Poliitikot ovat huolissaan, mutta eivät kuitenkaan

TNS:än puoluebarometrissä selvisi tänä vuonna paljon eri puolueita huolestuttavia ja mietityttäviä puheenaiheita. Perussuomalaiset ovat huolissaan maahanmuutosta mutta eivät rasismista, kokoomuslaiset ovat huolissaan työn vieroksunnasta mutta eivät tuloeroista ja eduskuntavasemmisto on kovasti huolissaan eriarvoisuudesta.

Vaikka voi tuntua kivalta, että ainakin eduskunnassa joku on huolissaan milloin mistäkin puheenaiheesta, niin tutkimus on parhaimmillaankin harhaanjohtava. Puolueiden välillä on toki eroja, ja joskus jopa isojakin eroja siinä mistä ollaan huolissaan. Silti tiedotusvälineitä tarkasti lukeva tietää, että tästä huolimatta kaikki puolueet ovat ainakin vähän huolissaan kaikesta. Lisäksi politiikkaa tarkkaileva tietää, että huolenaiheiden vivahteet eivät välttämättä realisoidu minkään tasoiseksi puolueiden välisiksi eroiksi sikäli kun puhutaan teoista.

Totisesti, mikäpä puolue ei olisi huolissaan kasvavasta köyhyydestä, työttömyydestä, nuorista tai ympäristöstä. On äärimmäsen helppo poliittinen kikka vuodattaa krokotiilinkyyneleitä surkuteltavien asioiden puolesta, vaikkei käytännön tasolla olisikaan valmis priorisoimaan kyseistä ongelmaa kovin korkealle. Jos asioita voisi korjata huolehtimisella ja koskettavilla blogikirjoituksilla jotka pursuavat ”hyviä pointteja”, niin suurin osa maailman ongelmista olisi jo ratkaistu kehitysmaita myöten.

Jos siis välillä tuntuu, että puolet eduskunnasta on milloin elvytyksen ja työläisten puolella ja milloin EU:ta ja troikan nukkehallituksia vastaan, niin on ymmärrettävä miksi ongelmia ylipäätään on olemassa. Maailmanpolitiikka on myös täynnä koskettavia kannanottoja, ja vaikka mm. koko maailma Yhdysvaltoja ja Israelia lukuunottamatta käyttää kovia sanoja Kuuban kauppasaarron lopettamiseksi, ei kovin moni maa ole valmis pieniinkään tekoihin kyseisen kauppasaarron lopettamiseksi. Kuuban näkökulmasta suutansa aukovat mutta Yhdysvaltain kädestä syövät maat ovat siis osa ongelmaa, eivätkä osa ratkaisua. Samalla tavalla Suomen sisällä kyyneleitä vuodattavat mutta tiukan paikan tullen maltilliset puolueet ovat osa ongelmaa, eivätkä millään tavalla osa ratkaisua.

Ihan oikeasti hyviä kannanottoja tehneiden poliitikkojen tyrmääminen voi kuulostaa radikaalilta ja yhteistyökyvyttömältä. Monen mielestä asiat pitäisi käydä läpi aihekohtaisesti, eikä meidän pitäisi jumittua puolue- ja henkilöpolitiikkaan. Silti kukaan tuskin voi ottaa kovin vakavissaan mm. perussuomalaisten kannanottoja köyhien ja työttömien puolesta, kun muistaa puolueen tehneen 2011 aloitteen nuorten laittamisesta palkattomaan pakkotyöhön. Samalla tavalla oli hankala kuunnella Vasemmistoliiton hallitustaipaleen aikana puolueen kritiikkiä eurokuripolitiikasta, sillä kirjaimellisesti samaan aikaan puolue allekirjoitti ja perusteli parhain päin tuota samaa kuripolitiikkaa. Perustulon puolesta on tehty kannanottoja poliittisissa nuorisojärjestöissä kautta puoluekentän, mutta itse perustuloa ei vain saada eduskuntakäsittelyyn millään.

Tämän takia puoluepolitiikka on ylipäätään syntynyt. Seuraavan kerran kun lehdessä on hieno kannanotto, kannattaa pohtia sisällön lisäksi myös sitä, kuka sen on kirjoittanut ja mitä puoluetta hän tukee.