Home >> Asiakirjat >> Näkyvät, kuuluvat, vaikuttavat nuoret – SKP:n nuorisopoliittinen asiakirja
  • Edustajakokousasiakirjat

Näkyvät, kuuluvat, vaikuttavat nuoret – SKP:n nuorisopoliittinen asiakirja

30.06.2022 - 11:33
  • SKP nuorisopoliittinen asiakirja 2022

 

 

1. Lukijalle

Suomessa on lähes miljoona 15-29-vuotiasta nuorta. Kaikkiaan alle 29-vuotiaita on yli 1,7 miljoonaa. Tämä asiakirja lähtee lähinnä 15-29-vuotiaiden näkökulmasta, vaikka ottaa osittain kantaa myös sitä nuorempia koskeviin asioihin.

Nuoria ei voida käsitellä yhtenä samankaltaisena ryhmänä, sillä ainut selvä yhteinen tekijä nuorilla on ikäryhmä. Nuoret tulevat erilaisista taustoista, viettävät eri tavoilla aikaa sekä omaavat erilaisia ajattelutapoja, kuten ihmiset muissakin ikäryhmissä. Silti on lukuisia poliittisia kysymyksiä, joihin tarvitaan nuorten ihmisten näkökulmaa. Tämä asia korostuu, kun ottaa huomioon sen tosiasian, että nuoremmat ihmiset tulevat elämään monesti muita ikäryhmiä kauemmin tiettyjen poliittisten päätösten vaikutusten kanssa. Samalla on tärkeää tarkastella nuorten asemaa ja sen parantamista luokkanäkökulmasta, erityisesti työväenluokan ja vähävaraisten perheiden aseman kannalta.

Suomen kommunistisen puolueen nuorisopoliittisen asiakirjan tarkoituksena on pitää esillä nuorten näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä tuoda esiin tilanteita, joissa poliittiset kysymykset vaativat erityisesti nuorten huomioimista, ja kun nämä kysymykset koskettavat vahvasti nuoria ihmisiä. Siksi otamme tässä asiakirjassa kantaa osallisuuteen ja vaikuttamiseen, työllisyyteen ja toimeentuloon, koulutukseen ja terveyteen sekä vaikuttamiseen kommunistisessa liikkeessä ratkaisuja hakien nimenomaan nuorten ihmisten kohtaamiin ongelmiin ja epäkohtiin.

Lukuisista tässä asiakirjassa mainitsemattomista kysymyksistä ja teemoista, jotka koskettavat nuoria muiden ikäryhmien lisäksi, löytyy SKP:n kannanottoja, ohjelmia ja asiakirjoja muissa yhteyksissä.

SKP:n nuorisopoliittinen asiakirja täydentää puolueen aiempaa kannanottoa asiakirjassa käsitellyistä aiheista sekä korostaa nuorten perspektiiviä yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

 

2. Nuorten osallisuus ja vaikuttaminen

Suomessa eletään demokratiavajeessa. Valtaa käyttää pieni poliittisesta eliitistä ja talouselämän johtajista muodostuva porukka, ja monien ihmisryhmien ääni jää kuulumattomiin. Demokratiaksi ei tule kutsua sitä, kun vain parlamentaariset elimet käyttävät valtaa, sillä asukkailla ja ihmisillä ei ole aitoa vaikutusvaltaa päätöksentekoon - muuta kuin äänestää silloin tällöin vaaleissa, joissa rahalla saadaan näkyvyyttä. Demokratiaa on aidosti ihmisten osallistuminen itseä koskeviin asioihin, suorat vaikuttamisen väylät sekä toimiva ja aktiivinen kansalaiskeskustelu. Sellaista tilaa Suomessa ei tänä päivänä ole.

Nuorilla on tietoa ja halua ottaa osaa itseä koskevien asioiden päätöksentekoon sekä puhua itsensä ja yhteisöjensä puolesta, mikäli siihen annetaan aitoa mahdollisuutta. Osallistumisen laajentamiseen ja kehittämiseen on luotava uusia toimia ja väyliä kaikkialla yhteiskunnassa; oppilaitoksissa, työpaikoilla, kunnissa, hyvinvointialueilla ja valtion tasolla.

Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia kunnissa tulee parantaa myöntämällä tiloja laajemmin maksutta asukkaiden käyttöön sekä antamalla tietoja ja resursseja vaihtoehtoisten esitysten tekemiseen.

Kuntien ja hyvinvointialueiden nuorisovaltuustoilla tulee olla todellista päätösvaltaa nuorisotyössä ja budjetissa sekä esitys- ja läsnäolo-oikeus valtuustoissa ja lautakunnissa. Paikallisesti rakentaen,

kunnissa ja hyvinvointialueilla on käytettävä monipuolisesti lähidemokratian mahdollisuudet muun muassa järjestää keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, asukasraateja, kansanäänestyksiä ja ottaa asukkaat mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen.

Kunnissa on käytävä enemmän dialogia erilaisten kansalaisliikkeiden - kuten nuorten ympäristöliikkeen – ja järjestöjen kanssa. Kansalaisyhteiskunnalle ja ruohonjuuritason edistykselliselle aktivismille on tarjottava enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja toimintaedellytyksiä, kuten toimitiloja. Kuntien ja hyvinvointialueiden toimielimiin, kuten valtuustoon, on saatava puhujalavan ja vaikuttamisen paikkoja nuorille aktivisteille.

 

Harrastaminen

Lapsille ja nuorille tulee taata mahdollisuus harrastamiseen perheen tulotasosta riippumatta. Parhaiten se onnistuu mahdollisimman monipuolisten kunnallisten liikunta- ja kulttuuripalvelujen avulla sekä tukemalla vähävaraisia harrastustoiminnan järjestöjä.

Nuorisotilojen ja erilaisen yhdessä tekemisen mahdollistaminen osin ohjatusti sekä ehdottoman tarpeellinen etsivä nuorisotyö vaativat myös resursseja kunnan vapaa-aikatoimintaan.

Lapsilta, nuorilta ja heidän perheiltään on tärkeää kysyä, millaista harrastustoimintaa kullekin alueelle kaivataan sekä käydä keskustelua paikallisten harrastusmahdollisuuksien kehittämisestä.

 

Yhdenvertaisuus

Rasistinen kielenkäyttö, syrjivät asenteet ja väkivaltainen käyttäytyminen esim. naisia, vähemmistöjä ja maahanmuuttajia kohtaan sekä fasismia tukevat ulostulot ovat vuosi toisensa jälkeen jatkuneet ja jopa lisääntyneet. Tämän kehityksen ei saa antaa jatkua. Myös työväenluokkaan levinneeseen syrjivään asenteeseen on mahdollista löytää syitä ihmisiä eriarvoistavasta porvaripolitiikasta, jonka takia vihollisia ryhdytään hakemaan toisista heikossa asemassa olevista. Mikään ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että rasismi, syrjintä ja fasismi on nujerrettava kaikissa sen muodoissa.

Arkipäivässä sekä ulostuloissa ilmenneeseen fasismiin tulee vastata välittömästi vastatoimilla. Suomen tulee ryhtyä soveltamaan jälleen Pariisin rauhansopimusta, joka selvästi kieltää kaikki fasistiset järjestöt ja toiminnan. Sen lisäksi tarvitsemme muun muassa lisää mediakasvatusta opetukseen sekä tekoja ihmisten eriarvoisuuden vähentämiseksi huolehtimalla jokaisen kohtuulliseen elämiseen riittävästä perusturvasta.

On tehtävä työtä naisiin, vähemmistöihin ja maahanmuuttajiin kohdistuvan rakenteellisen syrjinnän poistamiseksi sekä syvälle juurtuneiden syrjivien ajatusmallien kitkemiseksi. Tätä työtä on tehtävä yhteistyössä yhdenvertaisuuden puolesta toimivien järjestöjen ja liikkeiden kanssa.

Kommunistit toimivat sellaisen maailman puolesta, jossa solidaarisuus voittaa syrjinnän ja työväenluokka ryhtyy toimimaan yhdessä yhteisen vastustajan, kapitalismin ja rahan vallan, kaatamiseksi.

