SKP:n puheenjohtaja Liisa Taskisen vappupuhe 2025

Hyvä vappukansa, hyvät toverit! 

Viimeisten 102 päivän aikana olemme saaneet jännityksellä ja uteliaina odottaa päivän trumpismia, eli siis mitä ihmettä Yhdysvaltojen uusvanha presidentti nyt on keksinyt. Ajatukset ovat niin pöyristyttäviä, että ne olisi helppo kuitata vanhan äijän päähänpistoiksi. Sellainen selitys on vaarallinen, sillä presidentti Trumpin takana ovat maailman taantumuksellisimmat voimat. Yhdysvallat on menettänyt asemansa maailman mahtavimpana voimana, ja on käynyt vastaiskuun. Kohteena on ennen kaikkea Kiina, joka on kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna ottamassa paikan maailman ykkösmaana.  Trumpin takana on vahvistuva äärioikeisto niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa ja kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Tätä ei voi sivuuttaa olankohautuksella, vaan siihen on suhtauduttava kaikella vakavuudella, valppaudella ja valmiina vastatoimiin.  

Petteri Orpon, vai pitäisikö sanoa Purran-Orpon hallitus on oikeistolaisin maassamme sitten 1930-luvun. Hallitusohjelmahan on suoraan Elinkeinoelämän keskusliitolta otettua, suurpääoman märkä uni. Ohjelmaa on toteutettu säälimättä, piittaamatta asiantuntijalausunnoista. Tässä Orpo menee ihan Trumpin nuottien mukaan, tieteellisellä tiedolla ei ole merkitystä. Muistutan myös, että alkutaipaleellaan hallitus tuli yllätetyksi perussuomalaisiin liittyvillä rasismikohuilla. Vastaukseksi siihen hallitus julkaisi suurieleisesti toimenpideohjelman rasismin kitkemiseksi. Siihen oli ympätty mukaan maininta selvitystyöstä kommunismin ja natsismin symbolien käytön kieltämiseksi aatteiden edistämistarkoituksessa. Tämäkään ei ole huuhaata, sillä kansainvälisestikin kommunistista liikettä pyritään kyseenalaistamaan rinnastamalla se natsismiin, todelliseen vaaralliseen ääriliikkeeseen. Toki kommunismi on suurpääomalle vaarallisin mahdollinen liike, onhan päämäärämme kapitalismin kumoaminen. Siksi olemassaolomme oikeutusta kyseenalaistetaankin. Mutta historia on osoittanut, että missä kommunistit ovat ensimmäinen kiellon ja terrorin kohde, pian vuorossa ovat muut kansanvaltaiset voimat. 

Maailmassa käydään sotia enemmän kuin koskaan. Suurin osa niistä ei edes ylitä valtamedian uutiskynnystä. Tilan täyttävät sodat Ukrainassa, Gazassa ja Sudanissa. Nälänhätä Sudanissa koskettaa miljoonia kodeistaan pakenemaan joutuvia, ennen kaikkea lapsia. Gazassa ruokavarastot loppuvat, eikä Israel salli lisäkuljetuksia. Länsimaiden sulkiessa silmänsä Israelilla on vapaat kädet pommittaa kivikasoiksi se, mitä vielä rakennuskannasta on jäljellä, tappaa ihmisiä kohdennetusti ja väittää heitä terroristeiksi, ja näännyttää loput nälkään, jotta Gaza saadaan anastettua suur-Israelille ja Donald Trumpille lomaparatiisiksi ja palestiinalaiset siirrettyä pois tieltä. Ukrainan luonnonrikkauksia havittelevat kansainväliset suuryhtiöt Trumpin diiliesitysten myötä, eikä ukrainalaisille taida jäädä sanan sijaa. 

Viimeistään Venäjän hyökkäys Ukrainaan yli kolme vuotta sitten laukaisi militarismin hyökyaallon, joka on tulossa kalliiksi myös suomalaisille.  Meille uskotellaan, että hampaisiin asti aseistautuminen ja itärajan miinoittaminen ovat ainoa turvamme kuohuvassa maailmassa. Natoon mentiin pikavauhtia, Yhdysvaltojen kanssa solmittiin puolustusyhteistyösopimus. Sen ehdot ovat täysin Yhdysvaltojen sanelemat, niin että valtion hallinto ei edes pysty arvioimaan, kuinka kalliiksi sopimus lopulta maallemme tulee. Nyt kansalaiset ovat heränneet Nato-krapulaan. Tuoreiden mielipietiedustelujen mukaan jo yli neljäsosa kansasta, siis 1,4 miljoonaa suomalaista ei usko Yhdysvaltojen tulevan apuun hädän hetkellä.  

Ensi kesänä tulee kuluneeksi 50 vuotta Helsingin ETY-kokouksesta. Hetken aikaa sen jälkeen elettiin toiveikkaassa Helsingin hengessä. Uskottiin, ettei sotia enää tule. Nykyisessä tilanteessa ulkopolitiikkamme johto on ilmeisesti päättänyt, että mitään juhlakokousta ei ole syytä järjestää. Suomi on tuolloin kuitenkin Etyjin puheenjohtajamaa, ja järjestänee virkamiestason tapaamisen Helsingissä. Rauhanliikkeelle on nyt tilausta korvaamaan valtiovallan laiminlyönti.  

