Kamppailuun ekologisesta ja yhteiskunnallisesta kestävyydestä!

Talouden ja ihmisten, luonnon ja talouden sekä ihmisen ja luonnon suhteissa tarvitaan syvällisiä muutoksia. Talouskriisi, ympäristökriisi ja demokratiakriisi kietoutuvat yhteen. Tarvitaan marxilaisuuteen perustuva näkemys tämän päivän Suomessa välittömästi tarvittavista kestävän kehityksen ratkaisuista sekä sellaisista ratkaisuista, jotka johtavat kapitalismin rajat ylittäviin radikaaleihin rakenteellisiin uudistuksiin osana eurooppalaista ja globaalia muutosta kohti sosialismia.

Tuotantovoimien maailmanlaajuinen kehitys on viime vuosikymmenten aikana ollut erittäin nopeaa. Se on perustunut ennen muuta teknologian kehitykseen ja työvoiman intensiivisempään käyttöön. Tätä kehitystä eivät ohjaa ihmisten tarpeet vaan pääoman voitontavoittelu, jolla on taipumus kasvattaa jatkuvasti tuotantokoneistoon investoitua pääomaa työntekijöiden kustannuksella. Samalla kun kapitalismi riistää työläisiä, se haaskaa ja tuhoaa luonnonvaroja. Kapitalistiselle voitontavoittelulle alistettu palkkatyö vieraannuttaa ihmisen omasta itsestään, ja sitä kautta ympäröivästä luonnosta. Pääomien ylikasautumiskriisin ja finanssikriisin ohella ja osana on maailmanlaajuisesti kärjistynyt luonnonvarojen ylikulutuskriisi.

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on jo tällä hetkellä vakavin ihmiskuntaa uhkaava kriisi: se uhkaa koko ihmiskunnan säilymistä. Ilmastonmuutos on seurausta fossiilisten polttoaineiden – erityisesti kivihiilen ja öljyn – räjähdysmäisesti lisääntyneestä käytöstä teollisuuden, liikenteen, asumisen ja myös elintarviketuotannon ja lannoitteisiin perustuvan tehomaatalouden raaka-aineena ja energialähteenä. Halpa fossiilienergia on johtanut globaaliin ylituotantoon ja -kulutukseen.

Liha- ja maitoteollisuus on merkittävä tekijä kasvihuonekaasujen tuottajana, makean veden kuluttajana sekä vesistöjen saastuttajana ja rehevöittäjänä. SKP tukee siirtymistä epäekologisesta eläinteollisuudesta kohti kasviruuan laajaa tuottamista.

Ilmastonmuutos ja tehomaatalous ovat johtaneet kuivuuden lisääntymiseen monilla entisillä maatalouden tuotantoalueilla. Kuivuus lisää tulevaisuudessa ilmastopakolaisten määrän moninkertaiseksi nykyisiin pakolaismääriin verrattuna.

Vastikään solmittu Pariisin ilmastosopimus ei takaa ongelman ratkaisua. Sopimuksen tavoitteet ovat liian vaatimattomat eikä sopimus pakota valtioita ja yhtiöitä tarvittaviin muutoksiin. Tarvitsemme voimakkaan kansanliikkeen myös Suomessa vaatimaan siirtymistä hajautettuun, uusiutuvaan energiaan. Tarvitsemme koko energiatuotannon siirtämistä pois kapitalistisesta voitontavoittelusta valtion, kuntien ja osuuskuntien hoidettavaksi. Toimet energian säästämiseksi ovat myös keskeisiä.

Päästömarkkinoiden sijaan tarvitsemme sekä Suomessa että globaalisti verouudistuksen, jossa fossiilienergian käytölle asetetaan voimakkaasti progressiivinen vero. Samanaikaisesti pääomatulojen- ja palkkojen verotus tulee yhdenmukaistaa sekä verotuksen progressiota kiristää. Verotuksesta kertyvillä varoilla voidaan paitsi tukea kotimaista hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa ja pienyritystoimintaa, myös kehittyvien maiden kestävään tulevaisuuteen tähtääviä projekteja. Tavoitteenamme on luonnon asettamien rajojen mukainen ja oikeudenmukainen kohtuutalous, joka irtautuu kapitalistisesta talouskasvun pakosta. Kierrätys- ja kiertotalouden kehittäminen osaltaan pienentää rajallisten luonnonvarojen kuluttamista.

Kaivostoiminta

Luonnonvarojen kulutus on kasvanut valtavasti toisen maailmansodan jälkeen ja jakautunut hyvin epätasaisesti. Köyhin 20 % maapallon väestöstä, noin 1,4 miljardia ihmistä, käyttää alle 2 % luonnonvaroista. Kehitysmaille on varattu luonnonvarojen tuottajan rooli tyydyttämään kapitalismin voitontavoittelua ja rikkaan eliitin ahneutta.

Monissa luonnonvaroja hyödyntävissä kaivoshankkeissa metsät, vesistöt ja maaperä vaarantuvat, mikä uhkaa paikallisista luonnonvaroista riippuvaisten ihmisten ja yhteisöjen toimeentulon perustaa. Imperialististen maiden taistelu öljystä, vedestä ja muista luonnonvaroista on johtanut myös jatkuviin sotilaallisiin konflikteihin.

