Taisteluun julkisten palvelujen puolesta

Suomen kommunistisen puolueen varapuheenjohtaja Mervi Grönfors 23.4. SKP:n keskuskomitean kokouksessa:

Toverit, puhun asiasta, joka nostattaa minussa kuumia tunteita. Tehyläisenä näkökulmani on pääosin oman neuvottelujärjestön SOTE:n kautta, mutta pyrin tässä pitämään jonkin verran mukana koko kuntakenttää. Järjestöjen välisiin näkemyseroihin en ota kantaa.

Naispalkka on historian jäänne, joka hiertää vieläkin julkisen palvelualan neuvotteluiden rattaissa. Toinen hankala sana on kutsumus, joka tuntuu estävän kaikenlaiset liikahdukset palkkakuopan pohjalta ylöspäin.

Koronapandemia on omalta osaltaan lisännyt kutsumuksen painoarvoa kuntatyönantajan näkövinkkelissä, joten parvekeaplodit, valaistut seinät, itse tulostettavat kiitoskortit ja banaanit riittäisivät KT:n mielestä hyvinkin korvaukseksi julkisen palvelualan työntekijöiden työvoimasta ja ammattitaidosta. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen viesti on ollut, ettei rahaa vaadittuihin palkankorotuksiin olisi.

Ristiriita tässä on ilmeinen – työntekijät myyvät työvoimaansa ja liitot myyvät työrauahaa, mutta haluaako työnantaja maksaa työrauhasta?

Edellisten neuvottelukierroksen aikaan valmiuslaki esti liittoja käyttämästä lakkoa painostuskeinona, nyt lakkoja on ollut. Pääsiäisen aikaan alkavaksi aiottu hoitajalakko kuitenkin murrettiin valmistelemalla potilasturvalakia hoitajien lakko-oikeuden rajaamiseksi.

Jo helmikuun alussa Super ja Tehy esittivät sote-alalle viiden vuoden pelastusohjelmaa, jolla peruspalkkatasoa nostettaisiin 3,6 % vuosittain normaalien sopimuskorotusten lisäksi. Hoitajajärjestöt vaativat Suomen hallituksen sitoutumista pelastusohjelmaan. Myös muut julkisen alan liitot vaativat palkkaohjelmaa, jolla julkisten palveluiden työntekijöiden palkkausta parannetaan.

Kuntasektorin sopimuskausi päättyi 28.2.2022 eikä työrauha ole voimassa alkaen 1.3.2022

Kun sopimus päättyi 28.2.2022, kuntatyönantaja keskeytti käynnissä olleet neuvottelut ilmoituksella, ettei sovulle ole edellytyksiä. Neuvotteluja vauhdittaakseen liitot ovat julistivat ylityö- ja vuoronavaihtokieltoja ja jättivät lakkovaroituksia. Hoitajien lakkovaroitukseen johti järjestöjen mukaan työantajan täysi haluttomuus ottaa sote-kriisiä ja hoitajapulaa neuvottelupöydässä vakavasti, jolloin mahdollisista ratkaisuista ei ole päästy edes keskustelemaan. Muiden kunta-alan liittojen lakkovaroitusten syynä on ainakin tyytymättömyys palkkatasoon. Aiemmasta poiketen kunta-alalla on nyt neuvoteltavana kaksi sopimusta:

· SOTE-sopimus on sosiaali- ja terveydenhuollon työ- ja virkaehtosopimus, joka tuli voimaan 1.9.2021. Se on maamme suurin alakohtainen työehtosopimus, jonka piirissä on noin 180 000 palkansaajaa.

· Kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta (KVTES) sovelletaan kuntien työntekijöihin. Sen piirissä on noin 120 000 palkansaajaa, suurimpana ryhmänä lastenhoitajat.

29.3. 2022 Valtakunnansovittelija antoi sovintoesityksen, jonka osapuolia ovat KT, Tehy, Super, JHL, JUKO ja Jyty. Esitys hylättiin yksimielisesti liittojen hallintojen toimesta, koska se ei sisältänyt palkkaohjelmaa. Vain Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT hyväksyi ehdotuksen.