Hallituksen leikkauspolitiikka ja puolustusmenojen kasvattaminen herättävät yhä suurempaa kritiikkiä. Työttömyys on huippulukemissa, vaikka 100 000 työpaikkaa piti tulla lisää ja tuilla elävien nuo työpaikat täyttää. Työvoimapalvelujen siirto kunnille ei ole tilannetta korjannut. Huonosti valmisteltu siirto ja rahoituksen leikkaus on päin vastoin huonontanut tilannetta. Kolmas sektori on ollut merkittävä työllistäjä, mutta siltä on rahoitusta leikattu, eivätkä palvelut ole pystyneet vastaamaan palkkatuella työtä tarjoavien järjestöjen tarpeisiin.  Asunnottomuus on lisääntynyt, jopa lapsiperheiden. Julkisten palvelujen rahoituksesta on leikattu ja leikataan lisää. Kuntien valtionosuuksista leikataan. Hinnat ovat nousseet. Vain muuttotappioalueilla kaikenlaisten asuntojen hinnat ovat romahtaneet, niin että ihmisten suurin ja tärkein omaisuus on tullut arvottomaksi ja mahdottomaksi myydä.  

Syntyvyys on pohjalukemissa, ja nyt naisia patistetaan vauvatalkoisiin. Mutta minkälaiseen maailmaan lapsia pitäisi synnyttää? Kun nuorilla aikuisilla ei ole tiedossa kuin pätkätöitä, neuvolapalvelut ontuvat, tuo suomalaisten todellinen ylpeyden aihe. Lähikouluja lakkautetaan lasten puutteen takia, ja koulutuksen taso on laskenut, koulut ovat rauhattomia. Kaikki tämä on tuttua myös täällä Karkkilassa. Sodan uhkalla pelotellaan, aseita on maailmassa enemmän kuin koskaan. Mutta pahinta on ilmaston lämpeneminen ja luontokato. Ne ovat nuorille todellinen tulevaisuuden uhka, saatikka vielä syntymättömille lapsille. Vaikka tietoa on riittämiin ja oikeita päätöksiä tehty ilmastokokouksissa, toteutus, ne todelliset ilmastoteot puuttuvat.  Suomen hallitus ei ole poikkeus. Nykymenolla Suomi ei ole hiilineutraali 10 vuoden kuluttua. Hallitus kuuntelee mieluummin metsäteollisuutta kuin asiantuntijoita. UPM oli viime vuonna eduskunnan suurin lobbari.  

Äskeiset vaalit herättivät kysymyksiä demokratiamme tilasta, kun yli 100 000 ääntä hylättiin, ja äänestysprosentti oli kovin alhainen. Suurimmalla vaalibudjetilla kampanjoinut pääministeripuolue selvisi niukasti, perussuomalaiset koki rökäletappion ja sai kantaakseen leikkauspolitiikan seuraukset. Politiikan suunta ei kuitenkaan tästä muutu, sen saimme nähdä hallituksen puoliväliriihessä.  

Mutta mitä on tehtävä? Onko oppositiopuolueista todella haastamaan hallitusta ja muuttamaan politiikan suuntaa? Menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä tästä ei ole näyttöä. Sen enempää sini-puna- kuin punamultahallituksetkaan eivät ole kyseenalaistaneet uusliberalistista, julkista taloutta supistavaa ja rikkaita suosivaa politiikkaa, suuryritysten runsaita tukiaisia, voittojen jakamista osinkoina yhtiöihin investointien sijaan, pääomatulojen kevyttä verotusta, verotuksen porsaanreikiä ja sijoituksia veroparatiiseihin.  

Pelkästään äänestämällä neljän vuoden välein vaaleissa, joissa rahalla on suuri vaikutus tulokseen ei maailmaa muuteta oikeudenmukaisemmaksi. Lisäksi tarvitaan joukkovoimaa, jolla voi olla todellista vaikutusta, ja on siitä kokemusta Suomessakin melko äskettäin. Tämän ajan yksilökeskeinen somemaailma ei sellaista suosi. Mutta maailmalla ja Suomessa on nähty pitkään aikaan suurimpia mielenosoituksia Gazan sotaa vastaan, palestiinalaisten puolesta. Vastaavia olivat 1980-luvulla rauhanmarssit risteilyohjuksia ja neutronipommeja vastaan. Puhumattakaan 1960-70-lukujen Vietnam-mielenosoituksista, jotka saivat Yhdysvallat vetäytymään Vietnamista ja johtivat lopulta Saigonin nukkehallituksen antautumaan kansalliselle vapautusrintamalle ja Pohjois-Vietnamille. Eilen tuli kuluneeksi 50 vuotta Vietnamin sodan loppumisesta ja maan yhdistymisestä.  

Joukoilla on siis vaikutusvaltaa. Tarvitaan rauhanliikkeiden, ympäristöjärjestöjen, kaikenlaisten muutosta haluavien voimien ja niiden järjestöjen yhteistyötä korjaamaan rikkaiden rikastumiseen ja köyhien köyhtymiseen, riittämättömiin ympäristö- ja ilmastotoimiin, militarisoitumiseen ja kaikenlaiseen vastakkainasetteluun tähtäävää politiikka. Siihen tarvitaan jokaista meistä!  

Hyvää vappua!  

Karkkilassa 1.5.2025
Liisa Taskinen
SKP:n varapuheenjohtaja