Perusturvaa parannettava ja terveyseroja vähennettävä

Pienet palkat ja sosiaalietuuksien riittämättömyys ovat pakottaneet suuren osan suomalaisista pysyvälle nälkäkuurille. Tilanteessa, jossa yksityisen voitontavoittelun ja valtiovallan toimenpiteiden vuoksi asumismenot, lääkkeet ja palvelut kallistuvat kaiken aikaa mutta käytettävissä olevat tulot eivät nouse, monen on säästettävä ruuasta, koska mistään muustakaan ei pysty enää säästämään. Lisäksi palvelujen sähköistymiseen liittyy taustaoletus, että ihmisillä on käytössään tietokoneet ja älypuhelimet, joiden hankinta maksaa ja on pois jokapäiväisestä toimeentulosta. SKP:n mukaan tarvitaan toimia pienituloisten tulojen kasvattamiseksi sekä palvelujen ja harrastusmahdollisuuksien parantamiseksi.

Monet vähävaraiset elävät noin 20 euron viikoittaisella ruokabudjetilla. Se ei riitä turvaamaan energiansaantia, välttämättömistä ravintoaineista puhumattakaan. Hälytyskellojen tulee soida, kun opiskelijoilla ei ole varaa 2,60 euron opiskelija-ateriaan, työssä käyvät ihmiset joutuvat käymään ruokapankissa ja vanhukset kärsivät aliravitsemuksesta. Nykyisillä opintoetuuksilla ei kasva terveitä ja työkykyisiä aikuisia eivätkä vuosia huonolla ravinnolla eläneet pienituloiset jaksa työelämän tahtia. Kehno ravitsemus lisää sairastavuutta kaikissa ikäryhmissä ja paisuttaa näin terveydenhuollon menoja. Pitkällä aikajänteellä kehitys johtaa terveyserojen kärjistymiseen, eliniänodotteen laskuun alemmissa sosiaaliryhmissä ja lopulta kansantaloudelliseen katastrofiin.

Kunnalliset palvelut lähipalveluina

Pienituloisten ihmisten kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kunnalliset palvelut säilytetään lähipalveluina, koska heillä ei ole varaa maksaa matkakuluja palveluja saadakseen. SKP vaatii, että julkisen perusterveydenhuollon on oltava maksutonta. Näin kynnys hakeutua terveydenhuoltoon madaltuu ja pienituloisuudesta johtuvat terveysongelmat on mahdollista todeta ja hoitaa ajoissa. Terveyspalveluja ei tule kilpailuttaa, koska hyvinvoinnilla rahastaminen jättää suuren osan ihmisistä kokonaan palvelujen ulkopuolelle. Julkiset palvelut säilyttämällä ja niitä kehittämällä turvataan varsinkin naisten työllisyyttä. Edellä mainitut näkökohdat on otettava huomioon sote-uudistuksen valmistelussa, jotta vältytään kalliilta virheratkaisuilta.

Riittävä perusturva

SKP vaatii sosiaalietuuksien minimitason korottamista välittömästi, jotta voidaan taata kaikille oikeus terveelliseen ja monipuoliseen ravintoon. Tämä koskee työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea, pieniä eläkkeitä, opintorahaa, toimeentulotuen perusosaa, kuntoutusrahaa, alimpia sairauspäivärahoja ja äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja. Riittävä perusturvan taso on vähintään 1200 euroa kuukaudessa. Samalla on säädettävä 1800 euron minimipalkkalaki ja korotettava verotettavan tulon alarajaa 1500 euroon kuukaudessa. Kun toimeentulotuen maksatus siirtyy 1.1.2017 alkaen Kelalle, tulee huolehtia siitä, että kynnys toimeentulotuen hakemiseen madaltuu ja asiakkaiden byrokraattinen pompottelu vähenee.

SKP korostaa, että perusturvan tuntuva korotus tarkoittaa myös sitä, ettei ihmisten tarvitse ottaa velkaa jokapäiväiseen toimeentuloonsa tai sairauksiensa hoitoon ja siten ajautua syvenevään velkakierteeseen. Terveyden pettäessä tai muun elämänkriisin osuessa kohdalle on erityisen tärkeää turvata se, ettei ihminen menetä asuntoaan siksi, ettei ole kyennyt huolehtimaan asioistaan yllättävässä ja vaikeassa tilanteessa.

Moni pienituloinen on ajautunut velkakierteeseen selviytyäkseen laskuistaan ja maksuistaan. Perintäfirmat ja pikavippiyhtiöt tekevät hädänalaisten ihmisten tilanteella bisnestä. SKP esittää, että kunnat luopuvat perintäfirmojen käytöstä. Myös ehkäisevää toimeentulotukea tulee myöntää nykyistä herkemmin. Sosiaalinen luotto on yksi keino auttaa niitä pienituloisia, joilla ei ole oikeutta toimeentulotukeen, mutta joilla on jonkin verran maksuvaraa. Näin he pystyvät maksamaan pois kalliskorkoiset luotot ja sosiaalisen luoton maksun jälkeen heille jää kuitenkin rahaa peruselämiseen. Luototus on nyt vapaaehtoinen ja käytössä harvoissa kunnissa. SKP esittää, että sosiaalisesta luotosta tehdään lakisääteinen palvelu. Ensisijaista on kuitenkin saada aikaan riittävä toimeentuloturva, joka vähentää tarvetta ottaa velkaa.

Kunnallisten sosiaalipalvelujen yhdeksi tehtäväksi voi tulevaisuudessa muodostua kulttuuri- ja liikuntapalvelujen tarjoaminen vähävaraisille, koska ihminen ei elä pelkästä leivästä. Esimerkiksi Tampereella on ollut käytössä aktiivipassi ja Jyväskylässä Kipinä-etu toimeentulotukiasiakkaille. Ne ovat mahdollistaneet maksuttoman tai edullisen pääsyn kunnan omiin kulttuuri- ja liikuntaharrastuksiin. Espoossa taas on pysyvänä palveluna kulttuuriharrastuksiin oikeuttava Kaiku-kortti, jota kokeillaan myös Kainuussa. SKP ehdottaa, että koko maahan luodaan yhtenäinen käytäntö, jossa perusteluksi harrastusedun saamiseen riittää alhainen tulotaso sosiaalisesta statuksesta riippumatta. Näin varmistetaan, että esimerkiksi pienituloiset työssäkävijät ja kotiäidit saavat tarvitsemansa palvelut.

SKP korostaa, että toimeentuloturvan korottaminen maksaa itsensä takaisin lisääntyvänä hyvinvointina. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kustannukset laskevat, yksityistalouksien velkaongelmat vähenevät ja työllisyys lisääntyy. SKP:n esityksen mukaan rahat perusturvan parantamiseen saadaan tulonjakoa tasaavalla veroremontilla. Koko yhteiskunta hyötyy siitä, että pienituloisten ostovoima kasvaa, koska ostovoiman lisäys ei mene finanssikeinotteluun ja veroparatiiseihin vaan kotimaiseen kulutukseen.