SKP:n varapuheenjohtaja Jiri Mäntysalon vappupuhe 2025

Puhe katsottavissa videona täällä (avautuu uuteen välilehteen)!

Hyvät ystävät ja toverit!

Vappu on meidän työväenliikkeen jatkuvaa, elävää tarinaa ja yhteisöllisyyttä. Työn, kevään, rauhan ja solidaarisuuden juhlaa. Oivia mahdollisuuksia uusille poliittisille avauksille ja työläisten joukkovoiman osoituksille. Juuret työväen vappuun yltävät lähes 140 vuoden taakse, vaatimuksiin kahdeksantuntisesta työpäivästä. Nyt onkin mielestäni syytä suunnata yhdessä uuteen voittoon vaatimalla parempaa työaikaa – työajan lyhentämistä ansiotasoa alentamatta – koska aika on ollut jo pitkään siihen valmis.

Punainen vappu on suunnanmuutoksen vaatimusten päivä. Tänäänkin läpi Suomen kuuluu voimakas viesti: maamme sinimusta Orpon ja Purran porvarihallitus ei edusta kansaa eikä sillä ole kansan mandaattia. Se toimii niiden ehdoilla, joilla on jo liikaa valtaa, omaisuutta ja verkostoja suojanaan. Heidän politiikkansa on väkivaltaa. Se ei luo turvaa, vaan kylvää pelkoa ja ahdistusta. Se ei levitä yhteistä hyvää, vaan rikkoo.

Porvarihallitus ei edes pyri työllisyyden lisäämiseen, velkaantumisen taittamiseen tai pk-yrittäjyyden tukemiseen. Sen politiikka noudattaa uusliberalistista ohjekirjaa, jossa työttömyyden lisäämisellä pyritään painamaan työvoimakustannuksia alas sekä altistamaan ihmisiä yhä enemmän kontrollin alle osaamisen ja toimeentulon heikentämisellä. Tämän kauhukabinetin omat väitteet ovat valheellista sumutusta.

Porvarihallitus ryöstää rahaa elintärkeistä julkisista palveluista, kunnilta ja jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevilta. Se nostattaa arjen kustannuksia, jotka ovat nousseet yli kipurajojen. Hyvinvointialueita koitetaan pakottaa mahdottomiin alijäämän kattamisraameihin.

On epärealistista ja julmaa asettaa hintalappu hyvinvoinnille, sillä koko yhteiskunnan perustana tulee olla yhteinen toiminta toistemme hyväksi, johon kuuluu oleellisesti toimivat turvaverkot. Julkiset palvelut koko laajuudessaan ja moninaisuudessaan ovat investointeja työllisyyteen sekä viihtyisämpään, terveellisempään ja turvallisempaan yhteiskuntaan.

Kun koulutuksesta leikataan, leikataan tulevaisuudesta ja murretaan demokratiaa ja sananvapautta. Kun julkisiin sote-palveluihin kuuluvaa rahaa ja toimintoja siirretään yksityisille yrityksille, ei ratkaista hoitojonoja tai mielenterveyskriisiä – vaan kasvatetaan väestön terveyseroja ja rikkaiden osakkeenomistajien voittoja.

Demokraattisesta kansalaisyhteiskunnasta, kulttuurista ja journalismista porvaristo ei pidä, koska aktivistit, kulttuurintekijät ja toimittajat haluavat toteuttaa riippumattomuutta päätöksentekijöistä, arvostella huonoja päätöksiä avoimesti sekä visioida ja luoda uutta. Siksi hallitus leikkaututti kulttuurilehtien tukea, vei kaikki rauhanjärjestöjen avustukset sekä kurittaa Yleisradiota.

Hyvät toverit!

Meidän ei tule unohtaa solidaarisuuden, rauhan ja humanismin tekoja. On raskasta olla rauhanaktivisti, kun maailman epäoikeudenmukaisuudet tulevat hyvin lähelle meitä – jos ei henkilökohtaisten ihmissuhteidemme kautta, niin vähintäänkin sosiaalisessa mediassa. Mutta kuinka raskasta tämä työ olisikaan, jos sitä tehtäisiin yksin. Siksi yhteistyö on avain, jotta saamme äänemme paremmin kuuluviin ja jotta jaksamme. Ei tule koskaan unohtaa kuinka tärkeää jokaisen panos on omien kykyjensä mukaan.