 

Asepalvelus ja siviilipalvelus

Nykyinen yleinen asevelvollisuus on porvarillista militarismia ylläpitävä sekä syrjivä rekisteriin merkityn sukupuolitiedon perusteella. Se rajoittaa yksilönvapautta, lykkää opintojen aloitusta sekä aiheuttaa palkka- ja eläkemenetyksiä. Ratkaisuna ei tule missään nimessä olla siirtyminen kaikille pakolliseen asepalvelukseen, sillä se vahvistaisi yhteiskunnan militarisoimista entisestään ja laajentaisi yksilöllisiä haittoja kaikkiin kutsuntaikäisiin kansalaisiin. Jo nyt puolustusvoimien reservi on sota-ajan joukkojen ylläpitokapasiteettiin nähden tarpeettoman suuri.

Asepalvelusjärjestelmä on uudistettava niin, että asepalvelus muutetaan kaikille kansalaisille vapaaehtoiseksi. Samalla siviilipalveluksesta voidaan luopua. Vapaaehtoisuuteen perustuva asepalvelus on tasa-arvoinen järjestelmä, joka kunnioittaa jokaisen valintaa käydä tai olla käymättä asepalvelusta. Ensimmäisenä askeleena totaalikieltäytymisen rangaistavuus on poistettava.

Mahdollisuuksia aseettoman palveluksen suorittamiseen on oltava selvästi esillä ja valittavana. Puolustusvoimien on tunnustettava linjausten ja toiminnan tasolla, että suurin koko ihmiskuntaa koskettava uhka on ympäristökriisi.

Siviilipalvelusta koskevana lyhyen tähtäimen vaatimuksena siviilipalveluksen kesto tulee lyhentää samanpituiseksi kuin lyhin varussotilaspalvelusaika.Sotilasviranomaisten velvollisuutta tiedottaa mahdollisuudesta hakeutua siviilipalvelukseen ennen palvelusta, palveluksen aikana ja asepalveluksen jälkeen on vahvistettava, samoin kuin tiedottamista reservistä kieltäytymisen mahdollisuudesta.

 

3. Työllisyys ja toimeentulo

Näemme työn ensisijaisena keinona rakentaa omaa perusturvaa. Viralliset työllisyysprosentit eivät anna asiasta todellista kuvaa, sillä kaikkien työsuhteiden luonne, kesto tai tuntien määrä ei ole sellainen, joka mahdollistaisi elämiseen riittävän tulotason ja työllisyyden jatkuvuuden tai edes antaisi ihmisille itselleen tunnetta työllisenä olemisesta.

Ratkaisuna ei ole asettaa eri ikäryhmiä toisiaan vastaan ja kiristää kilpailua vähistä työpaikoista. Työpaikkoja on luotava lisää ja tässä erityisesti julkisella sektorilla on oltava keskeinen rooli, sillä kunnilla, hyvinvointialueilla ja valtiolla työllistämispotentiaalia riittää.

Työelämässä kasvanut pahoinvointi, yksittäisen työntekijän työtaakan lisääntyminen sekä toisaalta pätkä- ja silpputöiden kasvu kertoo selvästi paremman työaikamallin tarpeesta. Työaikaa on lyhennettävä 6 tuntiin päivässä ja 30 tuntiin viikossa ansiotasoa alentamatta. Näin työtä jakamalla voidaan avata lisää kokoaikaisia työpaikkoja, ennaltaehkäistä ja vähentää työuupumusta ja stressiä sekä myös korvata riittämättömien työtuntien työsuhteet elämiseen riittävän tulotason työsuhteilla. Monia nuoria koskettavat nollatuntisopimukset on kiellettävä lailla - sillä poikkeuksella, että jatkossakin ne olisivat mahdollisia työntekijän nimenomaisesta toivomuksesta - , koska ne aiheuttavat epävarmuutta ja haittaavat arjen suunnittelua ajallisesti ja taloudellisesti.

Nuorten työttömyys kasvoi koronakeväänä 2020 enemmän, kuin työttömyys keskimäärin. Työttömiä nuoria oli työllisyyskatsauksen mukaan 56 400 toukokuussa 2020. Keväällä 2019 heitä oli noin 28 500. Vuonna 2013 voimaan tullut nuorisotakuu ei ole auttanut nuoria työllistymään. Kuntien on tarjottava nuorille enemmän kesätyöpaikkoja. Nuorille suunnattua tiedotusta ja neuvontaa on lisättävä.

