Soteuudistukselle uusi suunta

Sipilän hallituksen sote-esityksen kaatuminen perustuslain vastaisena on pakottanut Marinin hallituksen välttämään samoja virheitä. Nyt tekeillä olevaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen ei liity enää valinnanvapausmallia ja laajoja kokonaisulkoistuksia eikä kolmen miljardin säästötavoitteita. Se jatkaa kuitenkin aiempaa linjaa siirtämällä palvelujen järjestämisen kunnista maakuntatasolle, alimitoittamalla rahoitusta, laiminlyömällä sosiaalipalveluja ja heikentämällä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Myös ns. monikanavarahoituksen ongelmat jatkuvat.

Palvelujen rahoitusvaje ja päätöksenteon siirtäminen hyvinvointialueille (maakuntiin) uhkaa johtaa lähipalvelujen karsimiseen. Kun paikallisten tarpeiden tuntemus heikkenee ja sote-palvelut irrotetaan kuntien muusta toiminnasta, vaikeutuu myös sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäiseminen.

Kun rahoituksen taso ei kokonaisuutena nouse, johtaa alueellisten erojen vähentäminen rahoituksen leikkaamiseen Helsingissä ja useilla muilla alueilla. Rahoitusvajetta ylläpitää se, että palvelutarpeiden kasvu huomioidaan jatkossa vain 80 prosenttisesti. Riittävän henkilöstömitoituksen turvaamisen ja palkkauksen parantamisen sijasta rahoitusmalli kannustaa palkkakehityksen ”hillitsemiseen”.

Kuntien, kuntayhtymien ja sairaanhoitopiirien hajanainen sote-hallinto kootaan uudistuksessa hyvinvointialueille, joiden valtuusto valitaan vaaleilla. Poikkeuksena on vain Helsinki, joka säilyttää oikeuden järjestää ja tuottaa perustason sote-palvelut. Samalla hyvinvointialueiden ja Helsingin sote-päätöksenteko alistetaan tiukasti valtiovarain- sekä sosiaali- ja terveysministeriöiden ohjaukseen ja rahoituskontrolliin. Maakuntatasolla päätösvalta keskittyy suurten puolueiden ja isojen kaupunkikeskusten edustajille sekä johtaville viranhaltijoille.

SKP:n tavoitteet paremmista palveluista ja eriarvoisuuden vähentämisestä sote-palveluissa edellyttävät palvelujen rahoituksen tuntuvaa tasokorotusta, peruspalvelujen vahvistamista ja säilyttämistä pääosin kuntien järjestäminä lähipalveluina, palvelumaksujen vähentämistä ja lopulta poistamista, sekä ennaltaehkäisevän toiminnan kehittämistä.

Palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseksi on välttämätöntä parantaa myös työntekijöiden työehtoja ja vaikutusmahdollisuuksia, sekä huomioida työntekijöiden osaaminen ja kokemus paremmin myös Sote-uudistusta laadittaessa. Kunnissa on kehitettävä osallistuvaa demokratiaa ja erityistason palvelujen hallinto järjestettävä maakuntatasolle niin, että turvataan myös pienten kuntien vaikutusmahdollisuudet ja suhteellisuuden toteutuminen hallintoelimiä valittaessa.

Jos osa rahoituksesta kerätään tulevaisuudessa maakuntaverolla, pitää se tehdä tulojen mukaan kiristyvällä progressiivisella verotuksella, joka ulotetaan koskemaan myös pääomatuloja. Valtion rahoituksella on jatkossakin tasoitettava alueellisia eroja. Yksityistä hoito- ja hoivabisnestä suosivasta monikanavarahoituksesta on siirryttävä asteittain siihen, että lakisääteiset sote-palvelut järjestetään julkisina palveluina.