Hoitajajärjestöt tavoittelevat viiden vuoden mittaista maltillista palkkaohjelmaa. Tämän sijaan tarjottiin muita aloja pienempiä sopimuskorotuksia. Sovintoesityksen mukainen ratkaisu olisi ajanut lisää henkilöstöä pois kunnista ja tulevilta hyvinvointialueilta.

Euroopan julkisten alojen ammattiliittojen kattojärjestö (EPSU) on lähettänyt tuen osoituksen Tehylle ja SuPerille. ”Tuemme täydellisesti toimianne, joiden taustalla on valtakunnansovittelijan täysin riittämätön sovintoehdotus”, todetaan kirjeessä.

Ensimmäinen Tehyn ja Superin kaksi viikkoinen lakko alkoi 1.4. kuudessa sairaanhoitopiirissä, huoli potilasturvallisuudesta nousi työnantajan aseeksi lakkoa vastaan. Siinä vaiheessa työriitaa oli soviteltu valtakunnansovittelijan johdolla yli kolme viikkoa. Valtakunnansovittelijan pakeille päädyttiin, koska KT keskeytti työehtosopimusneuvottelut.

Perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa on ollut JHL:n, Jukon ja Jytyn lakkoja ja uusia lakkovaroituksia on annettu. Myös ylityö- ja vuoronvaihtokieltoja on ollut voimassa ja viimeisimmät ovat voimassa toistaiseksi. Lakkovaroitukset on liittojen toimesta annettu riittävän ajoissa ja asianmukaisesti.

Näin oli myös Tehyn ja Superin lakkovaroitusten kanssa. Tästä huolimatta työnantajat eivät aloittaneet varautumista, kun työtaisteluilmoitus jätettiin tai senkään jälkeen, kun lakon alkamista työ- ja elinkeinoministeriön toimesta siirrettiin kahdella viikolla. Vaikka lakon siirtämisen perusteena on isäaika neuvottelemiselle, ei sovittelu jatkunut.

Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti sen sijaan potilasturvallisuuslain valmistelun kertoen pyrkivänsä antamaan esityksen siitä valtioneuvostolle mahdollisimman pian. Lain avulla voitaisiin määrätä lakossa olevia ihmisiä töihin ”suojelutyötä täydentäviin välttämättömiin velvoitteisiin”. Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén katsoi hoitajalakon ensimmäisen vaiheen aikana potilasturvallisuuden vaarantuneen ja oli tuomassa potilasturvalain valtioneuvoston istuntoon lakon toisen vaiheen alkaessa.

Hoitajat vastustivat pakkolakia, jonka perusteet hoitajaliitot kiistivät. Työnantajapuolen väitteitä potilasturvallisuuden vaarantumisesta riittämättömän suojelutyön vuoksi on liitojen ja työntekijöiden toimesta korjattu ja todistettu perättömiksi. Lakihanke on aiheellisesti aiheuttanut poliittista erimielisyyttä hallituspuolueissa.

Arvoitukseksi jäi mihin perustuen työnantaja koki suojelutyön riittämättömäksi, sillä neuvotteluissa asiana on työnantajan esittämä työvoiman tarve. STTK totesi, että suojelutyövoiman määrästä ja laadusta on neuvoteltu paikallisesti sairaanhoitopiirien kanssa. Ja, että poliittisen päätöksentekijän ei pidä vesittää lakkoa lainsäädännöllä.

Hoitajajärjestöt päätyivät pakkolain uhatessa perumaan lakkonsa, jonka laki olisi murtanut. Samalla Tehy ja Super julistivat koko kunta-alaa koskevan toistaiseksi voimassa olevan ylityö- ja vuoronvaihtokiellon. Liitot kertoivat alkavansa valmistella järeämpiä toimia työehtoneuvotteluja edistääkseen. Tässä yhteydessä on mainittu mm. joukkoirtisanoutuminen.

Pöytälaatikkoon jätetty potilasturvalaki herättää voimakkaita tunteita, sillä se kajoaa työntekijöiden lakko-oikeuteen ja puuttuu potilasturvallisuuden vaarantumiseen vain lakon aikana. Ministeriötä ja työnantajaa ei vaikuta työrauhan aikaiset henkilöstövajauksesta johtuneet potilasturvallisuuden vaarantumiset huolestuttavan.