 

Perusturvaa uudistettava ja korotettava

SKP:n aloite 1200 euron kuukausittaisesta perusturvasta poistaa toteutuessaan toimeentulo ongelmat myös täysi-ikäisiltä opiskelijoilta sekä niiltä nuorilta, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua työelämään tai saada muutoin riittävää toimeentuloa työttömyyden, opiskelun, sairauden tai muun syyn vuoksi. Perusturvamalli nostaa muun muassa opintorahan suuruuden köyhyysrajan ylittävälle tasolle. Samalla parannetaan opiskelijoiden mahdollisuuksia täysipäiväiseen opiskeluun ilman, että kohtuulliseen elämiseen riittävää toimeentuloa pitää hankkia tekemällä töitä tai ottamalla opintolainaa. 1200 euron perusturva maksetaan verottomana ja se on vastikkeeton, syyperusteinen etuus, jonka tarve (opiskelu, sairaus, työttömyys jne.) tulee etuutta hakiessa todentaa. Alaikäisten opiskelijoiden kohdalla on myös kiinnitettävä huomiota opintorahan tasoon ja perheiden kunnolliseen toimeentuloon.

 

Lapsilisää parannettava

Lapsilisien tason jääminen jälkeen lapsiperheiden elinkustannusten noususta on iso ongelma. Siksi tarvitaan lapsilisien tasokorotus. Pientuloisten perheiden kannalta iso ongelma on lisäksi se, että lapsilisät lasketaan tuloksi toimeentulotukea haettaessa. Tämä on johtanut siihen, että lapsilisiä saavien toimeentulotukea leikataan. Tilanne on korjattava lisäämällä lapsilisät niiden tukien joukkoon, joita ei toimeentulotukea myönnettäessä huomioida. Tämä ei saa johtaa lapsille myönnettävön toimeentulotuen perusosan leikkauksiin.

Lapsilisien maksamista on myös pidennettävä nykyisestä 17 vuoden iästä 18 vuoteen. SKP on lisäksi esittänyt perustettavaksi uutta köyhyysindeksiä, joka seuraa elinkustannusten muutosta nimenomaan pienituloisten ja köyhien toteutuvassa kulutuksessa, sekä lapsilisien tasoa sidottavaksi tähän indeksiin.

 

Asuminen

Omilleen muuttaville nuorille on luotava räätälöityjä väyliä ja tietopaketteja ensimmäisen oman asunnon löytämiseen. Opiskelija-asuntoja on oltava saatavilla riittävä määrä. Nuoria muuttajia on informoitava asukkaiden oikeuksista.

Nuoria on kuunneltava asunto- ja kaavoituspolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa vahvistuen paikallisesti ja nuorilla on oltava mahdollisuus osallistua asunto- ja kaavoituspolitiikkaa käsittelevien elinten työskentelyyn esim. läsnäolo- ja aloiteoikeuksilla.

Valtakunnallisesti on toteutettava vuokrasäännöstelyä ja kohtuuttoman korkeat vuokrat estävä vuokrakatto, jotta voitontavoittelu ihmisten kodeilla ja asumisen perusoikeudella saadaan loppumaan.

Aiemmin tässä luvussa kerrotun 1200 euron perusturvamallin toteutuessa rinnalla säilyy asumistukijärjestelmä. Täysi-ikäisillä 1200 euron perusturvaan oikeutetuilla nuorilla sen tarve tulee kuitenkin vähenemään samalla, kun säännellään vuokratasoa oikeudenmukaisemmaksi. Omillaan asuville alaikäisille nuorille myönnettävän yleisen asumistuen tasoa on tarkistettava säännöllisesti ja tarvittaessa tehdä tasokorotuksia.

 

Nuoret vaikuttamaan ay-liikkeeseen

Järjestäytyneen työväen joukkovoimalla on onnistuttu toteuttamaan merkittäviä uudistuksia ja edistysaskeleita työläisten oikeuksiin ja asemaan sekä yhteiskuntaan. Näin huomattavaa hyvinvoinnin aikaansaamista yhteiskunnassa ei olisi voitu saada aikaan sotien jälkeen ilman kattavaa järjestäytymisastetta sekä kommunistien ja muiden radikaalien vasemmistolaisten vaikuttamistyötä liittojen sisällä.

