SKP vetosi oikeusministeri Braxiin

SKP:n edustajat tapasivat oikeusministeri Tuija Braxin ja vetosivat vaalilakiin valmistellun kolmen prosentin äänikynnyksen hylkäämiseksi.

SKP esitti vaalien suhteellisuuden vahvistamista toteuttamalla valtakunnallinen tasauspaikkajärjestelmä ilman äänikynnystä. Kommunistit kritisoivat vaalilain muutoshankkeita siitä, että niillä vaikeutetaan uusien vaihtoehtojen pääsyä eduskuntaan ja sivuutetaan puolueiden ulkopuolella tapahtuva osallistuminen, jota pitäisi helpottaa sallimalla valitsijayhdistysten vaaliliitot puolueiden kanssa.

Lisäksi SKP esitti, että Suomi toteuttaa Euroopan neuvoston suosituksen, jonka mukaan valtion tukea puolueille ei saa rajoittaa tulee puoluerahoituksessa huolehtia siitä, että myös eduskunnan ulkopuolella olevien puolueiden ”olisi mahdollista kilpailla oikeudenmukaisin ehdoin vakiintuneempien puolueiden kanssa”.

SKP:n kirjelmä oikeusministeri Braxille

Seuraavassa SKP:n edustajien oikeusministerille jättämä kirjelmä:

Vaihtoehtojen puute koetaan varsin laajasti suomalaisen poliittisen järjestelmän ongelmaksi. Tähän on monia syitä. Joihinkin niistä voidaan vaikuttaa vaalilainsäädäntöä ja vaalirahoitusta kehittämällä.

Olemme huolissamme siitä, että valmisteilla oleva esitys vaalilainsäädännön muuttamisesta pahentaa tätä demokratiavajetta entisestään ottamalla käyttöön kolmen prosentin äänikynnyksen, jota vahvistetaan vielä vaaliliittojen kieltämisellä.

Vaalilainsäädännön muutosten valmistelussa on korostunut mielestämme yksipuolisesti se, miten voidaan vähentää vaalipiirien välisiä eroja suhteellisuuden toteutumisessa. Tällaisessa tarkastelussa on jäänyt sivuun toinen suhteellisuuden toteutumisen ongelma, joka koskee uusien vaihtoehtojen pääsyä eduskuntaan. Tätä on julkisuudessa perusteltu muun muassa puoluejärjestelmän hajanaisuuden vahingollisuudella. Tällainen asennoituminen on omiaan voimistamaan epäluottamusta poliittisia vaikutusmahdollisuuksia kohtaan ja lisäämään äänestyspassiivisuutta.

Katsomme, että esitetty äänikynnys on asiallisesti ottaen myös ristiriidassa perustuslain kansanvaltaisuutta sekä vaali- ja osallistumisoikeuksia koskevien periaatteiden kanssa (1 luku 2 §, 2 luku 14 §).

Nykyisten eduskuntapuolueiden asemaa pönkittävä, tavallaan eduskuntaa säätiöivä, vaalilakien kehitys ei ota huomioon myöskään kansalaisten poliittisen osallistumisen nykyisiä kehityspiirteitä. Tämä osallistuminen ja vaikuttaminen on tilanteiden ja asioiden mukaan vaihtelevin muodoin tapahtuvaa ja toteutuu suureksi osaksi perinteisen puoluejärjestelmän ulkopuolella. Silti siihen voi tietyissä tilanteissa liittyä myös pyrkimyksiä osallistua vaaleihin asettamalla ehdokkaita esimerkiksi valitsijayhdistyksen tai muun ei-puoluemuotoisen yhteenliittymän puitteissa. Yhteistyö tällaisten valitsijayhdistysten tai kansalaisliikkeiden kanssa – niiden itsenäisyyttä kunnioittaen – olisi mielestämme positiivinen mahdollisuus myös rekisteröidyille puolueille avata yhteistyötä ja poliittisen vaikuttamisen väyliä kansalaisyhteiskunnan suuntaan.

Tasauspaikat ilman äänikynnystä

Suhteellisuuden toteutumisessa vaalipiirien välillä esiintyviä eroja voidaan kaventaa ilman lailla säädettävää äänikynnystä ja vaaliliittojen kieltoa. Se voidaan tehdä esimerkiksi valtakunnallisella tasauspaikkajärjestelmällä, jossa 200 kansanedustajasta 20 valitaan tasoituspaikoilla.

Ehdotamme, että tämä vaihtoehto selvitetään konkreettisesti ja otetaan lähtökohdaksi vaalilain uudistuksessa. Samalla ehdotamme, että vaaliliittojen kieltämisen sijasta esityksellä avataan myös mahdollisuus valitsijayhdistysten ja puolueiden välisiin vaaliliittoihin.

Syrjintä puoluerahoituksessa

Kansalaisten tasavertaisten vaikutusmahdollisuuksien ja yhtäläisen äänioikeuden toteutumisen eräänä esteenä on vaalirahoituksen ja vaalijulkisuuden keskittyminen eduskuntapuolueille, etenkin suurimmille eduskuntapuolueille. Nämä puolueet saavat asemansa takia myös vaalien välillä suurimman julkisuuden ja muita paremmat mahdollisuudet rahoittaa toimintaansa.

Eduskuntapuolueet ovat keskittäneet hallintaansa varsinaisen puoluetuen lisäksi mm. tiedotustuen ja useita muita poliittisen rahoituksen muotoja. Ne ovat käyttäneet asemaansa myös Yleisradiossa tavalla, joka on syrjinyt eduskunnan ulkopuolisia puolueita. Lisäksi yksityisten yritysten ja muiden suurten rahoittajien tuki lisää puolueiden välistä eriarvoisuutta.

Euroopan neuvoston suositus

Euroopan neuvoston suosituksessa 1516/2001 poliittisten puolueiden rahoituksesta on tärkeänä lähtökohtana se, että ”julkista rahoitusta ei voida rajoittaa ainoastaan parlamentissa edustettuna oleviin puolueisiin”. Myös neuvoston poliittisen korruption vastainen toimielin GRECO viittasi Suomea koskevassa lausunnossaan tähän suosituksen, joka edellyttää, että valtion tulee puoluerahoituksessa huolehtia siitä, että myös eduskunnan ulkopuolella olevien puolueiden ”olisi mahdollista kilpailla oikeudenmukaisin ehdoin vakiintuneempien puolueiden kanssa”.

Esitämme, että edellä mainittu Euroopan neuvoston suositus otetaan huomioon vaalirahoitusta koskevien esitysten valmistelussa niin, että myös eduskunnan ulkopuolisille puolueille myönnetään niitä tukia, joita nyt myönnetään vain eduskuntapuolueille. Euroopan neuvoston suosituksessa mainittujen ”oikeudenmukaisten ehtojen” toteuttaminen korostaa tarvetta erityisiin toimiin, joilla edistetään uusien poliittisten vaihtoehtojen pääsemistä esille.

Omalta osaltamme tuemme vaalirahoitusta koskevien säädösten uudistamista niin, että puolueiden ja ehdokkaiden vaalikampanjoiden rahoitukselle asetetaan kohtuulliset katot, niiden kiertäminen muiden yhteisöjen kautta ehkäistään ja vaalirahoituksen avoimuus taataan. Muilta osin viittaamme jo aiemmin oikeusministeriölle sekä vaalilainsäädännön että vaalirahoituksen sääntöjen uudistamisesta esittämiimme lausuntoihin.