SKP:n puheenjohtaja Sandberg: On valittava joko markkinoiden valta tai kansan valta

Tiina Sandberg käsittelee vappupuheessaan arjen kallistumista, varallisuuden keskittymistä ja työelämän epävarmuutta. Muutos on mahdollinen vain, jos ihmiset toimivat yhdessä ja ottavat vallan takaisin markkinoilta. Sandberg puhui vappuna Tampereella.

***

Toverit!

Kyllä, se on totta. Maailma on sekaisin, eikä kriisi ole sattumaa, vaan suora seuraus kapitalistisen järjestelmän logiikasta.

Kun pääoma kohtaa ongelman, kun se ei enää kykene kasvattamaan voittojaan tai edes välttämään persnettoa, se päätyy tavallisten ihmisten kukkarolle. Työväenluokan on pelastettava riistäjänsä kerta toisensa jälkeen niin kauan kuin sallimme sen.

Leikkauspolitiikka johtuu siitä, ettei pääoma halua maksaa laskujaan, eivätkä porvarit kestä todellista riskinottoa. Se sopii heille vain jos riski ei toteudu. Kun tulee laskun aika, etsitään sille joku muu maksaja ja siirretään näin yhteiset rahat yksityisiin taskuihin.

Kapitalismi toimii vain kauniilla säällä ja myötätuulessa.

Talouskuri ja sopeutukset eivät tipahtaneet taivaalta Riikka Purran intohimoksi. Ne ovat seurausta siitä, että pääoma pyrkii palauttamaan kannattavuutensa. Sopeutuksessa ei ole kyse terveyspalveluista, sosiaaliturvasta tai eläkkeistä. On kyse siitä, että markkinoiden on laajettava.

Suomessa on edelleen taloudessa merkittäviä alueita, joilla pääoman valtaa on rajoitettu. Julkinen ja demokraattisesti ohjattu palvelutuotanto on yksityiselle pääomalle hankala tai jopa mahdoton toimintaympäristö. Siksi Petteri Orpon pitää tuhota se.

_

Velkapuhe toimii aseena tässä taistelussa. Siitä on tullut hakku, jolla hyvinvointivaltiota nakerretaan pala palalta.

Me Suomen kommunistisessa puolueessa emme tähän suostu.

Menemme kovaa vauhtia kohti yhteiskuntaa, jossa vain raha puhuu ja päätökset tehdään pelkästään niiden ehdoilla, joilla on eniten. Sellainen yhteiskunta on kylmä silloin kun käy huono tuuri.

Me puolustamme julkisia investointeja ja palveluita, jotta työväenluokka – eli ihmiset, joiden elämään nämä leikkaukset iskevät kipeimmin – säilyttäisi elämisen edellytykset. Elämästä on tulossa niin kallista, ettei duunarilla enää ole varaa siihen. Siksi on yhdistettävä voimat taisteluun.

Samaan aikaan ne, joilla on jo valtavat omaisuudet, rikastuvat entisestään.

Suomeen saatiin ensimmäinen miljardööri vasta 2007. Hän oli Koneen pääomistaja Antti Herlin. Nyt miljardöörejä on jo seitsemän. Heistä edelleen valtaosa on nimeltään Herlin.

Tämä varallisuuden keskittyminen ei ole vain taloudellinen ongelma. Se on demokratian ongelma.

Menemme kovaa vauhtia kohti yhteiskuntaa, jossa vain raha puhuu ja päätökset tehdään pelkästään niiden ehdoilla, joilla on eniten. Sellainen yhteiskunta on kylmä silloin kun käy huono tuuri.

Orpon ja Purran hallitus antaa tästä esimakua kurittaessaan työttömiä samaan aikaan kun se tekee kaikkensa tehdäkseen yhä useammista työttömiä. Harvoin on nähty näin tehokasta tapaa syrjäyttää yhä useampia ihmisiä yhteiskunnasta.

_

Porvarillinen Suomi kaivaa varastosta myös muita 1900-luvun keinoja. Vaarallisin niistä on militarisaatio.

Sotateollisuus ohjaa rahaa pääomalle ratkoen siten voittojen hupenemisen ongelmaa. Näin tehdään, koska valtiolta, jonka velkaantumisesta muuten ollaan kovasti huolissaan, voidaan aina ottaa miljardeittain rahaa aseisiin.

Ja nämä yhteiset rahamme valuvat ylikansallisille yrityksille ja suurvaltojen pääomille. Jokainen aseisiin sijoitettu euro on pois taloudestamme. Pois kasvusta, pois palveluista, pois ihmisten elämästä. Duunarilla ei ole varaa hävittäjiin tai Nato-jäsenyyteen. Juuri siksi heiltä ei näistä kysytty.

Jokainen, joka on tekemisissä julkisten palveluiden kanssa, näkee mistä on kyse: ohjuksiin löytyy rahaa, hävittäjiin löytyy rahaa, jopa Trumpin sitaseikkailujen tukemiseen löytyy rahaa – mutta hoitajille, eläkeläisille tai työttömille ei.

Tämä ei ole luonnonlaki, eikä se johdu väestön ikääntymisestä tai valtion velasta. Se on poliittinen valinta, joka tulee äärettömän kalliiksi.

_

Sama pääoman logiikka ulottuu myös työmarkkinoihin ja maahanmuuttopolitiikkaan.

Hallitus kertoo meille, että Suomi tarvitsee lisää työvoimaa. Se on totta. Että ilman työperäistä maahanmuuttoa tämä maa ei pärjää. Sekin on totta.