Hyvinvointivaltion romuttamista on tehty eri hallitusten toimesta samalla, kun ay-liikkeen agenda on maltillistunut. Edistyksellisiin muutoksiin tähtäävää toimintaa pitää tänä päivänä vahvistaa ammattiliittojen toiminnassa ja on tärkeää saada entistä useampien työntekijöiden näkemykset kuuluviin ammattiyhdistysliikkeen agendalle heidän omaehtoisen ay-toiminnan kautta.

Ay-järjestäytymistä on tarpeen laajentaa nuorten työntekijöiden keskuudessa. Ammattiliittojen työtä on pyrittävä jalkauttamaan paremmin työpaikoille ja liiton jäsenyyden merkityksestä on syytä päästä keskustelemaan uusien nuorten työntekijöiden kanssa. Nuorilla on oltava matalan kynnyksen vaikuttamisväyliä ay-liikkeen sisällä ja on huolehdittava, että nuoret saavat äänensä kuuluviin liiton toiminnassa. Nuorten omaa toimintaa on myös tuettava liittojen eri organisaatioasteilla.

Ammattiyhdistysliikettä ja sen merkitystä työelämään ja työntekijöiden oikeuksiin ja asemaan on tuotava esiin oppilaitoksissa jo peruskoulusta alkaen silloin, kun monet nuoret aloittelevat valmistautumista kesätöiden hakemiseen. Etenkin toisella asteella ay-liikkeestä puhumisen merkitys korostuu.

 

4. Koulutus ja terveys

Me kommunistit luotamme koulutuksen ja sivistyksen voimaan. Jokaiselle ihmiselle on turvattava mahdollisuudet koulunkäyntiin, opiskeluun ja oppimiseen iästä ja tulotasosta riippumatta.

Rauhankasvatus – ihmisoikeuksiin, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon perehtyminen - on otettava mukaan opetussisältöihin koko väestön laajuudessa varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin ja aikuiskoulutukseen asti.

Päiväkodin ja koulun vuosisuunnitelmiin ja päiväohjelmiin ei saa sisällyttää jumalanpalveluksia, hartaustilaisuuksia eikä uskonnollisia toimituksia. Uskonnonopetus on lopetettava varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja lukiossa. Sen sijaan elämänkatsomustiedon asemaa on vahvistettava ja se on avattava kaikille yleiseksi katsomusaineeksi.

Oppilas- ja opiskelijakuntien sekä opiskelijärjestöjen työtä ja vaikutusmahdollisuuksia on oppilaitoksen ja kuntien toimesta aktiivisesti tuettava ja edistettävä. Palautteenanto ja ideoiden esittäminen oppilaitoksissa on oltava mahdollista yksinkertaisilla tavoilla ja matalalla kynnyksellä.

Uusien digitaalisten laitteiden ja ohjelmistojen hankkimisen ohella on osoitettava riittävät määrärahat myös opettajien palkkaamiseen, opastamiseen ja kouluttamiseen. Monissa kouluissa myös koulunkäynninohjaajien, kuraattorien, psykologien, terveydenhoitajien ja lääkäreiden resurssit ovat riittämättömät. Niihin on saatava tuntuva lisäys. Lisäksi on huolehdittava, että laitteiden tekninen ylläpito järjestetään kunnolla. Kouluissa on oltava laitteiden käyttöä varten riittävät verkkoyhteydet.

Lopulta koulutukseen panostetut rahat tulevat moninkertaisesti takaisin, kun valmistuneet oppilaat ja opiskelijat voivat hyvin.

 

Resurssit nostettava tarvittavalle tasolle

Myös lähiopetuksen puitteisiin kaivataan muutosta. Tällä hetkellä monissa kunnissa koulutuksesta on ryhdytty säästämään, ja menoleikkauksia pyritään toteuttamaan keskittämällä ja lakkauttamalla pienempiä kouluja, vähentämällä henkilökuntaa sekä laajentamalla ryhmäkokoja. Kaikilla näillä toimilla on vaikutuksensa, jotka näkyvät konkreettisesti oppimisessa sekä oppilaiden ja henkilöstön hyvinvoinnissa.