8.4. Työministeri Tuula Haatainen määräsi sovittelulautakunnan sovittelemaan kunta-alan pääsopijajärjestöjen työriitaa. Vastapuoli on KT Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat. Kunta-alan neuvotteluosapuolet olivat 10. huhtikuuta sen kuultavina vuoroillaan. Hoitajajärjestöt siirsivät 15. huhtikuuta alkavaksi ilmoitettua toista lakkoa pääsiäisen yli, jotta sovittelulautakunta sai työlleen lisäaikaa.

Koko sovitteluprosessin ajan työnantajapuoli ja valtiovalta ovat vältelleet työriidan peruskysymystä, eli matalaa palkkausta, hoitajapulaa ja alan vetovoiman vähenemistä. Työntekijöiden venymisellä, jatkuvalla työvuorojen vaihtamisella ja joustamisella työnantajan direktio-oikeuden edessä on saatu aikaan tilanne, jota ei kauniilla sanoilla ratkota. Henkilöstö ei enää jaksa, eikä palkka riitä elämiseen. Tämä sivuuttaen keskusteluun mediassa on nostettu lakkojen haitat. Hallitus on toistuvasti todennut, ettei ole osapuolena kunta-alan neuvotteluissa, vaikka kiistatta onkin pelannut työnantajan pussiin.

Hätätyö ja suojelutyö saivat hoitajalakon aikana uusia tulkintoja, joilla lakkoa yritettiin murtaa. Työaikalain mukaan hätätyö edellyttää ennalta-arvaamatonta tapahtumaa, kuten suuronnettomuutta. Suuronnettomuushälytyksessä ei lakkoilla eikä neuvotella suojelutyöstä. Suuronnettomuus on hätätyön peruste, ja silloin tehdään hätätyötä, kuten laki määrää. ÄKILLINEN SYY EI ole ennalta tiedossa ollut lakko, jota on vielä siirretty kahdella viikolla.

Hätätyön turha teettäminen on rikos, josta työnantaja voidaan tuomita sakkorangaistukseen.

Julkisten palveluiden työehtoneuvottelut ovat kimurantilla mutkalla. Ylityö- ja vuoronvaihtokiellot koskevat laajasti kuntatyötä. Osaa kunta-alalle ilmoitetuista lakoista on siirretty työministeriön päätöksellä kahdella viikolla eteenpäin yhteiskunnan toiminnoille vaarallisina. Ilmoitetut työtaistelutoimet raukeavat tai päättyvät osapuolten saavuttaessa ratkaisun uusista virka- ja työehtosopimuksista.

Julkisuudessa on yhdeksi keinoksi väläytetty keskitettyä palkkaratkaisua, johon valtion voisi olla helpompi tulla mukaan esimerkiksi veroratkaisuin. Pakkosovintoa ei Suomessa kuitenkaan ole. Sopimukseen pääseminen edellyttää, että kolme pääsopijajärjestöä ja KT hyväksyvät lautakunnan esityksen. Tällä hetkellä en tiedä milloin ja minkälaisena sopimus syntyy. Sovittelulautakunnan kerrotaan tapaavan osapuolia yksi kerrallaan ja pyrkivän antamaan sovintoesityksen, jota ei hylättäisi.

Henkilökohtaisesti en tiedä mitä odottaa, sillä myös sisar hento valkoinen voi olla pirun kiukkuinen työläinen. Hoitajien mielenilmauksissa on kuultu riiston riittävän, valmiita ollaan jopa poistamaan omat ammattioikeudet, jotta pakkolailla ei pystytä työhön määräämään.

Tilanne on totinen, hoitajapula on huutava. Kunta-alan työriidan ratkaisemiseen avain on raha. Valtiovallan on oltava huolissaan potilasturvallisuudesta, mutta myös hoitajien saatavuudesta ja heidän työhyvinvoinnistaan. Tämä ongelma ei hallituksen silmistä katoa Naton jäsenyyttä hakemalla.

Toverit!

Kunta-alalle odotetaan aitoa työrauhaa reiluin työehdoin.