“Keinottelijat vankilaan!” - räväkälle politiikalle on tilausta

Puhetaitoa käsittelevässä filosofiassa yleensä eritellään kaksi pääasiallista tapaa puhua. Voi joko puhua tulleensa ymmärretyksi, tai puhua välttääkseen väärinymmärryksiä. Molemmilla puhetavoilla on omat vahvuutensa ja käyttötarkoituksensa, mutta pelkkä tietoisuus näiden kahden puhetavan olemassaolosta ja eroista helpottaa oman puheensa suunnittelua.

Samalla tavalla on olemassa kaksi tapaa tehdä politiikkaa. Voi joko välttää kannatuksen laskua ja epäonnistumisia, tai voi pyrkiä kannatuksen kasvuun ja muutokseen.

On ilmiselvää, että mitä pienempi puolue on, sitä vähemmän se hyötyy varovaisesta ja sisäsiististä politiikasta. On silti myös perusteltua kysyä, että missä määrin siitä hyötyy Suomi, Eurooppa tai maailma ylipäätänsä.

Eurokriisin, ympäristökriisin ja kasvavan sosiaalisen kriisin aikana aloitteellisuuden puute ei tietenkään ole kovin rakentavaa. On lisäksi kysyttävä, kuinka pitkälle ylipäätään maailma voi päästä pyrkimällä poispäin kärsimyksestä, mutta koskaan liikkumatta mitään päämäärää kohti.

SKP:n edustajakokouksen lähestyessä on hyvä muistaa paitsi oman puolueen pyrkimykset, myös se, että me emme voi luottaa muiden sanovan sitä mitä on sanottava. SKP:n on paitsi järjetöntä matkia status quoon sopeutuneita salonkipuolueita, niin meillä on radikaalina kommunistipuolueena suuri velvollisuus olla aloitteellisia, päättäväisiä ja päämäärätietoisia aikana, jolloin kukaan muu ei sitä tee.

Tämän takia on nyt ehdottoman tärkeää laittaa päälle se kovin vallankumousvaihde. Liian moni järjestö ja joukkoliike näpertää ”täydellisen toiminnan” viilaamisessa niin tarkasti, että samalla vaivalla ne olisivat tehneet kymmenen ”oikein hyvää toimintaa”. Meidän puolueemme ei saa mennä samaan ansaan. Nyt ei saa varovaisesti hiippailla riskejä pakoon, vaan pitää tähdätä suoraan sosiaalisen muutoksen toteuttamiseen.

SKP:n jäsenten keskuudessa on paljon sellaista puhetta, yhteisymmärrystä ja ajattelua, joka syystä tai toisesta ei näy meidän virallisissa kannanotoissamme. Edustajakokoukseen on otettava räväköitä ja ehdottoman tarpeellisia kannanottoja, joilla ravistellaan kapitalistisen mukavuudentunteen häkkiä.

On yhä selvemmin vaadittava kommunistien perinteistä vaatimusta pankkien ja suurimpien tuotantolaitosten kansallistamisesta. Täysi irtautuminen fossiilisista polttoaineista on tavoite, joka ei ole realistinen ilman täyttä kapitalistisen järjestelmän romuttamista ja markkinataloudesta luopumista. Tältä pohjalta vaatimus nykyaikaisesta ja tietokoneistetusta suunnitelmataloudesta on paitsi sosiaalisten ongelmien, niin myös ympäristöongelmien kannalta välttämätön. Niin ikään on aika murtaa uudestaan yleinen väärinkäsitys siitä, että tuloerot ovat pakollisia tai hyödyllisiä, ja tältä pohjalta on vaadittava ensin maksimituloja koko yhteiskuntaan ja siirtymistä tasapalkkaan. Vuokrakatto on tuotava takaisin, EK on purettava, kehitysmaiden velat on annettava anteeksi, palkaton työ on kiellettävä, natsipartiot on kiellettävä ja talouskriisistä vastuulliset keinottelijat on lukittava vankilaan monen muun maan esimerkin mukaisesti. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Kun koko poliittinen kenttä uusliberalisoituu, kun kaikki eduskuntapuolueet sekaantuvat leikkauspolitiikkaan ja kun joukkoliikkeet eivät voi luottaa sen enempää keskustalaiseen näpertelyyn kuin kesytettyyn vasemmistoonkaan, kommunistit eivät saa arastella tärkeiden kannanottojen kanssa. Paitsi SKP:n jäsenten, myös SKP:stä kiinnostuneiden on nyt tärkeä hetki lyödä läpi kaikki ne kannanotot ja uudistukset, josta me muulloin puhumme vain kahvipöydässä tai mielenosoituksissa. Jos me emme uskalla edes vaatia köyhien kustannuksella mässäileviä porhoja vastuuseen, miten me ikinä voisimme oikeasti saattaa heitä vastuuseen? Edustajakokous on nyt, ja tätä varten edustajakokouksia järjestetään.