Osamat ja Obamat?

Nyt kun yksi suurimmista pahan ikoneista Osama bin Laden on saatu hengiltä, kauppapoliittinen länsi tanssii ja juhlii YK:ta myöten. Suomen oikeistopoliittinen ulkoministeri ehti jo analysoi koko maailman astetta turvallisemmaksi paikaksi.
Minä koen erittäin vastenmieliseksi sen, että itseään sivistyneinä länsimaalaisina pitävät juhlivat nyt kaduilla tanssien tappamista. Länsi ei tässä kuvassa poikkea yhtään niistä pahoiksi leimatuista maista. Olemmeko siis ihan samanlaisia obamat ja osamat?

Olen tyytymätön Suomen ulkopoliittiseen analyysiin Osama bin Ladenin tappamisen suhteen ja siihen, että bin Ladenin tappamisen analyysissä puuttuu kokonaan selvitys tai edes viittaus siihen, mistä terrorismin vastaisessa sodassa on ollut kysymys.
Suomen ulkoministeriössä ja porvarimediassa on selvää, että eihän mikään muu kuin länsimainen kilpailun ja kaupan politiikka voi olla puolustettavaa tai poliittisesti oikeaa. Analyysi jostain paikallisemmasta, oikeudenmukaisemmasta ja toisenlaisen tärkeysjärjestyksen maailmasta olisi poliittisen eliitin toimintasuunnitelman vastaista ja siksi turhaa. 

Sodan käynnin käsite on meillä Suomessakin tietoisesti hämärretty ja siitä syystä emme ole vieläkään ymmärtäneet esimerkiksi olevamme mukana Afganistanissa likaisessa sodassa. Saattaa olla bisneksellekin parempi, että sotatoimia harjoittava maa ei käy virallisesti sotaa. Voi myydä helpommin aseita vaikka ei sotaa käyviin maihin. Ja kun meillä on kaikki ihan hyvin voimme iloita siitä, että edes pieni paha on saanut palkkansa.
Voisi luulla että nyt, kun suuri terroristijohtaja on poissa ja on pistetty jalalla koreasti erialisia kansalaisoikeuksia ja vapauksia, palattaisiin Osaman pahuutta edeltäneelle tasolle. Lentokentillä voitaisiin vihdoinkin huokaista ja kynsisakset lakkaavat olemasta terroristin tunnus. Voi kun maailman ihmisten oikeassa olemisen vaatimukset mahtuisivatkin yhteen ja samaan matkalaukkuun, jota ei tarvitsisi läpivalaista.

Miksi länsi haluaa nyt juhlia kuolemaa yhtä näkyvästi kuin kuninkaallisten ikuista rakkautta? Ennen suoritettua rikollisen kuolemanrangaistusta olisi ollut paikallaan analysoida, mitä ikonin tappaminen tarkoittaa. Ehkä Yhdysvallat halusikin tehdä vanhasta ystävästään autuaan. Koston kierre huolehtii nyt ihan varmasti siitä, että maailman paratiisit täyttyvät erilaisista marttyyreistä.

Miten tappaminen rikoksen rangaistuksena istuu länsimaiseen kulttuuriin? Mitä sijaa tässä hullussa maailmassa on enää millään logiikalla tai asioiden todellisella analyysillä? Suomen ulkoministerin arvio siitä, että tappamalla terroristien yhden tärkeimmistä esikuvista ja kannustajista maailmasta olisi tullut astetta turvallisempi paikka, tuntuu kerrassaan liian ohuelta analyysiltä ja ihan kestämättömältä diplomatialta. En myöskään ymmärrä vihreiden tulevan presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston analyysiä siitä, että Osama bin Ladenin toiminta olisi loppunut miehen kuolemaan. Ettei vain olisi käynyt niin että Obama nousi kuolleista ja kuolemalla kuoleman voitti.

Juha-Pekka Väisänen
SKP:n pääsihteeri