Suomen on tuomittava USA:n iskut Iraniin

Yhdysvaltojen iskut Iraniin eivät ole enää "toisten sotia". Ne koskettavat nyt suoraan myös Suomea. Emme ole puolueeton tarkkailija, vaan osa Yhdysvaltain johtamaa sotilasliittoa. NATO-jäsenyyden myötä Suomi on rintamassa, jonka jäsen on pommittanut Irania.

Vaikka Naton 5. artikla ei vaadi Suomelta suoraa osallistumista sotilasoperaatioon, poliittinen ja sotilaallinen liittolaisuus velvoittaa. Se vaatii nyt Suomelta hiljenemistä, lojaalisuutta ilman kritiikkiä ja ulkopolitiikan alistamista suurvaltastrategian ehdoille.

Suomen johdon on päätettävä, olemmeko suvereeni valtio vai otammeko vastaan käskyjä. Sen on tehtävä selväksi, ettei se hyväksy USA:n "ennaltaehkäiseviä" iskuja, joiden taustalla on perinteinen suurvallan omia etuja sumeilematta ajava imperialismi. On irvokasta, että tällaiset hyökkäykset naamioidaan ennaltaehkäisyksi, kun kyse on alueellisen valtataistelun väkivaltaisesta jatkamisesta.

Tärkein kysymys tällä hetkellä on se, mihin vedämme rajan. Jos Suomi vaikenee Yhdysvaltojen kansainvälisen oikeuden rikkomuksista, vaikeneeko se myös seuraavasta iskusta? Ja sitä seuraavasta? Onko enää lainkaan rajoja sille, mitä liittolaisten toimia voidaan hyväksyä, vai ovatko kaikki rajat jo siirtyneet pysyvästi?

Suomen pitää valita rauhanpolitiikka – ei sotilaallista eskalaatiota.

Naton läsnäolo Suomessa kasvaa kiihtyvää vauhtia. Se tarkoittaa, että Suomen sotilasinfrastruktuuri, tukikohdat ja ilmatila voivat olla osana globaaleja operaatioita myös esimerkiksi Lähi-idässä. Se tarkoittaa, että Suomi ei ole vain mukana, vaan mahdollisesti myös hyökkäyksen lähtöalusta ja siten täysin kiistatta hyökkäyksen ja mahdollisen sodan osapuoli.

Suomen kansalaisille ei annettu sananvaltaa tähän linjaukseen. Mutta ei ole liian myöhäistä vaatia muutosta.

Hallituksen on sanouduttava irti iskuista, vaikka ne on suorittanut Nato-liittolaisemme. Naton jäsenyys ei voi olla peruste hiljaisuudelle, joka legitimoi hyökkäyssodat. Liittolaisuus ei saa ajaa kansainvälisen oikeuden ohi.

On avattava rehellinen ja laaja keskustelu siitä, mitä Nato-jäsenyys todella tarkoittaa. Suomalaisilla on oikeus tietää, mihin meidät on sidottu ja mihin se meidät vielä vie. Mitä käytännössä tarkoittavat Natolle luvatut lisäpanostukset puolustukseen? Ovatko suomalaiset todella valmiita niin laajoihin leikkauksiin palveluista, perusturvasta ja koulutuksesta kuin näiden vaatimusten toteuttaminen suoraan aiheuttaa? Naton militarismia on arvioitava myös sen mukaan, miten se näkyy ihmisten arjessa.

Suomi tunnettiin aikanaan rauhan edistäjänä ja Etyk-kokouksen isäntämaana. Nyt meistä on tullut asevarustelun, komentokeskusten ja pommikoneiden maa. Tälle on oltava vaihtoehto. Suomen pitää valita rauhanpolitiikka – ei sotilaallista eskalaatiota.

Ihmiskunta ei selviä, jos emme riko sotien kierrettä. Ydinaseiden hävittäminen, imperialismin pysäyttäminen ja diplomatian palauttaminen ulkopolitiikan ytimeen ovat välttämättömiä, jos haluamme pelastaa sekä toisemme että maapallon. Tämä ei ole meidän sotamme, joten ei sodita sitä. Rakennetaan sen sijaan rauhaa, toivoa ja ydinaseetonta tulevaisuutta koko ihmiskunnalle.