Peruskoulun lähtökohtana on turvallisen kokoinen koulu lähellä oppilaan kotia. Liian pitkät päivät rasittavat pienimpiä koululaisia. Jos kuljetuksia kuitenkin tarvitaan, on järjestettävä sujuva koulukyyti. Lapsella on oltava mahdollisuus päästä iltapäivähoitoon vanhempien tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta. Erilaisista taustoista ja kulttuureista tulevien oppilaiden tarpeita on huomioitava paremmin. Erityislapsille ja nuorille on järjestettävä heidän tarvitsemansa palvelut.

Vaadimme, että koulujen ryhmäkoot pidetään kohtuullisina niin, että opettajien ja ohjaajien suhdeluvut ovat samalla riittävät.

Opiskelijapalvelujen merkitystä ei voida korostaa liikaa. Terveydenhoitajien, koulukuraattorien ja psykologien läsnäololla ja tuella oppilaitoksissa on mahdollista ennaltaehkäistä ja vähentää oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointia ja työskentelyä vaikeuttavia ongelmia. Nopea pääsy opiskelijapalveluihin on monien koulutustenjärjestäjien tavoitteissa, mutta käytännössä tästä ideaalitilanteesta ollaan vielä kaukana. Asiaa ei voida ratkaista taianomaisesti odottamalla, vaan se vaatii lisää resursseja opiskelijapalveluihin ja lisää ammattilaisia oppilaitoksiin.

Sipilän hallituksen ennätyksellinen toisen asteen koulutuksen määrärahojen leikkaaminen on korvattava täysimääräisesti tänä aikana tapahtunut kustannustason nousu huomioiden. Ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden verkon karsiminen lisää eriarvoisuutta. Tämä on huomioitava nyt, kun oppivelvollisuutta pidennettiin. Koulutuspaikkoja on oltava tarjolla kohtuullisen matkan päässä. Samaan aikaan on lisättävä lähiopetusta ja opettajaresursseja opetuksen laadun parantamiseksi. Yhteiskunnallisten aineiden opetusta ja muuta yleissivistävää opetuksellista sisältöä on vahvistettava ammatillisessa koulutuksessa. Mahdollisuus jatko-opintoihin oppivelvollisuuden päättyessä on turvattava myös niille nuorille, joiden opiskelupolku syystä tai toisesta pitkittyy.

Yliopistojen määrärahoja ja lähiopetusta on lisättävä. Yksityisten rahoittajien ja ministeriön valtaa yliopistoilla lisännyt yliopistolaki on uudistettava. Nykyinen laki on kasvattanut byrokratiaa ja heikentänyt opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden vaikutusmahdollisuuksia. Yliopistolain uudistamisen ja yliopistojen resurssien lisäämisen ohella pidämme tärkeänä sitä, että jatketaan alueyliopistojen kehittämistä.

 

Kapitalismi ja koulutus

Keskustelun paikka on myös siitä, miten opiskelijat ylipäätään nähdään koulutusjärjestelmässä. Kapitalistinen tulosajattelu ja porvarillinen hyötynäkökulma on ottanut yhä enemmän jalansijaa oppilaitoksissa ja esimerkiksi taannoinen amisreformi on ollut keino kasvattaa yritysten vaikutusvaltaa opetuksessa ja vahvistaa oikeistopoliitikkojen ajatusta siitä, kuinka ammatillisia opiskelijoita ikään kuin valmistetaan liukuhihnalta suoraan firmojen palvelukseen. Paineiden kasaantumista, suorituskeskeistä ilmapiiriä ja opetuksen sivistyksellisen puolen heikentymistä on syytä vastustaa sekä asiaan on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi opiskelijoiden vaikuttamiselinten ja opiskelijajärjestöjen toimesta.

 

Viihtyisät, terveelliset, turvalliset tilat

Silloin kun oppilaitoksen omat tilat ja puitteet ovat kunnolliset, ajanmukaiset ja terveelliset, tilat soveltuvat usein sekä opiskelijoiden että henkilökunnan työn näkökulmasta hyvin vastaamaan tarpeita ja luomaan siten oppimisen ja työskentelyn kannalta sopivan ympäristön. Lähiopetuksella voidaan tarjota opiskelijalle hänen tarvitsemaansa henkilökohtaista tukea ja apua paremmin sekä huolehtia yhdenvertaisesta oikeudesta laadukkaaseen opetukseen. Näistä syistä lähiopetus tulee turvata oppilaitoksissa myös tulevaisuudessa.