Mutta samaan aikaan hallituksen porvaripuolueet ajavat politiikkaa, joka heikentää työntekijöiden asemaa, murentaa työehtoja ja lisää epävarmuutta.

Kapitalismissa työntekijä ei ole arjessaan kamppaileva ihminen, vaan kustannuserä. Ja on yhdentekevää, onko tuo ihminen Suomesta vai jostain muualta.

Kun kustannuksia halutaan alentaa, lisätään kilpailua työntekijöiden välillä. Tuodaan lisää työvoimaa samaan aikaan kun kasvatetaan työttömyyttä. Näin duunarit pakotetaan kilpailemaan keskenään yhä huonommista ehdoista.

Perussuomalaisten auttaessa voimiensa takaa pääoma voi rauhassa seurata sivusta, kun työväki riitelee keskenään. Tämä peli on saatava poikki.

Työtön ja työssä käyvä asetetaan vastakkain.
Suomalainen ja ulkomaalainen asetetaan vastakkain.

Perussuomalaisten auttaessa voimiensa takaa pääoma voi rauhassa seurata sivusta, kun työväki riitelee keskenään.

Tämä peli on saatava poikki.

Työläisten ei pidä riidellä keskenään, vaan käydä yhdessä niitä vastaan, jotka kaappaavat työmme tulokset. Muutos on mahdollinen vain, jos vaadimme samat oikeudet, samat palkat ja samat työehdot kaikille riippumatta siitä, mistä kukakin on tullut.

Ei halpatyömarkkinoita.
Ei työntekijöiden joukkovoiman pirstomista.
Vain yhtenäinen työväenluokka voi puolustaa itseään.

—

Eikä tämä taistelu jää työpaikalle. Se näkyy meidän kaikkien arjessa.

Asuminen kallistuu.
Ruoka kallistuu.
Energia kallistuu.

Elämä kallistuu.

Kukaan meistä ei voi maksaa laskujaan talousennusteilla. Me käymme työssä saadaksemme palkkaa, joka vaihtuu elämisen edellytyksiin. Mutta yhä useammin palkka ei riitä edes kaikkein välttämättömimpään.

Olet huomannut sen itsekin: tulot polkevat paikallaan tai laskevat samaan aikaan kun hinnat nousevat. Näin käy, koska yhä suurempi osa työn tuloksista riistetään niiltä, jotka työn tekevät. Lisäarvo ei palaa heille, vaan siirretään pääomalle – osinkoina, voittoina ja kertyvänä omaisuutena – samalla kun työväki tinkii ja venyy selviytyäkseen.
_

Lopulta kyse on siitä, kuka saa päättää yhteiskunnan suunnasta ja mihin suuntaan meitä kaikkia viedään.

Meille sanotaan, että markkioiden pitää määrittää suunta, vauhti ja keinot. Ettei meillä ole  vaihtoehtoja ja on vain sopeuduttava.

Mutta markkinat eivät ole luonnonvoima.
Ne ovat ihmisten toimintaa ja päätöksiä.

Valtaa saavat nyt käyttää ne, jotka omistavat. He juonivat ja päättävät meidän muiden ollessa vaiti. Kaikkia koskevat päätökset investoinneista, työpaikoista ja tuotannosta tehdään meidän etujamme vastaan. Ja tämä tapahtuu valtiovallan suojeluksessa – niin Suomessa kuin Euroopan unionissakin.

Äänestäminen ei riitä, koska emme voi päättää siitä, miten yhteiskunnan varallisuus käytetään.

Valtio ei ole puolueeton tai demokraattinen itsessään. Se toimii pääoman ja porvareiden etujen mukaan ja mahdollistaa pääoman asettamisen ihmisten tarpeiden edelle. Demokratia ei voi koskaan todella toteutua niin kauan kuin pääomalla on oikeus päättää asioista ylitse muiden.

Äänestäminen ei riitä, koska emme voi päättää siitä, miten yhteiskunnan varallisuus käytetään. On totta, että demokratia ei toteudu. Se ei voi, koska pääoma seisoo sen tiellä.

Siksi on vaadittava demokratian vahvistamista ja laajennettava se koskemaan myös valtion taloutta.
Julkisen päätöksenteon piirin on laajennuttava, ei supistuttava, ja markkinoiden valtaa yhteiskunnassa on kavennettava. Hyvinvointivaltion laajentaminen on jo olemassa oleva keino tähän.  On valittava joko markkinoiden valta tai kansan valta. Ne eivät voi olla olemassa yhtä aikaa.

—

On kommunistien tehtävä kertoa, että vaihtoehtoja on, vaikkeivät ne synnykään itsestään.

On meidän tehtävämme rakentaa tuo vaihtoehto yhdessä muiden muutosta haluavien kanssa.

Me voimme valita yhteiskunnan, jossa keskeiset alat ovat yhteisessä omistuksessa.
Jossa investoidaan hyvinvointiin, ei leikkauksiin.
Jossa rauha kukistaa asevarustelun.

Vain tämä vaihtoehto mahdollistaa jokaiselle on oikeuden työhön ja toimeentuloon.

Mutta ennen kaikkea se on maailma, jona työväki luo itselleen.

Maailma muuttuu ihmisten toimiessa. Se muuttuu kun työväenluokka päättää muuttaa sen.

Siksi me olemme täällä.
Siksi me emme luovuta.
Siksi me taistelemme.

Siksi me tuemme tovereita Kuubassa,
Palestiinassa, Iranissa ja kaikkialla missä työväki taistelee.

Hyvää työväen vappua toverit! 

Tiina Sandberg
SKP:n puheenjohtaja
1.5.2026