Solidaarisuutta kaivataan runsaasti. Apartheid-valtio Israel murhaa palestiinalaisia ja on tehnyt Gazasta maanpäällisen helvetin. Marokko jatkaa kolonialismia, laitonta miehitystä ja luonnonvarojen ryöstöä Länsi-Saharassa. Sota Ukrainassa jatkuu neljättä vuotta ja rauhanneuvotteluille on huutava tarve. Suomella on mahdollisuuksia toimia rauhan eteen, mutta se vaatii militarismin laittamista kuriin. Suomen on tunnustettava sekä Palestiinan että Länsi-Saharan valtiot, ja Israel-kauppa on laitettava boikottiin.

Militarismin jättimäistä lisäämistä on ollut isosti kasvattamassa myös nykyinen eduskuntaoppositio viime hallituskaudella. Kokonaisuudessaan kymmenien miljardien hävittäjähankinnat on tehty, ja nyt istuva hallitus on nostamassa sotilasmenoja 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nämä maksatetaan köyhemmillä ja velkarahalla.

Suomen aikomus irrottautua henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta on järjetön ja vanhakantainen. Se on askel taaksepäin väkivallattoman maailman rakentamisessa. On hätkähdyttävää, kuinka oppositiossa ainakin yli 20 SDP:n kansanedustajaa ovat valmiita tukemaan sopimuksesta irtautumista. Kansainväliseltä sopimiselta katoaa pohja, jos Suomen kaltaiset pienemmät maat pyrkivät ottamaan mallia suurvalloilta USA:lta ja Venäjältä, joissa sopimuksia ei kunnioiteta.

Me emme tarvitse yhä vain enemmän aseita – me tarvitsemme ihmisille arjen turvaa ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan diplomatiaa.

Hyvät toverit!

Historia jos mikä osoittaa, ettei mikään voitto tai saavutus ole itsestään pysyvä, vaan ainut tapa pitää vahvasti kiinni jo saavutetuista oikeuksista, on rohkea työ uusien ja entistä suurempien voittojen saavuttamiseksi.

Pahinta myrkkyä näille jo saavutetuille voitoille on tyytyminen maltillisuuteen ja kompromissien itsetarkoituksellinen hakeminen. Käytännön politiikassa ja toiminnassa kompromissit toimivat työvälineinä muutoksissa, mutta niitä pitää edellyttää vahvat lähtökohdat ja tiukat neuvottelut, jotta edistystä tapahtuu.

Kuten toveri Rosa Luxemburg on sanonut ”...vaikka tämä tavoite [kahdeksantuntisesta työpäivästä] saavutettiinkin, ei vappua hylätty. Niin kauan kuin työntekijöiden kamppailu porvaristoa ja hallitsevaa luokkaa vastaan jatkuu, niin kauan kuin kaikkia vaatimuksia ei ole täytetty, vappu tulee olemaan näiden vaatimusten vuotuinen ilmentymä. Ja kun koittaa parempi aika, kun maailman työväenluokka on saavuttanut vapautuksensa, silloin ihmiskunta juhlii vappua todennäköisesti myös kunnioittaakseen menneiden aikojen katkeria taisteluja ja monia kärsimyksiä.”

Miksi siis tyytyisimme kahdeksantuntiseen työpäivään? Miksi emme voimistaisi yhdessä keskustelua ja vaatisi parempaa työaikaa - työajan yleistä lyhentämistä ilman ansiotason alentamista? Tai kunnollisen, köyhyysrajan ylittävän perusturvan turvaamista kaikille niille, jotka eivät palkkatyöllä voi sitä rakentaa?

Työehtosopimusneuvotteluissa kierroksesta toiseen työnantajapuoli esittää röyhkeitä vaatimuksia, joilla halutaan viedä alas koko TES-järjestelmä. Miksi me työväen oikeuksien ajajat emme olisi ”röyhkeitä” ja vaatisi mahdottomia, työntekijöiden ja vähävaraisten hyväksi, ja rakentaisi ulospääsyä pois tästä ongelmien, ympäristötuhon ja kurjuuden oravanpyörästä? Näkemyksen avartamisella ja yhteisvoimin mahdottomasta tulee mahdollista.

Avataan ikkunat auki vasempaan!

Hyvää vappua kaikille!

Kemissä 1.5.2025
Jiri Mäntysalo
SKP:n varapuheenjohtaja