Esimerkiksi tartuntatautitilanteen vaatiessa opiskelijamäärien rajoittamista fyysisesti, on tärkeää hyödyntää hybridimallia, jossa osa opiskelijoista on tietyn aikaa lähiopetuksessa ja osa etänä. Tällöin voidaan tunnistaa ja välttää edes osa niistä jaksamisongelmista, jotka syntyisivät ja pahentuisivat yksimittaisten etäopetusjaksojen pitkittyessä.

Lukuisten opetustilojen soveltuvuudessa ja ajanmukaisuudessa on isoja ongelmia. Opetuskäyttöön suunniteltuja tiloja on päästetty huonoon kuntoon ja oppilaitoksia toimii myös ahtaissa tai hälyisissä avokonttorimaisissa tiloissa. Tilojen soveltuvuuteen, ajanmukaisuuteen, turvallisuuteen ja terveellisyyteen tulee panostaa. Mahdollisten sisätilaongelmien riskit tulee selvittää laajasti sekä teettää korjaukset ja remontit laatu, eikä halpa hinta, edellä. Korjaustöiden ja remonttien suhteen tulee pyrkiä luomaan ja kehittämään kaupunkien tai kuntayhtymien omaa voittoa tavoittelematonta rakentamista.

Oppilailla ja opiskelijoilla on oltava mahdollisuuksia osallistua koulutilojen sisustamiseen ja niiden viihtyvyyden parantamiseen.

 

Pienuus on suuruutta – lähikoulujen puolesta

Lähikouluja pienten paikkakuntien kylissä ja muilla syrjäseuduilla on kohdannut viime vuosikymmeninä voimakas lakkautusaalto. Koulujen lakkauttamisia on perusteltu monesti oppilaiden vähentymisellä, mutta päätöksissä ei ole otettu lainkaan huomioon pienten koulujen mahdollisuuksia tarjota isompia kouluja paremman ja viihtyisämmän vaihtoehdon oppimiseen.

Oppilaiden vähentyminen ei ole myöskään mikään luonnonvoima vaan seurausta poliittisista päätöksistä. Koko maan asuttuna pitämiseen tähtävän aluepolitiikan alasajo ja korvaaminen metropolikeskeisyydellä on johtanut työpaikkojen, palveluiden ja sitä myötä myös asutuksen keskittymiseen isoihin kaupunkeihin. On palautettava aluepolitiikka, jolla ryhdytään jälleen vahvistamaan asumisen ja elämisen mahdollisuuksia myös pienemmillä paikkakunnilla.

Myös kaupunkien lähiöissä kouluja lakkautetaan ja yhdistetään suuremmiksi yksiköiksi. Ensin hallinnollisesti, ja sen jälkeen myös koulurakennukset purkamalla ja suurempiin siirtymällä. Viidensadan tai jopa tuhannen oppilaan koulu ei ole viihtyisä oppimisympäristö.

Pienten lähikoulujen olemassaolo on voitava turvata kunnissa. Koulujen kehittämisessä on kuunneltava oppilaita, vanhempia ja työntekijöitä. Kunnille on myönnettävä sellainen valtionrahoitus, jonka avulla koulujen keskittämisiin ei taloudellisista syistä tarvitse turvautua.

 

Terveyttä kaikille

Sosiaali-, mielenterveys- ja terveyspalveluiden aliresursointi näkyy pidentyneinä hoitojonoina ja hoitoon pääsyn hankaluutena. Terveys ei kuitenkaan odota, vaan hoidon saannin pitkittyessä moni ongelma ja vaiva saattaa pahentua ja muuttua kiirettömästä kiireelliseksi.

Resurssien riittämättömyydestä johtuvat ongelmat on ratkaistava resursseilla. Sosiaali- ja terveyspalveluille on järjestettävä sellainen rahoitus, joka mahdollistaa todellisen tarpeen mukaisten palvelujen organisoinnin, uusien työntekijöiden palkkaamisen, palkkojen ja työehtojen parantamisen, asianmukaisten tilojen ylläpitämisen ja rakentamisen sekä tarvittavien työvälineiden ja tarvikkeiden hankkimisen ja huoltamisen.

