Tiedätkö mikä on leipäjono?

Suomalaisen median perusteella leipäjono on stigma, joka on isketty puhtoiseen ulkokuoreemme. Sen pitäjät ovat lähes pyhimyksiä ja asiakkaat elämänhallinnassaan horjuvia yksilöitä, jotka ovat pudonneet yhteisestä veneestä.

Monien mielestä leipäjono on osoitus suomalaisen yhteiskunnan köyhyydestä ja siitä, että meidän olisi ensin autettava kotimaassa ja jätettävä pakolaiset oman onnensa nojaan. Perusteena tässä on ajatus siitä, ettei vauraassa maassa ole leipäjonoja.

Nämä molemmat näkökulmat sivuuttavat sen, mikä leipäjono oikeasti on, ja miksi ja minne se syntyy.

Köyhässä maassa ei voi olla leipäjonoa. Leipäjono voi syntyä vain kun maassa on varaa heitttää ruokaa roskiin, koska sen myymisestä ei enää saa riittävää voittoa. Suomessa ruokaa, ja etenkin sitä leipää, kärrätään kaatopaikalle tuhansien kilojen erissä. Köyhässä maassa roskista löytyvä ruoka on terveydelle vaarallista. Suomessa se on täysin syömäkelpoista ja turvallista.

Miksi vauraassa maassa on leipäjonoja? Leipäjonot kertovat siitä, että yhteiskunnan ei ole onnistunut jakaa vaurauttaan tasaisesti. On syntynyt ihmisryhmiä, joille eilinen leipä on jätettä, josta on päästävä eroon, ja toisia, joilla ei ole varaa muuhun kuin näihin rikkaampien eilisiin leipiin.

Leipäjono on osoitus siitä, että me täällä Suomessa emme osaa olla ihmisiä toisillemme. Yhteiskunnan vaurautta ei voi mitata vain sen mukaan paljonko rahaa sen kansantaloudessa pyörii.

Tulonjaon kärjistyminen ääripäihin on pysäytettävä ja tasattava hyvinvointia ja vaurautta niille, joilta sitä nyt puuttuu. Tehdään leipäjonoista tarpeettomia.