Laitoshoidon purku viime vuosikymmeninä on johtanut siihen, että moni vanhus on täysin heitteillä omassa kodissaan. Vaikka vanhusten määrä kasvaa, valtion ja kuntien rahoitusta on leikattu. Vanhuspalveluihin käytettävien menojen osuus bruttokansantuotteesta ja myös vanhuspalveluiden henkilöstömäärä on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin.

Useimmat leikkauspolitiikan vaikutukset kohdistuvat naisiin. Nykyinen hallitus ei ole tilannetta korjannut. Kuntien työntekijät, ovat pääosin naisia ja elävät usein palkkakuopassa. Tilastojen mukaan pätkätöitä tekee useimmiten nainen. Koronaepidemia vaikutti eniten palvelualoihin, joissa työntekijät ovat naisia. Toisaalta työt kasautuivat samaan aikaan hoiva-alojen naisille.

Terveyserot lisääntyvät Suomessa. Vähävaraisten ihmisten on vaikeampi päästä hoitoon ja osa on tippunut terveydenhuollon ulottumattomiin. Sosiaali-, mielenterveys- ja terveyspalveluiden aliresursointi näkyy hoitojonoina, hoitoon pääsyn hankaluutena ja vanhustenhoidon räikeinä ongelmina.

Suomella olisi hyvin varaa vastata koronaviruksen aiheuttamaan kriisiin. Hävittäjähankintoihin on varattu 10 miljardia. Niille olisi nyt paljon parempaa käyttöä kriisinhoitoon. Hankitaan mieluummin sairaanhoitajia kuin tappoaseita.

Terveydenhuollon työntekijät on ajettu liian ahtaalle tulojen ja työtaakan suhteen. "Tarvitaan toimenpiteitä palkkojen korottamiseksi ja työajan lyhentämiseksi, tai meiltä loppuu alalta työntekijät", tiivistää SKP:n pääsihteeri Tiina Sandberg TES-neuvottelujen tilannetta.

Suomen kommunistinen puolue katsoo, ettei vanhustenhoitoa saada kuntoon asennemuutoksilla tai hoivayritysten omavalvonnalla. Tarvitaan ulkopuolista valvontaa, mutta kaikkein eniten tarvitaan riittävä määrä osaavia hoitajia, joille maksetaan kunnon palkkaa.