Ihmisten vaikutusmahdollisuudet omaan ympäristöönsä ja luonnonvarojen hyödyntämiseen ovat vähäiset myös kehittyneissä maissa. Kataisen hallituksen toimeksiannosta tehty Suomen mineraalistrategia tavoittelee 1750 prosentin kasvua vuoteen 2020 mennessä. Kaivosalaa tuetaan lainsäädännön, energiaverotukien, infrastruktuurin ja valtionyhtiöiden kautta. Paikallisten asukkaiden mielipiteillä ei ole väliä.

SKP:n linja luonnonvarojen käyttöön on toisenlainen. Kaivoksia ei tule avata arvokkaille luontoalueille, ne eivät saa pilata vesistöjä, ilmaa tai maaperää. Malminetsintä Natura- ja luonnonsuojelualueilla tulee kieltää. Kaivoshankkeita käsittelevien viranomaisten resurssit tulee turvata ja taata, ettei lupia käsittelevillä viranomaisilla ole sidoksia kaivoshankkeisiin.

Vuonna 2011 voimaan tullut kaivoslaki tulee uudistaa. On varmistettava, että kaikki kaivoshankkeita koskeva tieto tulee avoimeen käsittelyyn. Maaperän luonnonrikkaudet ovat kansallisomaisuutta. Tulee huolehtia siitä että näiden rikkauksien hyödyntämisen taloudellisista hyödyistä suurin osa jää Suomeen säätämällä erillinen kaivosvero ja perustamalla valtion yhtiö harjoittamaan kaivostoimintaa.

Talvivaara on dramaattinen esimerkki kaivospolitiikan epäonnistumisesta. Ahne voitontavoittelu ja hyvä veli -verkostot ovat syrjäyttäneet ympäristönsuojelun. Vaasan hallinto-oikeuden aiempaa tiukemmat ja vain määräajaksi myöntämät uudet luvat edellyttävät Talvivaaran toimintaa jatkamaan perustetulta Terrafamelta merkittäviä muutoksia. Jos kaivoksen toimintaa aiotaan jatkaa, joutuu valtio pumppaamaan kannattamattomaan yhtiöön taas lisää rahaa. Mitään takeita ympäristöongelmien ratkaisusta ja yhtiön kannattavuudesta ei kuitenkaan ole. Yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu on koko kaivoksen hallittu alasajo ja vaihtoehtoisten elinkeinojen kehittäminen Kainuussa.

Ihmisen terveys

Väestöryhmien ja alueiden väliset erot terveydessä ja odotettavissa olevassa hyvinvoinnissa ovat suurimmat mitä ihmiskunnan historiassa on koettu. Globaalin nopean muutoksen ja kapitalismin kriisin oloissa – ilmastonmuutos, eliölajien sukupuutto, ympäristön saastuminen lukuisilla kemiallisilla aineilla, maatalouden teollistuminen, kaupungistuminen, elintapojen globaali muutos, valtioiden luhistuminen, sota ja sekasorto ja laajat muuttoliikkeet – uhat ihmisten terveydelle lisääntyvät rajusti.

Viime vuosikymmeninä nämä uhat ovat realisoituneet muun muassa HIV-pandemiana, Ebola-virus-epidemiana Länsi-Afrikassa, zikavirus-epidemiana Etelä-Amerikassa ja kotoperäisen malarian uudelleen juurtumisena Kreikkaan. Muutokset heijastuvat myös pohjoisille alueille tehden perinteisten elinkeinojen, kuten porotalouden, aseman epävarmaksi. Tämä pahentaa monien arktisten yhteisöjen marginalisoitumista, mikä heijastuu mm. kohonneena itsemurhakuolleisuutena.

Tämä tapahtuu oloissa, jossa voittoa tavoitteleva lääke- ja rokoteteollisuus sekä sairaanhoito ja -hoivapalvelut ovat kasvavaa kansainvälistä suurliiketoimintaa. Lääketieteen kehittyminen on samanaikaisesti mahdollistanut entistä yksilöllisemmän terveyden edistämisen ja sairauksien hoidon. Yhteiskunnallinen ongelma muodostuu, kun kapitalistisen maailmanjärjestelmän oloissa ei ole mahdollista toteuttaa terveyden edistämistä ja sairauden hoitoa oikeudenmukaisesti kansainvälisesti tai kansallisesti väestötasolla.

Terveysuhkien torjuminen vaatii globaalia toimintaa sodan ja sekasorron estämiseksi ja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, jotta massiiviset muuttoliikkeet voidaan estää ja terveyden edellytykset turvata. Tarvitsemme julkisesti rahoitettua ja toteutettua terveydenhuoltoa, jossa kansainvälisen suurpääoman toimintamahdollisuudet on tiukasti rajattu.

Tervehdimme Arktista aloitetta

Pidämme tärkeänä Pohjoisten alueiden kommunististen puolueiden ja Euroopan vasemmiston Arktista aloitetta rauhasta ja ekologisesti kestävästä tulevaisuudesta. Maailmanlaajuisesti, Euroopassa ja Suomessa tarvitsemme yhteisiä ilmasto- ja energiapoliittisia ponnisteluita ja luonnonvarojen hyödyntämisen sääntelyä. Erityisen haavoittuvilla arktisilla alueilla suurin osa tiedossa olevista öljy-, maakaasu- ja kivihiilivaroista pitää jättää maaperään. Samoin on tärkeä ehkäistä asevarustelukierre arktisilla alueilla. Pohjoisten alueiden kehitystä pitää edistää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä pohjalla, joka kunnioittaa myös alueen alkuperäiskansojen oikeuksia.

SKP:n edustajakokous