä kohdanneet voivat olla matalalla kynnyksellä yhteydessä. Myös silloin kun huoli omasta tai läheisen tilanteesta herää, mutta todisteet eivät riitä vielä riitä potilasvahingon ilmoittamiseen. Jonkun on myös voitava välittömästi reagoida voimakkaasti silloin kun ihmisen hyvinvointi on vaarassa.

— Meillä on yhä kasvava määrä sellaisia hoitolaitoksia ja terveys- sekä hoivapalveluiden tuottajia, joiden toimintaa ohjaa voitontavoittelu. Siinä tilanteessa heikoimmat tulevat helposti hyväksi käytetyiksi. Tarvitsemme vahtikoiran, joka seuraa tilanteiden kehittymistä ja kykenee puuttumaan epäkohtiin niin viranomaisten kuin yritysten toiminnassa. Me kaikki olemme kuulleet Attendon, Pihlajalinnan ja muiden toimista.

Sandberg näkee, että tarvitsemme Suomeen tahon, joka ei sotkeudu kunnallispoliittiseen peliin, vaan tarkkaileen vammaisten ja vanhusten oikeuksien toteutumista myös silloin kun muut painostavat talouslukujen avulla. Kun kyse on ihmisten hyvinvoinnista, ei pidä alistua itsetarkoitukselliseen tehokkuuden tavoitteluun, ihmisen on aina oltava ensimmäisellä sijalla.

— Kerätään sekä vammais- että vanhusasia-aloitteisiin kannattajat. Vammaiset ja vanhukset ansaitsevat saada äänensä kuuluviin. Nyt se hukkuu talouslukujen alle, pääsihteeri kannustaa.