Monien nuorten terveys ja hyvinvointi on heikentynyt viime vuosikymmeninä tehtyjen poliittisten päätösten ja yhteiskunnan oikeistolaistumisen seurauksena. Opiskelu- ja työtaakan kasaantuminen, yksin pärjäämisen ilmapiiri sekä yksilön vastuun korostaminen on aiheuttanut jo pitkään paljon stressiä, uupumusta ja pahoinvointia, joka on pahimmillaan johtanut nuorten työkyvyttömyyteen ja tai jopa kuolemaan.

Nuorten tarve mielenterveyspalveluille on lisääntynyt huomattavasti viime aikoina. Tähän tarpeeseen tulee vastata turvaamalla nuorille omia väyliä hoitoon hakeutumiseen. Maksuttomiin mielenterveyspalveluihin pääsyä ilman lähetettä on helpotettava. Psykiatrin vastaanotolle ja terapiaan on päästävä viimeistään viikon sisällä hoitoon hakeutumisesta. Psykoterapeutin koulutus on muutettava maksuttomaksi uusien ammattilaisten kouluttautumisen mahdollisuuksien parantamiseksi.

Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus on huomioitava sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä työntekijöiden koulutuksissa. Kaikkien oikeus asialliseen kohtaamiseen ja kohteluun on varmistettava.

 

5. Nuorten vaikuttaminen kommunistisessa liikkeessä

Tovereiden osallistuminen ja kollektiivinen työskentely ovat perustavanlaatuisia toimintatapoja kommunistisessa liikkeessä. Näihin kannustetaan ja organisoidaan myös kommunistisessa nuoristotoiminnassa toimivia tovereita.

Kommunistinuoret vaikuttaa Suomen kommunistisen puolueen toimintaan sekä varmistaa, että nuorten ääni näkyy ja kuuluu puolueen toiminnassa. Tämä SKP:n nuorisopoliittinen asiakirja on yksi esimerkki siitä. SKP:n järjestöt tukevat Kommunistinuorten toimintaa ja Kommunistinuorten

ryhmien perustamista laajemmin eri puolille maata. Kommunistinuoret on itsenäinen vallankumouksellinen nuorisojärjestö, joka toimii yhteistyössä SKP:n kanssa ja tukee puolueen tavoitteita ja toimintaa.

Kommunistisessa liikkeessä noudatettava järjestöperiaate on demokraattinen sentralismi. Se merkitsee, että järjestöjen jäsenille turvataan heidän loukkaamattomiin oikeuksiinsa kuuluva laaja demokratia ja että tämän järjestödemokratian pohjalta toteutetaan järjestötyön yhtenäistämiselle, ohjaukselle ja työnjaolle välttämätön keskitys. Demokraattisen sentralismin avulla on mahdollista sekä vahvistaa osallistumista että pitää huolta järjestöllisestä toimintakyvystä.

Toverien vaikutusmahdollisuuksia kommunistisessa liikkeessä kuvaa hyvin Kommunistinuorten prosessi tapahtumien ja kannanottojen suunnittelussa. Kaikki aloitteet, ideat ja luonnokset tuodaan aina ensin sisäiseen keskusteluun aloitteentekijän toimesta. Tämä on meidän opittu yhteinen toimintatapa, joka pohjautuu jo Kommunistinuorten säännöistä. Kerrotut kommentit otetaan huomioon työssä. Omien mielipiteiden, näkemysten ja ehdotusten esittämiseen mahdollisimman avoimesti kannustetaan.

Kommunistinuoret on laatinut päivittyvän yhdenvertaisuussuunnitelman, joka velvoittaa nuorisotoiminnassa mukana olevia tovereita, ja joka toimii ohjenuorana mahdollisille toimenpiteille. Yhdenvertaisuussuunnitelma on siis kommunistisen nuorisotoiminnan tietopaketti siihen, mitä toverilliseen yhteisöön kuuluminen tarkoittaa, työkalu mahdollisten epäselvien tilanteiden ratkaisua varten sekä kertauksenomainen katsaus Kommunistinuorten arvoista.

Päämäärämme on oikeudenmukainen kommunistinen yhteiskunta yleisperiaatteella 'kukin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeidensa mukaan'. Emme hyväksy epäasiallista käytöstä tai syrjintää myöskään matkallamme sosialismiin ja kommunismiin.

 

SUOMEN KOMMUNISTISEN PUOLUEEN EDUSTAJAKOKOUS

11.-12.6.2022 KOTKA